otsikko

Bloody Bambixx


- Nimi: Bloody Bambixx
- Rotu: englantilainen täysiverinen
- Sukupuoli: tamma
- Säkäkorkeus: 162cm
- Syntynyt: 01.09.2008

Täytti 01.01.2009 4 vuotta, 01.04.2009 6 vuotta (oma ikääntyminen)
- Painotus: esteet
- Koulutus: re: 150cm, ko: He A

- VH-tunnus: VH06-006-8620

- Omistaja: Dark Side Trakehners
- Kasvattaja: joku


YLA2 (26. huhtikuuta 2011, 118p.)
ERJ-II (25. lokakuuta 2011, 85,5p.)

Luonnekuvaus

My goodness me!! Look how long those legs are when she stands up!!
It's like bloody bambi when first staggers up!


Mikäli odotit, että kaikki täysiveriset ovat korskeita, koreita ja liikkuvat tanssahdelleen, Bambi todistaa luulosi vääräksi. Tamma nimittäin ennemminkin kompuroi kuin tanssii eteenpäin, varsinkin silloin kun se on hieman omissa ajatuksissaan. Neidin parhaisiin puoliin eivät kuulu täysiverimäisesti suuriegoisuus ja komea olemus, vaan tämä tamma on pitkine, honkkeloine koipineen ennemminkin surkuhupaisa ja jokseenkin ehkä säälittäväkin näky kun se yrittää olla sotkeutumatta jalkoihinsa.

Vaikka jalkojen kanssa eläminen onkin joskus hankalaa, se ei näy Bambin luonteessa ärtyisyytenä tai kiukutteluna. Ennemminkin neitiä voisi luonnehtia kiltiksi kylkimyyräksi, joka suorastaan vaatii läheisyyttä. Tammaa käsiteltäessä on pidettävä kuitenkin tarkat rajat siitä milloin on kyseessä huvi ja milloin työ. Hoidettaessa tammaa karsinassa pitää myös pitää huolta siitä, etteivät omat varpaat jää Bambin kavioiden alle. Tamma ei ole ilkeä ja yritä tahallaan talloa ihmisiä jalkoihinsa, mutta tuntuu siltä, että sen on (kuten jo mainittua) välillä hieman hankala kontrolloida omia raajojaan. Bambi ei ole erityisen reviiritietoinen, vaan päästää oikeastaan kenet tahansa mukisematta luokseen. Tammalla on kuitenkin yksi asia, joka on tehtävä jokaisen karsinaan tulevan ihmisen kanssa: se haluaa tutkia jokaisen kengät ja jalat ennen kuin väistää kaulallaan sen verran, että hoitaja tai muu sen karsinaan tunkeutuja pääsee tamman kyljen luo. Mikäli neiti ei saa tutkia jonkun kenkiä, se luimii mahdollisimman pelottavan näköisesti eikä oikein suostu yhteistyöhön. Lenkkarit ovat Bambin suosikkikengät, sillä niiden naruja on neidin mielestä hyvin hauskaa availla. Kun melkein tervetulorituaaliksi kutsuttava tutkiminen on tehty, Bambin harjaaminen onkin kuin harjaisi leluhevosta. Neiti suhtautuu jokaiseen ihmiseen ystävällisesti, mutta tamman harjaamisessa on muistettava se, että harjalla painetaan tarpeeksi kovaa, jotta se ei kutita hevosta ja saa sitä potkaisemaan ilmaa turhautuneena. Jotkut hevoset pitävät siitä, kun niitä hierotaan kumisualla, mutta Bambi ei ole kovin ilahtunut moisesta, vaan mieluummin sitä hierotaan sormin. Sään kohdalta neiti on kovin herkkä, joten tammaa hoitaessa täytyy muistaa, ettei turhanpäiten mennä sorkkimaan sinne. Myös takajalkojen välin puhdistamisen kanssa kannattaa olla mahdollisimman nopea, tarmokas ja huolellinen, sillä neiti ei kiltteydestään huolimatta ilahdu siitä kun sinne kosketaan. Kavioiden puhdistuksessa ei Bambin kanssa yleensä tule sen suurempia ongelmia. Tamma ei vain välillä meinaa jaksaa pitää omia räpylöitään ilmassa tarvittavan kauaa, vaan joskus se nojailee hieman hajamielisen oloisena ihmiseen. Harjan ja hännän letittämiseen Bambilla ei oikeastaan ole mielipidettä: se vain tarkastelee ympäristöään samaan tapaan kuin muutenkin. Ainoa ongelma, joka tässä tilanteessa voi syntyä on se, että neiti saattaa äkkiä vaihtaa asentoaan tai esimerkiksi nostaa kaulaansa, jolloin letit kärsivät. Joskus talvisin tamma joudutaan klippaamaan, mutta neiti suhtautuu siihen niin kuin naiset kampaajaan: jippii! Bambin mielestä kaikki hieman erikoiset asiat (kuten klippauskone) ovat vain hauskoja juttuja, eikä mitenkään erityisen pelottavia, vaikka niistä kuuluisikin mystisiä ääniä. Varusteita puettaessa kannattaa Bambin kanssa olla tarkkana, sillä tällä neidillä on toisiaan tapana alkaa pullistella kun satulaa laitetaan selkään. Kaikista paras keino tämän estämiseen on se, että pukee tammalle ensin suitset ja kun se meinaa pullistella, vetää ohjista aivan kuin ratsastettaessa kun hevosta asetetaan. Bambi ei ehdi keskittyä mahansa paisuttelemiseen kun sen pitää totella kuolaimien komentoja. Suitsien kanssa sen sijaan ei ole erityisempiä kommervenkkejä, vaan kuolaimet sujahtavat melko helposti suuhun. Joskus neiti voi kylläkin ravistella päätään, joten niskahihna kannattaa sujauttaa nopeasti korvien taakse. Suojia laittaessa saa varoa sekä itseään että Bambia. Tamma kun ei aina jaksa seisoa paikoillaan niin kauan, että sen jalkaan onnistuisi kietomaan koko pintelin huolellisesti. Hivutussuojat kylläkin ehtii yleensä laitettua paikoilleen ennen kuin jalat jälleen liikkuvat. Mikäli tamma liikkuu kun suojia laitetaan, sitä pitää hieman komentaa esimerkiksi painamalla melko voimakkaasti lavan kohdalta. Loimi ei ole neidin suosikkiasioita. Se on iso ja hieman kammottavakin: Bambille hankitaankin yleensä loimia, joista kuuluu mahdollisimman vähän kaikenlaista kahinaa, sillä se tuntuu inhottavan tammaa kaikista eniten. Yleensä neiti näykkii selkäänsä asetettua kangasta, mutta antaa sen hetken kiukuttelun jälkeen olla paikoillaan. Peseminen meneekin sitten taas luokkaan "asioita, joista hienot naiset (ja Bambi) tykkäävät". Kaikista hauskinta tamman mielestä on, jos se saa juoda suoraan vesiletkusta. Vaikka Bambi pitääkin pesemisestä, toimenpide tulee suorittaa mahdollisimman nopeasti ja varmasti. Tamman parhaisiin puoliin kun ei kuulu kiltisti paikallaan pysyminen - ainakaan määrättömän kauan!

Kuten olen jo huomauttanut, Bambilla on joitain pienoisia ongelmia jalkojensa kanssa, ne kun ovat niin pitkät, ettei tyttö aina tiedä kuinka siirrellä niitä kompastumatta. Ratsastettaessa tamma onkin pidettävä hyvin kuulolla ja annettava sille selkeät avut, jotta neidin työ helpottuu, eikä se joudu kuluttamaan kaikkea energiaansa jalkojensa miettimiseen. Bambin ratsastajan tulee olla osaava ja varma siitä mitä tekee. Tamman selässä on istuttava hyvin ja avut on annettava huolellisesti ja oikeaan aikaan, jotta kommelluksilta vältytään. Kaiken hyvän lisäksi tämä neitokainen on todella herkkä suustaan, joten riuhtominen ei tule kysymykseenkään! Bambi ei siis kiltteydestään huolimatta ole aloittelijan ratsu. Sileällä tamman kanssa työskennellessä on pidettävä huoli siitä, ettei liian hankalia asioita pyydetä liian nopeasti. Mikäli verryttely on liian lyhyt, tamma kyllä huomauttaa siitä itsekin leikkimällä mutkamatoa. Nimitys tarkoittaa sitä, että tamma venkoilee apuja vastaan ja painaa eteen päin lapa edellä, eikä ole suorassa tai ei suostu asettumaan. Esimerkiksi pohkeenväistöä on täysin mahdotonta alkaa vääntää ilman erittän huolellista lihasten lämmittelyä. Parhaassa tapauksessa verryttelyyn kuuluu paljon kaarevia uria sekä käynnissä että ravissa, mutta myös runsaasti siirtymisiä, jotta Bambin saa kunnolla avuille. Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja tätä sanontaa voisikin soveltaa tähän tammaan. Käytännössä tarkoittaa juurikin sitä, että verryttely tehdään hyvin ja tamma ratsastetaan todellakin kunnolla avuille. Tämä säästää jatkossa monilta ongelmilta. Käynnissä tamman tempoa tulee säännellä huolellisesti: mikäli vauhti on liian hidas, Bambi menee mutkalle, eikä kulje suorassa. Jos vauhtia taas on liikaa, pää nousee ylös, eikä keskittyminen riitä enää jalkoihin ja pahimmassa tapauksessa ratsastaja saa löytää itsensä hevosen niskasta kun se kompastuu ja putoaa polvilleen. Raviin siirryttäessä Bambin tulee olla jo hanskassa, jotta tamma kulkisi hyvin. Yleensä raviin liittyvät ongelmat eivät ole Bambilla eivätkä sen jaloilla, vaan ratsastajalla, jolla on ongelmia istua satulassa kunnolla - pitkät jalat tarkoittavat pitkiä liikkeitä, joissa ei aina ole välttämättä kovin helppo olla. On hyvä työskennellä tamma täysin läpi ensin ravissa ja siirtyä vasta sitten ottamaan laukkoja, sillä joskus neiti innostuu turhan paljon ja laukkasiirtymisistä voi tulla hyvin kammottavia. Askellajeja tärkeämpää on kuitenkin muistaa ettei tammalle saa antaa liian hankalia tehtäviä liian nopeasti, sillä neidillä menee helposti setsuurit sekaisin ja sen jälkeen on käytännössä koko ratsastuskerta pilalla. Esteiden näkeminen aiheuttaa pään nousemisen korkeuksiin ja korvien tiukan höristämisen: Bambi kyllä tietää mitä on tulossa. Etenkin esteitä ratsastettaessa tamman satulassa tulee olla henkilö, jolla on kokemusta monenlaisista hevosista ja joka siten luottaa itseensä ja ratsuunsa. Bambin laukka on melko pitkää lyhennettynäkin, joten sen kanssa lähestymiset ovat erityisen tärkeitä. Pääasiallisesti neiti hyppää hyvin, mutta joskus erikoisesteitä olisi mukavampi jäädä tutkimaan kuin hypätä niiden ylitse. Bambi ei siis ole mikään automaattiponi, joka loikkaa sataprosenttisen varmasti jokaisen eteen asetetun esteen ylitse. Mikäli tamma ei luota ratsastajaan, se ei hyppää lainkaan vaan kieltäytyy tai juoksee esteen ohitse. Sama toimintamalli toteutuu myös mikäli avut ovat epäselvät tai tulevat väärään aikaan. Tässä suhteessa tamma onkin siis erinomainen opettaja! Maastoillessa neiti on hyvin innoissaan: kaikkea uutta ja ihmeellistä löytyy kun kävelee pitkin metsäteitä tai -polkuja. Vaikka maisemat olisivatkin kauniit, ratsastajan tulee edelleen muistaa huolellinen ja tarkka ratsastaminen. Bambia ei siis voi sanoa hyvällä tahdollakaan sunnuntaiden promenadipolleksi, vaan sen kanssa on tehtävä töitä aina kun on satulassa. Joskus neidin kanssa on mennä hermot kun se tutkisi kaikkea metsästä löytyvää. Tamman hyviin puoliin kuuluu kuitenkin se, ettei se pelkää oikeastaan mitään mitä maastoillessa saattaa tulla vastaan. Bambi on kuitenkin niin "kiero", että jos joku hevosista on näkevinään mörköjä (esimerkiksi kammottava auto, jota Bambi ei yksin maastossa ollessaan pelkäisi), neiti lähtee mukaan juttuun ja on olevinaan hyvin peloissaan. Uittaminen ei ehkä ole Bambin omimpia juttuja, mutta tutun ja osaavan ihmisen kanssa tämäkin onnistuu. Neiti pitää kyllä vedestä, mutta joskus se innostuu liiankin kanssa ja alkaa pomppia sinne sun tänne.

Hevosen kuuluu olla ulkona ja Bambi tuntuu tietävän tämän varsin hyvin. Kun riimun sujauttaa tamman päähän, se olettaa aina, että nyt mennään ulos. Neidillä ei ole kuitenkaan mitään pakottavaa tarvetta pitää suurta meteliä itsestään, vaan sitä kiinnostaa enemmänkin tarhaan pääseminen noin ylipäätään. Bambin tarhaamisessa täytyykin aina muistaa se, että pitää huolta siitä, ettei neiti pääse rynnimään, sillä silloin se saattaa kompastua jalkoihinsa. Rynniminen ei muutenkaan ole hyväksyttävä tapa, joten mikäli Bambi meinaa kaahottaa tarhaan viedessä, se tulee aina pysäyttää ja liikkeelle lähdetään vasta kun ihminen niin sanoo. Tamman hyviin puoliin ulkoilussa kuuluu se, että neiti viihtyy sekä yksin että kavereiden kanssa. Se taitaankin olla ainoa hevonen, jonka voi laittaa Sxxmachinen kanssa samaan tarhaan, sillä neiti tuntuu olevan niin mitätön ettei mustasukkainen Masiina jaksa kiusata sitä. Yksin ulkona ollessaan Bambilla on tapana juosta koko tarha ensin molempiin suuntiin ympäri ennen kuin se pysähtyy laiduntamaan tai muuten vain nuokkumaan. Alun hepuloinnin jälkeen tamma on hyvin rauhallinen tapaus. Kaverin kanssa taas pitää ensin vähän rapsutella toista ja ehkä hieman kisaillakin ennen kuin rauhoitutaan syömään. Jos Bambi saisi päättää, se olisi ulkona vuorokauden ympäri. Tammaa ei haittaa sade, eivätkä oikeastaan muutkaan luonnonilmiöt. Luonnollisestikaan myrskyjen, paahtavan auringonpaisteen tai jäätävän kylmyyden aikaan Bambia ei pidetä ulkona vaikka se ehkä niin haluaisikin. Kova tuuli on ainoa asia, mikä saa tamman hieman hermostumaan (se ei selvästikään pidä kahisevista ja suhisevista äänistä). Lumesta Bambi tuntuu pitävän, sillä se saattaa viettää tuntikausia kuopimalla lunta vaikka tarhan ulkopuoleltakin siltä matkalta kuin ylettää. Tarhasta haettaessa neiti on aina hieman vastahakoinen, mutta antaa yleensä kiltisti kiinni eikä juoksentele kiusoittelevasti karkuun niin kuin jotkut hevoset. Takaisin talliin vietäessä ryntäilyä ei yleensä tapahdu, sillä karsina ei ole neidin mielestä niin kiinnostava paikka kuin tarha tai laidun.

Bambi tosiaan on kilpahevonen, vaikka sitä ei aina ihan uskoisikaan kun katselee sen kamppailua pitkien raajojen kanssa. Yleensä kilpahevoset ovat hyvin tottuneita kuljettamiseen ja menevät kyytiin helposti kuin robotit, mutta Bambi tekee poikkeuksen tähänkin oletukseen. Tamma nimittäin temppuilee aina (tiedä sitten johtuuko se pelosta vai periaatteesta) kun sitä lastataan. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että neiti kieltäytyy liikkumasta eteenpäin ennen kuin sitä houkutellaan jollain hyvällä tai toinen hevonen viedään sen edellä koppiin. Joskus vaikuttaa siltä, että Bambi vain naureskelee partaansa kun tyhmät ihmiset eivät saa sitä liikkeelle. Kun tamma on loppujen lopuksi saatu onnellisesti kyytiin, se matkustaa melkoisen rauhallisesti. Tämän neidin ollessa kyydissä ei aina huomaisikaan, että mukana on hevosta ollenkaan. Bambi matkustaa mielellään sekä yksin että kaverin kanssa, kunhan sillä vain on jotain tekemistä (tarkoittaa yleensä sitä, että heinäverkko on tamman ulottuvilla). Vaikka neiti onkin kiltti kuljettaa, sen kanssa tulee tehdä mahdollisimman paljon pysähdyksiä ja kävelytellä sitä, sillä tamma tuntuu jämähtävän helposti etenkin pidemmillä kuljetusmatkoilla. Perillä kilpailupaikalla Bambi on hyvin innoissaan: onhan jokaisessa paikassa aina jotain mukavaa kummasteltavaa. Tamma ei kuitenkaan hötkyile tavallista enempää, vaikka paikka olisikin vieras, se yksinkertaisesti vain tunkee turpansa joka paikkaan ja katselee mielellään ympärilleen. Mieluusti Bambia siis talutellaankin ympäri kilpailupaikkaa, jotta sen ei tarvitse enää suorituksen aikana pohtia outoja koristeita tai buffettitelttoja sun muuta. Taluttajan on kuitenkin pidettävä huoli siitä, ettei Bambi mene luvatta haistelemaan toisia hevosia - emmehän halua aiheuttaa kaaosta puremilla ja potkuilla! Tamma tulee verrytellä todella, todella huolellisesti niin kotioloissa kuin kilpailupaikoillakin. Etenkin uusissa paikoissa, joissa Bambi ei ole aiemmin ollut, täytyy saada neiti kuulolle, jotta suoritus ei mene keskittymisen puutteen vuoksi täysin penkin alle. Verryteltäessä tamman mielenkiinto tulee ohjata pois muista hevosista ja ihmisistä ratsastajaan, jotta se ymmärtää sitten tosipaikan tullenkin kuunnella kunnolla eikä jää vain pohtimaan kaiken maailman variksia. Bambin kanssa verryttely suoritetaan pääasiassa sileällä, mutta muutama este molempiin suuntiin on hyvä hypätä. Tämä kaikki auttaa osaltaan tulevaa suoritusta. Mikäli ratsastaja jännittää kamalasti, Bambikin menee ihan lukkoon eikä tunnu kuuntelevan ratsastajaansa yhtään. Tämä johtuu puolestaan siitä, ettei neiti luota satulassa keikkuvaan tyyppiin niin sanotusti lauman johtajana, vaan karkaisi mielellään muiden hevosten luo turvaan. Bambin kanssa onkin siis keskityttävä suoritukseen, jos toivoo saavansa hyvän suorituksen. Kun radalle päästään, tamma on tavallisimmin edelleen innoissaan ja valmiina lähtemään laukkaan ihan pienestäkin kosketuksesta. Lähestymisten kanssa on oltava tarkkana, sillä muuten suoritus menee aivan varmasti penkin alle. Erikoisesteitä lähestyttäessä tammaa on ratsastettava tarmokkaammin eteenpäin, jotta esteestä mennään varmasti yli eikä jäädä vain pällistelemään sitä. Bambi ei pidä siitä, että puomit osuvat jalkoihin, joten mikäli tiet ja lähestymiset ovat kunnossa, se yleensä hyppää mainiosti pudottamatta. Tamman kanssa tulee kuitenkin olla tarkkana, että laukka säilyy hyvänä ja tarmokkaana, jotta neiti ei pääse kompuroimaan raajoihinsa. Palkintojen jako on Bambin mielestä hauska asia: onhan siellä jälleen kerran kaikkea kivaa mitä voisi ehkä maistaakin. Tamma ei välitä juurikaan suitsiin kiinnitettävästä ruusukkeesta, vaan käyttäytyy kuten tavallisestikin. Kovinkaan kauaa neiti ei jaksa täysin paikoillaan seistä, vaan se siirtää painoaan jalalta toiselle ja lähtee välillä pyörimäänkin. Kunniakierroksella saa kyllä revitellä, mutta Bambin kanssa pitää aina muistaa ne kammottavan pitkät jalat, joihin ei ole suotavaa kompastua. Onneksi neidin askel on niin pitkä, että vaikuttaa siltä kuin menisi kovaa, vaikka vähän toppuuttelisikin neidin menoa. Näyttelyissä Bambin suurin ongelma on seistä paikoillaan. Se on myös hyvin kiinnostunut tuomareiden asuihin mahdollisesti kuuluvista hatuista ja ruusukkeista, joten esittäjän on pystytävä pitämään tamman huomio itsessään. Yleensä Bambi kyllä esittäytyy edukseen, mutta joskus keskittyminen herpaantuu. Esittäjän suurin haaste on saada neiti seisomaan vaaditussa asennossa rakennearvostelun ajan - tamman kun tekisi mieli ottaa aina askel tai pari suuntaan tai toiseen.

Tämän neitokaisen suhtautuminen eläinlääkäriin riippuu aina siitä, mitä lääkäri tekee. Bambi ei niin sanotusti inhoa tai kammoa lääkäreitä noin yleisesti, mutta mikäli sille tehdään jotain sen mielestä inhottavaa (esimerkiksi piikit eivät kuulu tamman suosikkeihin), se voi seuraavalla kerralla hieman kiukutella samalle henkilölle. Kaikki eläinlääkärin tekemät toimenpiteet kylläkin onnistuvat ilman suurempia riehumisia. Mieluusti tallissa ei kuitenkaan ole juurikaan ihmisiä kun lääkäri hoitaa tai tutkii Bambia, sillä liika hälinä stressaa sitä. Klinikalla toimenpiteet sujuvat aina yhtä helposti kuin kotonakin - ja siellä on yleensä vähemmän muita keskittymisen kohteita, joten joskus lääkärin tarkistus on jopa helpompikin. Kengittäjän kanssa on joitain ongelmia, johtuen siitä, ettei neiti jaksaisi millään pitää jalkojaan ylhäällä saati seistä paikoillaan niin kauan kuin kavion vuoleminen ja kengän kiinnittäminen vievät. Bambi suhtautuu kuitenkin melko neutraalisti kengittäjään, eikä kiukuttele tälle. Kengittäjämme on kuitenkin tottunut jo siihen, että joutuu taistelemaan tamman kanssa ja kannattelemaan sen jalkaa omin voimin. Onneksi kengittäjä on roteva mies, joten voimaa piisaa. Hevoshierojasta Bambi tykkää enemmän kuin eläinlääkäristä ja kengittäjästä yhteensä. Hieroja onkin melkein ainoa ihminen, joka saa koskea tamman säkään ilman, että neidin korvat painuvat tiukasti luimuun tai silmänvalkuaiset paljastuvat. Bambista huomaa, että se nauttii hieronnasta täysin siemauksin.

Sukutaulu

i Niacin xx ii Nitro Parody xx iii Astigmatic xx
iie Snow-White xx
ie Unspoken xx iei Expect Unexpected xx
iee Hangin' On xx
e Dragquetil xx ei Scream&Beat xx eii Crowshadow xx
eie Florenca xx
ee Milan xx eei Florece xx
eee No Time No Talk xx

Niacin xx

Nitro Parody xx

Astigmatic xx

Snow-White xx

Unspoken xx

Expect Unexpected xx

Hangin' On xx

Dragquetil xx

Scream&Beat xx

Crowshadow xx

Florenca xx

Milan xx

Florece xx

No Time No Talk xx

Jälkeläiset

Bloody Bambi xx on käytössä jalostukseen

18.09.2009 o. Pirate Diva x i. As We Fight x om. billeriina
13.10.2009 t. Dark Secret To Share i. Fight Club om. billeriina
02.06.2010 t. All I Need xx i. Deception Point xx om. billeriina
14.09.2010 t. Zombie Bambi xx i. Exxposé xx om. yukitora
07.03.2011 t. Dark Bikha i. Morgul om. bill
10.05.2011 o. Bejeweled Birdie xx i. Early Birdie xx om. bill
00.00.0000 o/t. Varsan nimi tähän i. Sen toisen nimi om. Omistaja

Kilpailut

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset ERJ:n alaisista estekilpailuista (120kpl), KeRJ:n alaisista kenttäkilpailuista (11kpl).

26.09.2009 kutsu 110cm 7/50
26.09.2009 kutsu 130cm 1/50
27.09.2009 kutsu 150cm 6/49
30.09.2009 kutsu 130cm 2/40
30.09.2009 kutsu 120cm 1/34
04.10.2009 kutsu 140cm 7/62
05.10.2009 kutsu 140cm 2/40
05.10.2009 kutsu 120cm 6/50
06.10.2009 kutsu 120cm 6/50
06.10.2009 kutsu 130cm 2/50
06.10.2009 kutsu 130cm 6/50
06.10.2009 kutsu 120cm 5/40
06.10.2009 kutsu 150cm 2/40
07.10.2009 kutsu 120cm 2/40
07.10.2009 kutsu 130cm 3/50
08.10.2009 kutsu 150cm 1/40
09.10.2009 kutsu 120cm 1/40
09.10.2009 kutsu 110cm 7/50
09.10.2009 kutsu 120cm 6/46
10.10.2009 kutsu 140cm 2/50
10.10.2009 kutsu 120cm 5/30
11.10.2009 kutsu 110cm 6/50
11.10.2009 kutsu 120cm 7/50
13.10.2009 kutsu 110cm 4/40
13.10.2009 kutsu 140cm 2/27
13.10.2009 kutsu 120cm 1/50
14.10.2009 kutsu 120cm 2/40
15.10.2009 kutsu 110cm 5/40
15.10.2009 kutsu 130cm 4/40
15.10.2009 kutsu 150cm 2/40
16.10.2009 kutsu 150cm 7/60
17.10.2009 kutsu 120cm 7/60
17.10.2009 kutsu 150cm 1/60
17.10.2009 kutsu 150cm 5/60
17.10.2009 kutsu 130cm 6/40
17.10.2009 kutsu 140cm 4/30
17.10.2009 kutsu 150cm 9/99
18.10.2009 kutsu 130cm 7/100
18.10.2009 kutsu 110cm 5/40
18.10.2009 kutsu 120cm 4/40
18.10.2009 kutsu 150cm 3/40
18.10.2009 kutsu 150cm 6/60
18.10.2009 kutsu 150cm 3/60
18.10.2009 kutsu 110cm 5/40
18.10.2009 kutsu 120cm 5/40
19.10.2009 kutsu 130cm 2/60
19.10.2009 kutsu 150cm 5/60
19.10.2009 kutsu 140cm 1/40
19.10.2009 kutsu 110cm 4/70
19.10.2009 kutsu 120cm 1/68
20.10.2009 kutsu 130cm 4/40
20.10.2009 kutsu 130cm 4/40
20.10.2009 kutsu 140cm 2/40
20.10.2009 kutsu 120cm 2/60
21.10.2009 kutsu 120cm 3/68
21.10.2009 kutsu 120cm 5/40
21.10.2009 kutsu 130cm 3/40
21.10.2009 kutsu 120cm 6/50
22.10.2009 kutsu 110cm 1/40
22.10.2009 kutsu 130cm 3/40
23.10.2009 kutsu 140cm 5/40
23.10.2009 kutsu 120cm 1/69
24.10.2009 kutsu 130cm 2/40
25.10.2009 kutsu 120cm 5/40
25.10.2009 kutsu 130cm 1/30
25.10.2009 kutsu 150cm 4/30
26.10.2009 kutsu 150cm 4/40
27.10.2009 kutsu 120cm 5/40
27.10.2009 kutsu 140cm 2/40
28.10.2009 kutsu 150cm 5/27
29.10.2009 kutsu 120cm 4/80
29.10.2009 kutsu 130cm 3/40
29.10.2009 kutsu 140cm 5/40
28.10.2009 kutsu 150cm 2/30
30.10.2009 kutsu 150cm 3/30
30.10.2009 kutsu 130cm 2/30
01.11.2009 kutsu 130cm 2/70
02.11.2009 kutsu 130cm 1/40
02.11.2009 kutsu 110cm 4/40
03.11.2009 kutsu 130cm 6/40
03.11.2009 kutsu 140cm 1/40
04.11.2009 kutsu 150cm 3/40
04.11.2009 kutsu 120cm 1/40
06.11.2009 kutsu 130cm 3/30
06.11.2009 kutsu 130cm 4/30
06.11.2009 kutsu 130cm 3/30
06.11.2009 kutsu 130cm 2/50
07.11.2009 kutsu 120cm 1/50
07.11.2009 kutsu 130cm 4/30
08.11.2009 kutsu 130cm 4/30
08.11.2009 kutsu 130cm 3/30
08.11.2009 kutsu 150cm 4/30
08.11.2009 kutsu 140cm 1/50
09.11.2009 kutsu 130cm 5/50
09.11.2009 kutsu 130cm 1/50
09.11.2009 kutsu 140cm 6/50
09.11.2009 kutsu 130cm 1/30
10.11.2009 kutsu 130cm 3/30
10.11.2009 kutsu 130cm 3/30
11.11.2009 kutsu 150cm 1/30
12.11.2009 kutsu 130cm 1/30
12.11.2009 kutsu 140cm 1/30
12.11.2009 kutsu 150cm 5/30
13.11.2009 kutsu 130cm 1/30
14.11.2009 kutsu 150cm 1/30
15.11.2009 kutsu 130cm 4/30
17.11.2009 kutsu 140cm 4/30
17.11.2009 kutsu 150cm 5/30
18.11.2009 kutsu 130cm 5/30
18.11.2009 kutsu 140cm 5/30
20.11.2009 kutsu 140cm 1/30
20.11.2009 kutsu 140cm 2/30
21.11.2009 kutsu 140cm 2/30
21.11.2009 kutsu 140cm 2/30
31.05.2012 kutsu, ERJ Cup 140cm 4/96
31.07.2012 kutsu, ERJ Cup 140cm 4/109
31.07.2012 kutsu, ERJ Cup 150cm 2/126
30.09.2012 kutsu, ERJ Cup 140cm 2/200
31.10.2012 kutsu, ERJ Cup 140cm 17/184
12.05.2012 kutsu CCI/CIC* 3/50
21.05.2012 kutsu CCI/CIC* 2/40
24.05.2012 kutsu CCI/CIC* 2/56
26.05.2012 kutsu CCI/CIC* 2/30
11.07.2012 kutsu CCI/CIC* 1/50
13.07.2012 kutsu CCI/CIC* 2/50
11.11.2012 kutsu CCI/CIC* 1/30
25.11.2012 kutsu CCI/CIC* 3/45
27.11.2012 kutsu CCI/CIC* 4/30
29.11.2012 kutsu CCI/CIC* 1/30
30.11.2012 kutsu CCI/CIC* 4/59


Päiväkirja

2. helmikuuta 2011 Gems valmensi meitä esteratsastuksen saralla. Täytyyhän sitä kisaeläkkeelläkin pitää mieli virkeänä, eikä hyviä taitoja saa päästää ruostumaan! Tällaisen kommentin saimme valmentajaltamme: "Olin pyytänyt teitä lämmittelemään itsenäisesti, ennen kuin neljältä tulisin pitämään valmennuksen. Olit ratsastanut Bambin hyvin kuulolle, mutta tamma oli silti hyvin reippaalla tuulella, enkä voinut kuin ihmetellä sen pitkäaskelista ravia. Ilmoitit toiveeksesi, että harjoittelisimme lyhyiden estevälien ratsastamista; Bambin kanssa kolme askelta muuttui helposti vain kahdeksi eikä ponnistuskohta aina osunut kohdilleen. Niinpä pyysin teitä kävelemään pitkin ohjin sen aikaa, kun kokosin toiselle pitkälle sivulle kaksi estettä, okserin ja pystyn, joiden korkeus ei ehkä päätä huimannut, mutta pienestä olisi hyvä lähteä. Toiselle sivulle pystytin neljän pikkupystyn innarin. Pyysin teitä tulemaan okserin ja pystyn rauhallisesti laukkaympyrän kautta, mutta suoritus oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Bambi oli innoissaan ja porhalsi pidätteistäsi huolimatta esteille korvat tötteröllä. Esteiden väliin olisi pitänyt mahtua helposti neljäkin laukka-askelta, mutta Bambille riitti hyvin kolme. Alensin ensimmäisenä olevan okserin korkeutta toiveena, ettei tammasi innostuisi niin kovasti pienehköstä hypystä. Tällä kertaa sujuikin rauhallisemmin, joskin askeleet sait sovitettua neljään vasta neljännellä kerralla. Se vaatii melko paljon rauhoittelua ja pidätteitä, mutta toisaalta Bambi ylittää esteet siististi, vaikka askeleet esteiden välissä eivät menisikään suunnitellusti. Innarilla koettelimme tammasi ketteryyttä, mutta ihmeekseni pitkäjalkaisella Bambilla ei ollut minkäänlaisia ongelmia esteiden kanssa. Viimeiseksi pyysin teitä vielä hyppäämään okseri-pysty -sarjan. Bambi oli jo huomattavasti rauhoittunut, joten sait sen siististi lyhentämään askeltaan. Olette mainio ratsukko eikä yhteistyössä ollut vikaa. Tamman hösellys ja innokkuus saattavat esteradoilla koitua ongelmaksi, mutta loppujen lopuksi Bambi oli allasi varsin nöyrä."

2. kesäkuuta 2010 All I Need xx syntyi!

18. tammikuuta 2010 kävimme sonetin pitämässä estevalmennuksessa. Saimme tällaisen kommentin: "Saavuttaessa kentälle pyysin teitä lämmittelemään ensin käynnin kautta raviin ja siitä erilaisia kiemurauria, avo- ja sulkutaivutuksia sekä pohkeenväistöjä molempiin suuntiin. Kun olitte lämmitelleet noin parinkymmenen minuutin ajan kunnolla, päätimme alkaa tamman kanssa tositoimiin ja esteiden pariin. Koska en ollut valmentanut teitä aiemmin, päätimme aloittaa pienillä esteillä ja jumppasarjoilla. Valmistelin teille ensin noin 50-senttiä korkean yksittäisesteen. Ilmeisesti Bambi hieman jännitti joko uutta ympäristöä (tai sitten minua), mutta ensimmäisellä esteellä Bambi kielsi. Otit hyvän ja napakan otteen hevoseen tämän jälkeen ja seuraavalla yrittämällä Bambi hyppäsikin esteen mielellään. Hyppytyyli tammalla oli hyvin kaunis ja sulava, myös ratsastaja seurasi hyvin mukana tamman liikkeissä. Toistimme yksittäisen hypyn vielä kahdesti, molemmilla hyppykerroilla kaikki sujui hyvin. Yksittäisen esteen jälkeen siirryimme jumppasarjoille, joilla oli korkeutta noin 70 senttiä. Esteitä oli sarjassa kolme peräkkäistä. Ensimmäisellä kerralla Bambi jälleen hieman aristi, mutta huomasit sen ennen kieltoa ja Bambi suoriutui jumppasarjasta pienellä kannustuksella. Niin sinusta kuin hevosestakin näki, että jumppasarja vaati ponnisteluja ja Bambi vaikutti sarjan jälkeen hieman kireältä. Toisella kerralla Bambi alkoi rentoutua, vaikka meinasi jälleen alussa kieltää. Kolmannella kerralla en havainnut hevosesta mitään ulkoisia merkkejä kieltämisestä, mutta itse olit selvästi varautunut kieltoyritykseen. Tämän vuoksi jäit itse hieman jälkeen hypyssä Bambista, mutta korjasit jo toiselle esteelle oman istuntasi oikeaksi. Koska kolmas kerta jumppasarjalla sujui jo hyvin, nostin estekorkeuden 80 senttiin ja neljännellä kerralla sarja näytti jo sujuvan teiltä lähes leikiten. Jumppasarjan jälkeen hyppäsimme metrisiä esteitä kahden esteen sarjoissa osittaisena ratana - näistä kerroista kaikki sujuivat oikein kiitettävästi. Itse tosin tunnuit olevan hieman varautunut uusiin kieltoyrityksiin, mutta Bambi ei siitä paljoa välittänyt. Hypyt alkoivat sujua teiltä toden teolla, jolloin pääsimme valmennuksen loppupuolella jo kunnolla asiaan. Esteiden maltillisen korottamisen jälkeen pääsimme hyppäämään jo kunnolla valmennuksen estekorkeutta, 110 senttiä. Ensin harjoittelimme esteitä yksittäin, tämän jälkeen kahden esteen sarjana. Alkuvalmennuksen kieltoyrityksistä ei ollut enää jälkeäkään, päin vastoin. Bambi oli hyvin vertyneen ja vilkkaan oloinen, ja lasketteli huoletta hyppyjen välissä riemupukkeja. Valmennuksen loppupuolella järjestin teille maneesiin 110 senttisen radan, jolta löytyi paljon erilaisia ja eritasoisia esteitä. Suorittaisitte radan yhdessä kahdesti. Ensimmäisellä hyppykierroksella Bambi laukkasi reippaan oloisesti ja varmasti suorittaen myös hypyt samalla upealla varmuudellaan. Toiseksi viimeisellä esteellä Bambi näytti hetken kieltävän, mutta reippaalla kannustuksellasi tamma hyppäsi esteen. Hyppy tosin sijoittui aivan esteen juurelle, josta aiheutui koko valmennuksen ensimmäinen pudotus. Toisella kerralla rata sujui teiltä todella hyvin - en olisi odottanut ensimmäiseksi valmennusparivaljakokseni yhtä taitavaa ratsukkoa! Loppuverryttelyt sujuivat jutellessa ja rauhallisissa merkeissä. Bambi oli yhä energisen ja vireän oloinen, mutta näytti tyytyvän kohtaloonsa siinä, että nyt oli esteet tältä päivältä hypätty. Lämpimät kiitokseni teille tästä valmennuskerrasta!"

17. tammikuuta 2010 Vaikka Bambin kilpahevosen ura onkin jo takana päin, ei silti koskaan voi olla liian hyvä. Tästä syystä olin pyytänyt ystäväni Pepin valmentamaan meitä. Päivä valkeni kuulaana ja kaikki vaikutti hyvin lupaavalta kun harjasin tammaa valmennusta varten. Neiti oli hieman kiukustunut siitä, että oli joutunut jäämään talliin muiden hevosten lähtiessä ulos tarhailemaan. Suin tamman huolellisesti ja puin sille esteratsastusvarusteet, joista se piristyi hieman. Talutin tamman maneesiin, jossa Peppi jo odottelikin. Hän oli koonnut valmiiksi muutaman esteen, joita harjoittelisimme. Emme luonnollisestikaan hypänneet Bambin potentiaalin ylärajoilla, vaan ihan perustavaa laatua olevia noin 90-100 senttisiä esteitä. Valmennuksesta saimme tällaisen kommentin: "Bambi vaikutti jo alussa hieman hätäiseltä, joten temponvaihtelut ja erilaiset siirtymiset olivat tarpeen. Rahoituttuaan aloittelimme Bambin kanssa kolmen esteen jumppasarjalla. Esteiden lähestymiset olivan lähes kiitettäviä, mutta Bambi tuli hieman liian reippaasti viimeiset esteet. Rauhoitimme Bambin jälleen erilaisilla käynti-pysähdys-laukka siirtymisillä, jolloin tamma alkoi rentoutua ja kulkemaan paremmin avuilla. Nostimme pikkuhiljaa esteiden korkeutta metriin ja tein pientä radan tynkää. Ratsastaja ohjasi hevosen hyvin esteille, eikä ratsastusteissä ollut moitteita, mutta ponnistuspaikan määrittämistä täytyy hieman valmistella paremmin ja antaa puolipidäte, jotta hevonen osaisi hypätä haluamassa paikassa. Estesuoralla ensimmäinen este meni loistavasti, mutta ns. ratsastus löystyi esteen jälkeen ja Bambi kielsi tulevan okserin. Näin korkeilla esteillä tulee ratsastajan olla valppaana koko rata, ei osaa siitä, joten harjoitusta lisää. Seuraavat kerrat menivätkin paremmin, vaikka Bambi olisikin mielellään mennyt välit liian pitkässä laukassa. Neljän laukka-askeleen sarja meni loistavasti, vaikka Bambi hyppäsikin liian kaukaa. Kuitenkin valmennus meni suurimmalta osalta oikein kiitettävästi, mutta parannettavaa on."

6. tammikuuta 2010 harjoittelimme Bambin kanssa näyttelykäyttäytymistä. Olin huomannut jo moneen kertaan tamman kanssa, että sillä oli suuria vaikeuksia pysytellä paikoillaan muutamaa minuuttia kauemmin. Etenkin eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa tämä oli ongelmallista, mutta se hankaloitti myös suunnitelmaani viedä tammaa näyttelyihin. Tietenkään jossain match show'ssa käyttäytymisellä ei olisi ollut niin tajuttoman suurta merkitystä, mutta koska tavoitteenani on saada tamma vuoden 2010 aikana sekä NJ:n että VNT:n alaisiin näyttelyihin, minun oli pakko saada Bambi ymmärtämään kuinka tuollaisissa tilanteissa tuli käyttäytyä. Tästä syystä en vienyt tammaa aamulla tarhaan eräänä kirpeänä tammikuun alun päivänä, vaan suuntasin neidin karsinalle harjapakin kanssa. Otin Bambin käytävälle ja puunasin sen mahdollisimman kiiltäväksi. Tamma ihmetteli toimintaani, mutta tyytyi siirtelemään jalkojaan hieman siten sun täten kun joutui olemaan paikoillaan omasta mielestään aivan liian kauan ja kaiken lisäksi vielä sisällä tallissa. Lisäksi letitin tamman jouhet, vaikka neiti ei ollutkaan kovin innostunut ajatuksesta. Jos Bambilta olisi kysytty, se olisi ottanut loimen niskaansa ja lähtenyt ulos tarhailemaan Teen Voguen kanssa. Lopulta, parin tunnin taistelun jälkeen, tamma oli siinä kunnossa, että heitin sille loimen selkään. Kiinnitin kaikki narut huolellisesti, jotta neiti ei ehtisi taistella eroon kankaasta matkalla maneesiin. Napsautin riimunnarun lukon kiinni nahkariimuun ja lähdin taluttamaan Bambia ulos. Kaviot ja niissä olevat hokit kolahtelivat tallin betonilattiaa vasten, muuten oli aivan hiljaista. Hevoset olivat ulkona ja tallin käytävä oli siistitty jo aiemmin, joten työntekijätkin olivat joko taukohuoneessa, kotonaan tai kaupungilla. Maneesikin oli täysin tyhjillään kun saavuimme sinne Bambin kanssa. Neiti oli meinannut liukastua muutaman kerran matkalla sinne ja nyt se käveli todella varovaisesti ja pienin askelin. Vedin maneesin oven kiinni ja riisuttuani tammalta loimen, lähdin taluttelemaan Bambia, jotta se liikkuisi jälleen normaalimmin. Olin asetellut jo valmiiksi puomit maneesiin ja minusta tuntui siltä kuin Bambi olisi aavistanut mistä oli kysymys, sillä se nosti päänsä ja kuunteli tarkkaavaisesti kaikkia mahdollisia pienen pieniäkin ääniä, joita maneesissa kuului. Siirryimme tamman kanssa itse harjoittelun pariin ja neiti osoittikin jälleen perusluonteensa: melkoisen sählämäisyyden. Jouduin monta kertaa ottamaan Bambin seis, jotta se ymmärtäisi, että sen oli pakko seistä paikoillaan tietty aika. Pienen kiukuttelun ja monen toiston jälkeen moinen onnistuikin, vaikka Bambi hieman luimikin kun komensin sitä seisomaan hiljaa ja paikoillaan. Hienon suorituksen jälkeen tamma sai kuitenkin heti hevoskarkkeja ja seuraavat toistot harjoituksen parissa sujuivat mainiosti. Viimeisellä kerralla Bambi oli kuitenkin jo ilmeisesti saanut tarpeekseen toisesta sekoilusta, eikä siksi pysynytkään paikoillaan. Olin kuitenkin kaiken kaikkiaan tyytyväinen täysiveritammaani, joten loimitin sen maneesissa (vaikkakaan se ei ollut ihan helppoa kun Bambi ei pysynyt paikoillaan) ja talutin neidin sen jälkeen tarhaan. Kun Bambi tajusi tämän, se lähti pukkilaukkaan ja heitteli päätään ennen kuin rauhoittui, ja palasi aidan luokse jätetyn heinäkasan luokse.

20. joulukuuta 2009 maastoretki.

15. joulukuuta 2009 Bambin entinen omistaja kävi tervehtimässä neitiä.

21. marraskuuta 2009 Pyrin kilpailemaan jokaisella hevosellani sata sijoitusta esteratsastusjaoksen alaisissa kilpailuissa. Bambi oli jo saavuttanut tämän niin sanotusti "maagisen" määrän, joten päätin, että tamma hyppäisi viimeiset estekisansa kotona. Jälleen kerran olin päättänyt järjestää isot kisat suurten luokkien hyppääjille ja lisäksi rajannut kilpailut vain hevosille. Tällä kertaa tallityöntekijäni saivat kuitenkin kantaa suurimman vastuun, sillä kuten muidenkin kilpahevosteni kanssa silloin kun ne jättäisivät kilpakentät, halusin olla täysiveritammani luona ja hoitaa sen kokonaan kuntoon kisoja varten. Edellisenä iltana olin letittänyt tamman harjan ja hännän jo valmiiksi, jotta kisa-aamu saisi valjeta melko verkkaisena ja mukavana. Bambi tuntui kuitenkin tietävän, mitä oli edessä päin, sillä se vaikutti hieman hermostuneelta kun tulin aamulla talliin. Aamuheiniä lojui vielä melko kiitettävästi lattialla ja tamma vain ravisteli itseään ja heitteli päätään. Hevoset eivät todellakaan ole tyhmiä. Hain neidin harjat ja aloitin huolellisen puunaamisen. Koska kyse oli viimeisistä kilpailuistamme, tein Bambin lautasille shakkikuvioita, vaikka neiti ei ollutkaan asiasta aluksi kovin mielissään. Tamma halusi koko ajan lähteä karkuun ja muutaman kerran sain komentaa oikein tosissani, että se pysyisi paikoillaan niin kauan, että sain karvat suittua järjestykseen. Tarkistin vielä Bambin hännän letit ja harjan pienet sykeröt, ja sain onnekseni todeta, että neiti ei ollut yön aikana riekkunut niin paljon, että ne olisivat purkautuneet, eikä jouhiakaan hapsottanut sinne tänne niin kuin joskus pääsi käymään. Silittelin tammaa jonkin aikaa ihan rauhassa ja syötin sille kädestä muutaman porkkanan palasen ennen kuin lähdin hakemaan tamman kisavarusteet. Kisahuopa hohti valkoisena kun asetin sen ja satulan tamman selkään. Suitset menivät päähän melko helposti, vaikkei Bambi nyt suorastaan ahmaissutkaan kuolaimia. Varmistin, että kaikki soljet olivat varmasti ja kunnolla kiinni ennen kuin pyysin yhtä työntekijöistäni vahtimaan tammaa sen aikaa, että kävin itse vaihtamassa kisavaatteisiin. Kun palasin talliin, huomasin, että minua hermostutti hieman. Olin kisannut Bambinkin kanssa vaikka kuinka, mutta viimeiset kilpailut olivat aina melkoinen paikka sekä hevoselle että ratsastajalle. Osallistuisimme Bambin kanssa neljään luokkaan, joista ensimmäinen aloitettaisiin kolmantena. Ennen sitä hyppäsin muilla hevosilla, mutta niiden verryttelyn ja jäähdyttelyn jätin suurimmilta osin niiden kisahoitajille. Bambin sen sijaan verryttelin itse mahdollisimman huolellisesti, sillä halusin kisaeläkkeelle jäämisestä huolimatta lopettaa edes suhteellisen hyviin suorituksiin. Ensimmäisenä hyppäsimme yhdessä 140cm:n luokan, johon osallistui lisäksemme 29 ratsukkoa. Bambi toimi melko hyvin, joskin yksi mutka olisi saanut olla nopeampi. Lopputuloksena oli kuitenkin puhdas rata, joten kilpailut alkoivat suunnitelmien mukaan. Sijoituimme toiseksi ja meitä nopeampia olivat vain meym ja hänen hollanninpuoliveritammansa Eucarya Ditadel. Seuraava luokka ei mennytkään yhtä hyvin, sillä muutama tie jäi hieman huonoksi ja tamma joutui temppuilemaan, että pystyi hyppäämään ja pysyi pystyssäkin. Tuloksena sija 11. Kolmannessa yhteisessä luokassamme kaikki sujui kuin rasvattu, mutta Heidi M angloarabitamma I Hate Sallyllaan oli nopeampi. Tämän jälkeen Bambia kävelytettiin jonkin aikaa, sillä seuraava luokka, tamman viimeinen kisaluokka, johon osallistuimme oli toisiksi viimeinen koko kilpailuissa. Luulen, että Bambi tiesi kisahevosen uransa olevan loppusilausta vaille valmis, eikä se tuntunut edes yrittävän tosissaan, vaikka sitä patistinkin. Tamma sijoittui 150 sentin luokassa 11:sta. Kaikkien luokkien jälkeen Bambi talutettiin maneesiin musiikin tahdissa. Tamma sai selkäänsä uutuudenkarhean loimen ja sitä kiiteltiin sen hienosta urasta. Lopulta Bambi poistui maneesista yrittäen hyppiä hieman pystyyn - selvästikin tamma tuuletti sitä, että saisi elää tulevaisuudessa rauhallisempaa elämää!

10. marraskuuta 2009: Rumpujen pärinää..! Bambin sadas sijoitus! Ennen kotona, Dark Sidessa, marraskuun alkupuolella pidettyjä kisoja meillä oli koossa yhteisiä sijoituksia huimat 98 kappaletta. Moinen määrähän ei tietenkään minulle vielä riittänyt: olinhan asettanut esteratsujeni kanssa tavoitteeksi sen, että saisin kerättyä jokaiselle hevoselle sata sijoitusta Virtuaalisen ratsastajainliiton valvoman Virtuaalisen esteratsastusjaoksen alaisuudessa järjestetyistä kilpailuista. (JATKUU)

2. marraskuuta 2009 kengittäjä kävi.

25. lokakuuta 2009 oli jälleen yksi kiireinen ja kolean syksyinen päivä. Autolastillinen hevosia oli laitettu kuljetuskuntoon hyvin aikaisin ja suuntana oli täysiveritalli Longjump Thoroughbreds, joka järesti isot estekilpailut: luokkia löytyi huikeat 12 kappaletta tasoilta 100-150 senttiä. Itse olin ratsuineni ilmoittautunut suurimpaan osaan luokista, joten tien päälle lähdettiin aikaisin: starttasinhan jo kolmannessa luokassa kolmella ratsullani. Matka sujui varsin rattoisasti ratoja muistellessa ja onneksi hevosetkin pysyivät suhteellisen rauhallisina, vaikka matka ei ollutkaan lyhyin. Perille päästyämme kävin ilmoittautumassa samalla kun kisahoitajat purkivat hevosia autosta. Kun viralliset asiat oli saatu hoidettua, kipaisin katsomassa rataa, jonka olin kylläkin jo viimeistään matkan aikana opetellut ulkoa, jotta muistin mistä piti kääntyä ja mihin, ja koska mikäkin este kuului hypätä. Ensimmäinen luokka, johon osallistuisin oli tasoa 110cm ja ratsuinani vuorotellen kolme täysiveristä. Lämmittelin Bambin mahdollisimman huolellisesti, sillä huomasin sen mielialan olevan melko rauhaton. Tamma vaikutti hieman jähmeältä verryttelyhypyissä, eikä taipunut kulmiin aivan niin hyvin kuin olisin toivonut. Koska tamma ei ollut aivan oma itsensä, pyysin yhtä työntekijöistäni tarkistamaan neidin jalat, mutta koska mitään outoa tai hälyttävää ei löytynyt, päätin että voisimme ottaa osaa kilpailuihin. Radalla Bambi tuntui hieman jännittyneeltä, mutta yhtä kaikki hieman iloisemmalta kuin verryttelyn aikana. Tamma hyppäsi hyvin, vaikkakin hieman tahmeasti. Jouduin koko ajan ajamaan Bambia eteenpäin ja siitäkös tamma kiukustui. Takapää lensi ja keskittyminen herpaantui sen verran, että päädyimme 11:sta tilalle. Kun mietin kokonaisuutta, niin sijoitus oli melko hyvä, sillä Bambi ei ollut parhaimmalla tuulellaan ja siksi myös suoritus kärsi. Sen aikaa, kun kilpailin muilla hevosilla, Bambia taluteltiin tallin tiluksilla, enkä tiedä mikä sen herätti, mutta kun nousin satulaan 130cm:n luokkaa varten, koko hevonen tuntui aivan erilaiselta. Tamma liikkui uskomattoman hyvin, kuunteli jokaista apua tarkkaavaisesti ja hyppäsi sulavasti. Upeasta suorituksestaan Bambi sai palkinnoksi hevoskarkkeja jo ennen kuin lopulliset tulokset julkistettiin. Olin yllättynyt, mutta niin olivat tukijoukkommekin! Tuloksissa nousimme komeasti ensimmäiselle tilalle ja jätinkin tamman hyvillä mielin kisahoitajien hellään huomaan kun lähdin muiden hevosteni kanssa hyppäämään 140:n sentin rataa. Lopulta koitti hetki, jolloin ensimmäinen kahdesta 150:n sentin luokasta järjestettiin. Valmistauduin Bambin kanssa huolellisesti ja usko oli kova kun lähdimme radalle. Tervehdin tuomaria ja kannustin tammani tehokkaaseen laukkaan suunnatakseni ensimmäiselle esteelle. Mielestäni suoriuduimme hyvin: puhdas suoritus ja aikaakin jäi vielä hyvin. Kaiken lisäksi Bambi oli virkeä ja hyppäsi mielellään. Lopputuloksista löydyimme sijalta 4: luokan oli voittanut Raven Slade ratsullaan Spontané Mémoire Bay, toiseksi oli sijoittunut riella Swindler Barrierilla ja kolmanneksi ennen minua ja Bambia oli päätynyt Milja Primo Lushilla. Kun illan päätteeksi pakkasimme hevoset kuljetusautoon, olin varsin tyytyväinen päiväämme. Kaikki oli sujunut hyvin ja sijoituksiakin kovatasoisessa kilpailussa oli tullut mukavasti. Hevoset olivatkin ansainneet heinät, joita ne rouskuttelivat kuljetuksen aikana, ja hevoskarkit, joita niille oli tarjottu ennen paluumatkalle lähtemistä.

13. lokakuuta 2009 Olimme iloinneet suuresti Bambin ensimmäisestä varsasta, Piraatista, ja nyt tamma oli uudelleen kantavana. Tällä kertaa isäoriina toimi Princetonin oriaseman hieno trakehnerori, Fight Club. Tämä estepainotteinen herra on kerännyt sijoituksia esteiltä aina 160cm:n luokissa asti ja käväissyt myös näyttelyissä. Hassua on, että Bambin ensimmäisen ja toisen jälkeläisen isien nimissä on sana Fight. Tamman ensimmäinen varsominen Dark Sidessa oli sujunut todella hyvin suhteessa siihen, että se oli Englannissa asuessaan astutettu kaksi kertaa ja luonut molemmilla kerroilla. Nyt tamman maha oli kuitenkin pyöreä kuin pallo ja se tarhaili rauhallisesti omassa aitauksessaan, jotta vahinkoja ei päässyt sattumaan. En voinut neitiä illalla tarhasta hakiessani aavistaa millainen seuraavasta yöstä tulisi. Jätin tamman karsinaansa ihan tavalliseen tapaan ja lähdin hakemaan muita hevosia sisälle. Kun palasin talliin Teen Voguen kanssa, sain kuulla työntekijältäni, joka oli riisunut Bambilta loimen ja harjaillut sitä, että tamma osoitti merkkejä siitä, että varsoisi lähiaikoina. Tarkistin itse Bambin ja totesin saman. Käskettyäni työntekijöideni laittaa varsomiskarsinan kuntoon, otin yhteyttä eläinlääkäriimme, joka lupasi tulla käymään seuraavana aamuna. Silloin ajattelin, että se olisi ihan okei, mutta muutaman tunnin sisällä sain huomata, että asiat eivät todellakaan aina suju niin kuin kuvittelee ja toivoo. Tallimestarini hoiti sinä iltana iltatallin ja minä olin jo käymässä nukkumaan kun hän soitti. Minun piti kuulemma lähteä välittömästi tallille, sillä Bambin synnytys oli mitä ilmeisimmin käynnistynyt. Vedin housut jalkaan ja takin yöpaitani päälle, hyppäsin auton rattiin ja suuntasin tallille. Tällainen ei ole mitenkään uutta hevoskasvattajalle, mutta silti jokainen pienokainen saa sydämeni hakkaamaan. Pysäköin mahdollisimman hyvin tallin pihaan ja painelin suoraan sisälle. Löysin tallimestarini Bambin karsinan luota. Hän oli soittanut eläinlääkärille heti sen jälkeen kun oli ottanut yhteyttä minuun ja jäimme odottamaan. Viiden tunnin sisällä kaikki oli ohi, muttei yhtä helposti kuin ensimmäisellä kerralla. Bambi tarvitsi ihmisen apua synnytyksessä, mutta pieni tammavarsa näytti voivan varsin hyvin, vaikka olikin yhtä honkkelokoipinen kuin emänsä ja todella hölmistyneen näköinen. Lisäksi Bambi jaksoi itse hoivata pienokaistaan. Tarkkailimme kuitenkin sekä tammaa että varsaa ja onneksi, kaikista peloista huolimatta, asiat sujuivat hyvin. Varsaneitokainen mönki jaloilleen puolen tunnin sisällä ja etsiytyi välittömästi emänsä nisälle. Eläinlääkäri totesi Bambia tutkittuaan, ettei syytä suurempaan huoleen ollut. Tamma ja varsa voivat molemmat hyvin ja tällä kertaa Bambi salli meidän tervehtiä uutta tulokastakin huomattavasti helpommin kuin aiemmin. Vaikka eläinlääkäri vakuuttikin, että kaikki oli okei, päätin silti, että Bambia ja varsaa tulisi tarkkailla vähintään yön yli. Soitin luottotyöntekijälleni, joka lupasi tulla aamuyöllä ottamaan vuoron minun jälkeeni. Epäilyksistäni huolimatta molemmat tammat olivat kunnossa, eikä yön aikana sattunut mitään kammottavaa.

26. syyskuuta 2009 Olin ostanut Bambin ensisijaisesti kisahevoseksi, vaikka se olikin saanut ensimmäisen varsansa jo ennen ensimmäisiä yhteisiä kisojamme. Syyskuun loppupuolella kuitenkin lähdimme sir-ren omistamaan Ciceraan korkkaamaan yhteisen kisakautemme. Mukana oli luonnollisesti muitakin kaviokkaita kuin vain ruunikko täysiveritammani. Bambi oli matkustamisesta hieman hämillään, sillä viime ajat se oli viettänyt tukevasti ja turvallisesti Dark Sidessa. Neiti ei kuitenkaan ollut juuri moinaskaan kunhan olimme suorastaan huijanneet sen kyytiin porkkanoita tarjoamalla. Tamma ei kuitenkaan osoittanut olevansa lainkaan hapan, vaikka tulikin vedetyksi nenästä (vai turvasta?), vaan matkusti hyvin rauhallisesti ja hiljaisesti koko matkan. Perillä taluttelin Bambia itse, sillä (kuten jo edellä mainittiin) nämä olivat ensimmäiset yhteiset kisamme. Tamma oli edellisellä omistajallaan Englannissa asuessaan hypännyt kyllä seura- ja alueluokkia, mutta nyt kyseessä olivat aivan erilaiset kilpailut. Olin kuitenkin hyvin luottavainen tammaa kohtaan ja siksi olinkin ilmoittanut sen useampaan luokkaan. Ratsukoita oli paikalla paljon ja se aiheutti paljon hälinää, josta Bambi ei ollut moksiskaan. Tamma kun piti kaikesta uudesta ja ihmeellisestä - oli kysymyksessä sitten uusi hevoskaveri, uusi paikka tai uudet ihmiset, kaikki oli neidin mielestä kiinnostavaa ja tutustumisen arvoista. Ensimmäinen yhteinen luokkamme oli 110:n sentin esteluokka, joka oli vuorossa kolmantena. Verryttelin Bambin mahdollisimman hyvin, mutta radalle mennessäni olin hieman hermostunut, joten neiti allani ei toiminut kovinkaan hyvin. Joten kuten selvitimme koko radan, mutta tuloksena oli loppujen lopuksi neljänneksi viimeinen tila: 47/50. Osallistuimme myös toiseen luokkaan, jossa esteet olivat 110:n sentin korkuisia. Tällä kertaa tiesin jo miten tamma reagoi mihinkin ja siksi suoritus oli huomattavasti parempi. Nappasimme ensimmäisen sijoituksenkin: seitsemäs tila viidenkymmenen osallistujan joukossa ensimmäisissä kisoissa on mielestäni varsin hyvä saavutus! Seuraavaan luokkaan, jonka estekorkeus oli 120cm, lähdin luottavaisena, mutta se taisi hieman kostautua, sillä en keskittynyt aivan niin hyvin kuin olisi pitänyt ja siksi jäimme 12. tilalle. 130cm luokka sen sijaan sujui kuin tanssi - Bambi toimi loistavasti ja hyppäsi rohkeasti, vaikka radalla oli erikoisempiakin esteitä. Uskoin, että sijoittuisimme hyvin, mutta voitto tuli kyllä yllätyksenä! Silittelin ja taputtelin tammaani hyvin tyytyväisenä ja tarjosin sille porkkananpalasia palkinnoksi. Neiti mutusti ne tyytyväisenä ja näytti hyvin ylpeältä itsestään. Ruusuke oli aluksi hieman pelottava, mutta lopulta tamma antoi kiinnittää sen suitsiinsa. 140:n sentin luokasta saimme tuloksen 13/50, mikä oli mielestäni hyvä saavutus kun otti huomioon luokan tason. Osallistuimme myös muutamaan muuhun luokkaan, mutta sijoituksia ei tullut enempää. Tämä johtui ehkä siitä, että Bambi alkoi väsyä, sillä se ei ollut vielä tottunut moiseen höykytykseen. Kaikenkaikkiaan olin hyvin tyytyväinen päivään ja tammani suorituksiin, enkä siis voinut kuin kehua neitiä ja hemmotella sitä hevosten herkuilla: porkkananpalasilla ja omenasiivuilla. Illalla hoidin vielä tamman harjailemalla sitä mahdollisimman lempeästi. Ainoa ongelma tamman kanssa oli se, ettei se meinannut keskittyä juomaan, joten makeutimme vettä hieman ja lopulta tämä viimeinenkin mieltä kalvava asia oli saatu pois päiväjärjestyksestä.

18. syyskuuta 2009: Poika tuli, poika tuli! Jo muutaman päivän ajan Bambi oli osoittanut merkkejä siitä, että sen varsomisen aika olisi pian. Tamma oli "aikoja sitten" (siltä se tuntui, sillä odotimme varsaa todella innolla) astutettu hienolla, estemenestystä haalineella angloarabiori As We Fight x'llä. Bambin varsa oli todella tärkeä, sillä tamma oli aiemmin luonut kaksi varsaa edellisellä omistajallaan. Nyt olimme kuitenkin onnistumassa ja siksi 18. syyskuuta oli meille erityisen tärkeä päivä. Yöt olivat jo alkaneet viiletä huomattavasti, joten olin ottanut Bambin sisälle varsomiskarsinaan heti huomattuani vahatippojen ilmestyneen nisiin. Neitokainen oli jokseenkin pöllämystynyt siitä, että joutui vaihtamaan asuinpaikkaa, mutta sopeutui väliaikaiseen karsinaansa loppujen lopuksi melko nopeasti. Tarkkailimme tammaa Andreasin kanssa vuorotellen, mutta loppujen lopuksi omalla "vahtivuorollani" alkoi tapahtua. Bambi oli ollut jo jonkin aikaa hermostunut ja alkanut hiota. Sitten se laskeutui makuulleen ja yllättävän pian Andreasin avulla maailmaan putkahti pieni, värisevä nyytti. Annoimme tamman hoitaa varsaa itse: se nuoli varsansa puhtaaksi hetken tätä kummastuneena haisteltuaan. Pikkuruinen orivarsa makasi melko kauan paikoillaan ennen kuin kääntyi vatsalleen ja yritti parhaansa mukaan saada itsensä ylös. Bambi vahti tarkkaavaisesti pienokaistaan ja antoi sen imeäkin ilman mitään vastalauseita. Kun emä ja varsa olivat saaneet olla jonkin aikaa keskenään, Andreas kävi tarkistamassa että jälkeiset olivat tulleet ulos kokonaisina. Hän totesi onneksemme, että kaikki oli reilassa. Yleensä niin kiltti tamma painoi korvansa luimuun ja näytti hieman hampaitaankin ennen kuin antoi meidän koskea itseensä ja varsaansa. Bambi ilmeisesti tiesi, että varsa oli jotenkin erityisen tärkeä ja luonnollisesti sen äidinvaistotkin vaikuttivat asiaan. Kaikki tuntui kuitenkin olevan kunnossa: tumma orivarsa imi emänsä nisää hyvin ja oli jalkeilla, eikä vaikuttanut sen huterammalta kuin varsat yleensäkään. Lisäksi Bambi hyväksyi jälkikasvunsa, eikä sen tilassakaan ollut mitään ongelmaa. Kun Andreas lähti, jäin vielä ihailemaan täysiveritammaani ja sen varsaa, jotka molemmat vaikuttivat hyvin onnellisilta ja tyytyväisiltä oloonsa. Ennen kuin lähdin, orivarsa pisti maaten pahnoille ja Bambi-emä haisteli sitä hellä ilme tummissa silmissään.

9. syyskuuta 2009 Hevosten kanssa kaikki ei ole aina niin helppoa kuin toivoisi. Siitä sain jälleen muistutuksen tänään, kun satulansovittaja tuli tapaamaan Bambia. Periaatteenani on, että jokaisella hevosella on kaksi kisasatulaa ja kaksi satulaa, joita käytetään treenatessa (oli se sitten valmentautumista, maastoilua tai muuten vain pullailua kentällä). Bambin mukana oli tullut jokseenkin kulunut estepainotteinen yleissatula, joten tamma tarvitsi vielä kaksi estesatulaa ja yleissatulan, jotta tamman varustekaappi alkoi näyttää kunnolliselta. Aamupäivän tamma oli saanut tarhailla muiden kanssa, mutta hieman puolen päivän jälkeen kävin nappaamassa neidin sisään, jotta ehtisin siistiä sen ennen satulansovittajan tuloa. Bambi ei ollut aivan samaa mieltä asiasta, vaan yritti venkoilla takaisin ulos kavereidensa luo. Vedin karsinan oven kiinni ja pyysin yhtä tallityöntekijöistämme laittamaan karsinan lukon salpaan, jotta neiti nyrpeä ei pääsisi karkaamaan. Bambi ravisteli itseään ja näytti hieman happamalta kun aloin käydä sen ruskeaa karvaa läpi kumisuan ja dandyn kanssa. Tamma ei ollut yhteistyökykyisimmällä tuulellaan, mutta seisoi kuitenkin melko kiltisti paikoillaan. Kun pääsin sään ja selän kohdalle, Bambi heitti päätään ja painoi korvansa luimuun. Tiesin kyllä vallan hyvin ettei tamma pitänyt lainkaan siitä, että hänen säkäänsä koskettiin, mutta neidin oli hyvä totutella siihen, että tänään tavallisesta käytännöstä poikettaisiin hieman. Harjasin Bambin välittämättä ihmeellisistä naaman mutristuksista ja pään heittelyistä, mutta kun takajalka nousi hieman uhkaavanoloisesti ilmaan, komensin tammaa. Neiti näytti entistä myrtyneemmältä, muttei kuitenkaan tehnyt muuta kuin alkoi etsiä pahnojen sekaan kadonneita heinänkorsia kun siirryin harjaamaan tammaa muualta. Juuri kun olin saanut ruunikon täysiveriseni karvan näyttämään edes melko hyvältä, talliin ilmestyi nuorehko mies tallityöntekijäni seurassa. Hän esittäytyi Alexiksi ja sovimme, että koska ulkona oli melko hyvä ilma, kokeilu voitaisiin suorittaa siellä. Hain Bambin nahkariimun ja puin sen tammalle, joka oli huomannut Alexin ja katseli tätä nyt korvat hörössä erityisen kiinnostunut katse silmissään. Talutin neidin ulos ja huomautin jo valmiiksi kuinka herkkä tamma oli säästään. Alex lupasi olla mahdollisimman varovainen ja heti kun sain sidottua neidin kiinni ulkona olevaan puomiin, mies alkoi tutkia tamman selkää ja lähti muutamia mittoja otettuaan hakemaan autostaan satuloita. Löysimme muutaman lupaavan tapauksen ja jätin Bambin kahden Alexin kanssa siksi aikaa kun hain tamman suitset ja itselleni kypärän. Alex ja työntekijäni kantoivat satulat kentän luo kun talutin hieman hämmentyneen Bambin sinne. Juoksutin tammaa ensin jokainen satula selässään ja sen jälkeen ratsastin neidillä, jotta näimme kuinka satulat istuivat. Vaikka hyvän satulan etsiminen onkin hankalaa, onnekseni löysin kahden eri merkin sopivat satulat, jotka sain aluksi kokeiluun. Sovimme, että ilmoittaisin viikon sisällä mikäli ostaisin jomman kumman tai molemmat. Kaiken kaikkiaan Bambi oli hyvin tyytyväinen siihen, että sai tavata uuden ihmisen ja juoksennella kentälläkin. Minä sen sijaan olin erittäin tyytyväinen, että löysin tammalle sopivan satulan. Kun Alex lähti, vein Bambin takaisin tarhailemaan. Neiti oli hieman hölmistynyt, mutta loppujen lopuksi se vain heitteli päätään ja jäi laiduntamaan onnellisen oloisena.

2. syyskuuta 2009 Koitti lopulta se suuri päivä! Aamulla painelin talliin aikaisin ja vietyäni hevoset ulos laitoin uuden karsinan valmiiksi. Olin jo hankkinut uusinta tulokasta varten kyltin, jossa luki t. Bloody Bambi xx. Kiinnitin sen karsinan oveen ja jäin katselemaan tulosta tyytyväisenä. Uskoin jo silloin, että uusin hankintani tulisi viihtymään vallan mainiosti luonamme. Bambilla oli myös karsinanaapuri: Teen Vogue, joka tosin nyt mutusteli syksyn heiniä ulkona. Uskoin, että tammat tulisivat hyvin toimeen, sillä ne olivat molemmat luonteeltaan miellyttäviä ja melkoisen kilttejäkin. Luonnollisesti Bambin karsinaan laitettiin pahnat, mutta myös sylillinen heiniä, joita tamma saisi pureskella ajankulunaan ja totutellessaan uuteen kotiinsa. Sain pian sen jälkeen puhelun Stephan Hafnerilta, joka ilmoitti, että oli lähdössä tuomaan hevosta. Kihisin innosta, mutta tiesin, ettei hevoskuljetusvaunu aivan muutamassa minuutissa pihaan kurvaisi, joten yritin keksiä fiksua tekemistä odotteluajakseni. Huolehdin Bambin varusteille siistin paikan ja sen jälkeen siivoilinkin tallin käytävää. Kun tamman saapumiseen oli enää vajaa puoli tuntia, minusta tuntui samalta kuin ennen suosikkiartistini keikkaa tai kuin lapsuudessa kun lopultakin sai avata ne odotetut joululahjat. Lopulta auto trailereineen saapui. Kuljettajan paikalta nousi nuorehko mies, jonka tunnistin heti Stephaniksi. Tervehdin häntä iloisesti ja odotin, että hän avasi kuljetusvaunun takaluukun. Otin uuden hevoseni pois kyydistä ja nauroin sen ilmeelle hieman. Bambi vaikutti hyvin kiinnostuneelta aivan kaikesta ja kaikista kun Stephanin kanssa riisuimme siltä kuljetussuojat ja muut tykötarpeet. Taluttelin neitokaista miehen lähdettyä ympäri Dark Siden tiluksia, jotta se saisi hieman tuntumaa uuteen asuinpaikkaansa. Käytin tamman kentällä ja maneesissakin, sillä neiti vaikutti todella innostuneelta saadessaan olla erilaisessa paikassa. Talutin Bambia myös hieman tarhassa, jotta se tuntisi uudet rajansa. Neiti tervehti kovaan ääneen tarhailevia Teen Vogueta ja Sxxmachinea, jotka tulivat kiinnostuneena lähemmäs uutta tulokasta. En päästänyt tammoja vielä kosketusetäisyydelle, mutta ne saivat hieman haistella toisiaan ja tutustua muutenkin. Tämän jälkeen vein täysiveritammani talliin, sen omaan karsinaan. Olisin mielelläni jättänyt Bambin tarhaan, mutta ensin piti varmistua, että se ymmärsi olevansa uudessa kodissa. Myöskään neitokainen itse ei ollut ilahtunut siitä, että joutui talliin kun muut saivat ulkoilla. Riisuin Bambilta loimen ja vein Stepahnin jättämät, tammalle kuuluvat varusteet, paikoilleen. Kun mesoaminen ei ollut ottaa loppuakseen, hain Teen Voguen sisälle. Ei kestänyt kauaakaan kun tammat haistelivat toisiaan karsinoita erottavien kaltereiden välistä. Onnekseni Bambi kotiutui hyvin ja muut tammat hyväksyivät sen helposti omaan pieneen laumaansa. Kovinkaan montaa päivää neitokainen ei viitsinyt mekastaa, vaan tottui olemaan myös yksin tallissa. Pian saapumisen jälkeen sain kuitenkin vietyä tamman ulos muiden seurassa ja uskon, että tämä seikka helpotti sopeutumista entisestään.

28. elokuuta 2009 Muutamaa päivää aiemmin olin löytänyt internetin sivustolta ilmoituksen, jossa kerrottiin myynnissä olevasta täysiveritammasta. Minulla ei luonnollisestikaan ollut tarkoitusta ostaa täysiveristä, kertoihan tallin nimikin (Dark Side Trakehners), että kyse oli trakehner- ei täysiveritallista. Tiedossani tietenkin oli, että täysiverisiä saattoi käyttää trakehnerjalostukseen ja ilmoitus vaikutti niin lupaavalta, että otin kännykän kauniiseen käteen, näppäilin ilmoitetun numeron ja soitin. Puhelimeen vastasi nuori mieshenkilö, joka kertoi tammasta enemmän. Se oli vasta jokin aika sitten tuotu Isosta-Britanniasta muiden täysiveristen kanssa. Kyselin hieman hevosen luonteesta ja siitä, mitä sille oli opetettu. Myyjä kertoi, että hevonen oli hyväluonteinen, vaikka ehkä hieman häslä välillä. Tammaa oli kuulemma ratsastettu paljon etenkin esteillä, joille se tuntui sopivan mainiosti. Sovinkin loppujen lopuksi koeratsastuksen elokuun 28. päiväksi. Kun tuo päivä lopulta koitti, ajoin Magdeburgissa sijaitsevalle tallille katsomaan tammaa. Hevosia ulkoili siisteissä tarhoissa ja muutenkin paikka näytti ammattimaiselta. Tiesin, ettei moinen seikka saisi kuitenkaan vaikuttaa ostopäätökseen, vaan se oli tehtävä tutustuttuani hevoseen. Sain myyjän kiinni tallin edustalta. Tämä kun oli juuri ollut viemässä hevosia ulos. Kyselin Bambiksi kutsutusta tammasta ja tämä nuori mies, joka esittäytyi Stephan Hafneriksi, ohjasi minut talliin ja tamman karsinalle. Kun saavuimme sen kohdalle, kaunis ruunikko pää nousi ja tummat silmät katselivat meitä kiinnostuneena. Tamman suupielestä roikkui vielä heiniä, joita se pureskeli samalla kun katseli meitä - tai lähinnä minua, sillä minähän se olin neitokaiselle se tuntematon tyyppi. Stephan toi minulle tamman harjaämpärin ja kehotti minua hoitamaan hevosen ihan itse, jotta tietäisin oliko se sopiva minulle. Tiesin tämän toki jo ennestään, olihan minulla kokemusta useamman hevosen ostamisesta. Nappasin kumisuan ja dandyn ennen kuin avasin karsinan oven ja astuin sisään. Bambi haisteli minua kiinnostuneena ja tutki oliko minulla ehkä jotain herkkuja tarjota sille. Kun niitä ei löytynyt, neiti vain puisteli itseään hieman ja jatkoi heiniensä syömistä. Harjailin tammaa mahdollisimman huolellisesti ja koskiessani kumisualla säkää, huomasin nopean muutoksen: tamma jännittyi ja sen hetki sitten tarkkaavaisesti liikkuneet korvat painuivat niskaa vasten. Kysyin Stephanilta tästä ja hän myönsi, että tamma oli hieman arka sään kohdalta. Nyökkäsin ja jatkoin Bambin harjaamista. Kun olin saanut neitokaisen mukavan puhtaaksi, aloin pukea sille Stephanin osoittamia varusteita. Sää ulkona oli miellyttävä, joten päätimme yksissä tuumin, että koeratsastus tapahtuisi kentällä. Mies kertoi tamman olevan kuitenkin tottunut myös maneesiin, joten asian kanssa ei tulisi ongelmaa sitten kun kelit alkoivat vaatia kattoa pään päälle. Talutin Bambin aidatulle kentälle, pysäytin sen keskelle ja nousin satulaan. Aluksi tamma kulki hieman jännittyneesti ja mietteliäästi, mutta rentoutui sitten ja alkoi ottaa pidempiä askelia. Kokeilin Bambin kanssa läpi kaikki askellajit ja kokeilin hieman kiemurauria sun muuta. Stephan ehdotti, että kokeilisin hypätä sillä muutaman esteen, sillä hän tiesi, että olin etsimässä itselleni estehevosta. Myönnyin ehdotukseen ja mies rakensi meille muutaman esteen: pari pystyä ja okserin, jotka kaikki olivat korkeudeltaan noin 50-60 senttisiä. Aluksi Bambi oli hieman hölmistynyt, mutta tarmokkaalla ratsastuksella neiti hyppäsi loistavasti ja vaikutti nauttivankin siitä. Korotimme esteitä hiljalleen, aina reiluun metriin asti ja jotenkin tiesin, että trakehnerlaumaani tulisi täysiverivahvistus. Bambi hyppäsi todella mukavasti ja hyvällä tyylillä, vaikka sen kanssa sileällä työskentelyssä saikin olla erityisen tarkka. Moinen ei haitannut lainkaan: en kaivannut automaatteja! Ratsastettuani jäähdyttelin tamman ja hoidin sen pois. Ilmoitin heti, että ostaisin tamman pyyntihintaan, mikäli eläinlääkäri totesi sen täysin terveeksi. Seuraavana päivänä Bambi tarkistettiin ja sai lääkärin hyväksynnän.





Tekstit © bill, kuvat © Mariamons (Jessica M.) (luvalla, kiitos! with permission, thank you!)
Bloody Bambi xx on virtuaalihevonen! Bloody Bambi xx is a SIM-game horse!


© Päivie & billeriina 2010, Lue lisää! // Takaisin etusivulle
Dark Side Trakehners on virtuaalitalli! Dark Side Trakehners is a SIM-game stable!