otsikko

VIR MVA Ch Hey Du




- Nimi: Hey Du
- Rotu: trakehner
- Sukupuoli: ori
- Säkäkorkeus: 167cm
- Syntynyt: 02.06.2008

Täytti 02.09.2008 3 vuotta, 01.12.2008 6 vuotta (oma ikääntyminen)
- Painotus: esteet
- Koulutus: re: 160cm, ko: He A

- VH-tunnus: VH06-021-8879

- Omistaja: Dark Side Trakehners
- Kasvattaja:


ERJ-I (25. huhtikuuta 2012, 112p.)
VIR MVA Ch myönnetty 09.01.2010

Ras- & könstyp 8/10 p.
HHB (huvud, hals, bål) 8/10 p.
Extremiteter 8/10 p.
Rörelsemekanik, skritt 7/10 p.
Rörelsemekanik, trav 9/10 p.

Klass I ~ 40/50 p.
Domare: Pomsie, SISFs Bedömningsstation


Luonnekuvaus

Hallo ich bin aus deiner Nachbargalaxie
Wo es keinen Horizont
und keine Grenzen gibt
Alltag gib's nicht
Träume sind wirklich
Keiner beschwert sich
Mensch sag mal bist du auch so
glücklich

On pakko heti kärkeen myöntää, että Hey Du ei ole sellainen hevonen, jonka kuka tahansa ihminen ostaisi itselleen kilparatsuksi. Kun kävin katsomassa herraa Bremenissä sijatisevalla tallilla, olin aluksi melko varma, ettei ori koskaan astuisi kaviollaankaan Dark Side Trakehnersiin. Ilmoituksessa oli luonnollisesti kerrottu perustiedot: ikä, säkäkorkeus, hieman suvusta ja hevosen loistavasta potentiaalista esteratsun uraa ajatellen. Näiden tietojen perusteella olin ottanut yhteyttä myyjään, enkä voinut arvatakaan millaisen otuksen saisin kohdata. Hevosen luonteesta ei ollut kerrottu sanaakaan - tosin ehkä ihan hyvä niin. Ensivaikutelma taisi olla suunnilleen "Ei ikinä!", sillä kun astuin talliin, tumma ori mulkoili minua karsinastaan silmänvalkuaiset vilkkuen. Oli tahtojen taistoa, että pääsin koskaan edes niin pitkälle, että sain hevosen harjattua ja sille varusteet päälle. Orin omistaja väitti, että se oli tullut hänelle huonosti käsiteltynä ja siksi se oli epäluuloinen ja ehkä hieman vihamielinenkin. Hieman oli suurta vähättelyä, sillä jouduin ottamaan hevosen käytävälle välttyäkseni puremilta ja potkuilta. Kun talutin Hey Dun kentälle, valmistauduin jo henkisesti siihen, että lentäisin satulasta tuhat kertaa, sillä tämä ori ei ollut lainkaan yhteistyöhaluisen näköinen. En edes tiedä mikä sai minut tulemaan niin pitkälle, että koeratsastin hevosen. Ehkä se oli kohtalo, sillä (vaikken sitä tuolloin tiennytkään) Hey Dusta kehittyi myöhemmin yksi hienoimmista esteratsuistani. Olin pukenut päälleni turvaliivin ja kypärän, mutta kun painoin pohkeet orin kylkiin, se lähti liikkeelle tarmokkaasti, mutta yllättävän lempeästi. Annoin Hey Dun kävellä jonkin aikaa ihan rauhassa juuri sitä tahtia kuin se halusi ja tunnustelin hieman miltä se vaikutti. Kun aloin kerätä ohjia kunnolla käteeni ratsastaakseni herran muotoon, se vain puri kuolainta ja käänsi korvansa taaksepäin kuunnellakseen tarkkaavaisemmin apujani. Muistan varmaankin ikuisesti ensimmäisen laukan tämän orin kanssa: hevonen ei ollut erityisen iso, mutta sillä oli valtavat, lentävät liikkeet, joihin rakastuin ikihyviksi. Minulle koottiin muutama este, jotta saisin kokeilla oliko ori todellakin niin potentiaalinen kuin omistaja väitti sen olevan. Hey Du todisti pian, että oli jopa parempi kuin mitä minulle oli luvattu. Koeratsastuksen jälkeen taluttaessani herraa talliin olin jo päättänyt ostaa käytösongelmista kärsivän oripojan, sillä se oli juuri sitä mitä kilparatsultani halusin: kuuliainen, herkkä ja osaava.

Ihr seid neu für mich
Ich liebt es euch zu hassen
Wie geht das
Mach das Spass
Bei uns läuft das anders
Heut ist dein Glückstag
Mensch komm her und
wünsch dir was


Kuten jo huomasin silloin kun kävin oria katsomassa, Hey Du ei ole mikään yksinkertaisin käsiteltävä mitä tallioloihin tulee. Sen kanssa pitää olla todella rauhallinen ja päättäväinen, etenkin kun se on jo oppinut nuorempana pomottamaan ihmisiä. Koska ori on niin hankala ja vaativa, sillä on oma hoitaja, jonka kanssa yleensä jaamme tehtävät. Vierailijat suhtautuvat omassa kopissaan tallin käytävällä kulkevia ihmisiä mulkoilevaan oriin onneksi tarpeeksi kunnioittavalla pelolla, eivätkä mene lääppimään sitä toisin kuin jotain muita hevosia. Karsinassa Hey Du kun on yksinkertaisesti peto, se ei kunnioita ketä tahansa ihmistä, joka tunkeutuu sen reviirille, vaan kokeilee jopa tuttuja ihmisiä. Ainoastaan silloin, kun sille tuodaan ruokaa, ori ei odota karsinansa ovella sitä, että saisi juosta jonkun ylitse. Ori pitää melko usein meteliä itsestään, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että se potkii seiniä ja hirnuu. Nykyään tätä tapahtuu entistä harvemmin, sillä herran karsina on valittu tarkoin tallin rauhallisimmasta päästä. Hey Du ei osaa kai koskaan käyttäytyä hyvin kun sitä harjataan (ainakaan en ole ollut todistamassa sellaista ihmettä), vaan korvat ovat aina tiukasti päätä myöten ja välillä hampaatkin vilkkuvat. Yleensä juuri näistä syistä tutummatkin ihmiset sitovat tämän hevosen kiinni ennen kuin aloittavat harjaamisen. Hey Du ei juuri potki enää samalla lailla kuin vasta tultuaan, mutta silti sen kanssa on syytä olla hieman varuillaan. Kun ori on laitettu kiinni joko karsinaansa tai käytävälle, se saattaa viskoa päätään ja näyttää mahdollisimman pelottavalta, joskus jopa yrittää kääntää peränsä ihmistä kohti. Harjauksen kanssa ei tule vetkutella, vaan jokaisen vedon on oltava tarpeeksi voimakas ja hoitajan on tiedettävä mitä tekee. Hey Duta tulee aina komentaa mikäli se yrittää purra, potkaista tai tekee jotain muuta ei-toivottua. Joskus ori saattaa jopa rauhoittua harjauksen ajaksi ja rentoutua silminnähden. Tämä tapahtuu kuitenkin vain silloin kun talli on täysin rauhallinen ja hoitaja on joku tuttu ja turvallinen. Mikäli aikaa löytyy, kannattaa orin hoitaminen aloittaa sillä, että käy sen ensin läpi kädellä ja sitten vasta harjaa. Orin huono käyttäytyminen kun johtuu pääasiassa siitä, ettei se oikein luota ihmisiin. Hierominen kumisualla kuuluu niihin asioihin, jotka saavat tämän kiukkupussin rentoutumaan ja rauhoittumaan. Kaikki hoitotoimenpiteet tulee tehdä johdonmukaisesti ja varmasti, jotta ori pystyy uskomaan siihen, että harjaamassa oleva ihminen on todellakin hyvä laumanjohtaja. Kavioita puhdistettaessa kannattaa varoa takapuoltaan ettei ori käy siihen kiinni hampaillaan. Hey Du kuitenkin pitää jalkansa ihan hyvin ylhäällä sen aikaa kun hoitaja siistii sen kavioiden pohjat. Orin kanssa ei siis aina tarvitse nojailla kilpaa, jotta tämä yksinkertainen hoitotoimenpide saadaan toteutettua. Herra on jokseenkin herkkä päästään, joten sitä harjatessa on oltava hellä ja tarpeeksi tarmokas. Mahan alta harjatessa pitää varoa, ettei ori pääse potkaisemaan. Sama pätee siihen kun herran nivusia tai takajalkojen sisäpuolia harjataan, vaikka ori onkin jo paljon rauhallisempi kuin edellisen omistajansa hoteissa. Suojia laitettaessa kannattaa muistaa sama varoitus, sillä herran jaloista ei todellakaan koskaan tiedä milloin ne nousevat - tavallisimmin onneksi vain varoitukseksi, eikä suurempia vahinkoja ole päässyt sattumaan. Pinteleiden laittaminen on kuitenkin melkein itsemurhaa, sillä Hey Du ei malta pitää jalkojaan niin kauan paikoillaan. Varusteiden laittaminen on sen sijaan oma taistelunsa. Satula ei ole orin mieleen, joten se pullistelee lähes poikkeuksetta joka kerta kun sitä varustetaan. Satulavyön kiristäminen tuleekin hoitaa orin kanssa niin vaivihkaa useammalla kerralla, ettei se ehdi ymmärtämään mitä tapahtuu. Suitsittaessa pitää olla nopea ja taitavakin, sillä ori nostaa helposti päänsä niin korkealle kuin kykenee ja jotta sen saa takaisin alas, on Hey Duta suostuteltava vaikka millä tavoin. Pakottaminen aiheuttaa vain vastareaktion puremisena ja kiukutteluna, siksi sitä ei käytetä. Muutenkaan väkivaltaa ei käytetä hevosiin, ovathan nekin tuntevia luontokappaleita! Loimitettaessa ori on yleensä melko mukavasti paikoillaan (ainakin Hey Duksi). Korvat saattavat painua luimuun ja herra ravistelee silloin tällöin itseään osoittaakseen mieltään "vaatetustaan" vastaan, muttei onneksi kiukuttele sen pahemmin. Peseminen onkin Hey Dun kanssa huomattavasti mielenkiintoisempi asia, sillä se olisi erittäin mielellään kuuraamassa paikkoja itsekin. Ori ei pistä pahakseen puunaamista, mutta saattaa välillä innostuksissaan talloa letkun, kaataa ämpärin tai yrittää ottaa pesusienen suuhunsa. Klippauskoneeseen Hey Du suhtautuu hyvin varauksellisesti. Sen mielestä koko rakkine ei ole yhtään kiva, vaan sitä pitää aina yrittää mennä karkuun. Kun orin karvoja ajellaan, koko tallin on oltava hyvin rauhallinen ja klippaajan taitava, jotta vahinkoja ei pääse sattumaan.

Ich bin so alleine
Mein Herz ist ein Vakuum
Schwer wie tausend Steine
Ich will was riskieren
Hab nichts zu verlieren
Komm start die Maschinen
Lass uns zusammen ne Runde fliegen


Niin hirmuiselta kuin ori vaikuttaakin, kaikki vaivannäkö palkitaan kun pääsee satulaan. Satulaan nouseminen on vielä pienimuotoinen haaste (yli)energisen orin pyöriessä kuin puolukka jossakin. Kun on päässyt Hey Dun selkään, sieltä tulee useimmiten vain ja ainoastaan omasta tahdostaan alas, sillä orilla ei ole tapana pukitella mikäli ratsastaja ymmärtää istua tarpeeksi hiljaa orin selässä. Liikettä tältä orilta ei puutu, eikä myöskään taitoja. Hey Du on verrattaen pitkäpinnainen kun vertaa sitä muihin kilpahevosiin ja antaa virheet anteeksti tiettyyn pisteeseen asti. Oritta kannattaa kuitenkin ratsastaa herkällä kädellä ja tasaisella pohkeella, sillä se vastaa hyvin ratsastajan apuihin eikä pullikoi vastaan. Hieman kokemattomampikin ratsastaja pärjää tämän hevosen selässä, mikäli vain uskallusta ja luottamusta on tarpeeksi. Sileällä Hey Du on mukavan kevyt ja herkkä, mutta saattaa välillä hieman innostua ja kulkee nopeammin kuin ratsastaja oli suunnitellut. Kouluratsastus ei orin herkkyydestä huolimatta ole sen ominta alaa, sillä herra ei kovin mielellään kulje koottuna kamalan pitkiä aikoja kerrallaan. Mikäli Hey Dun kanssa harrastettaisiin enemmänkin kouluratsastusta, sen bravuureiksi paljastuisivat varmastikin kaikenlaiset vaihdot temponvaihteluista askellajeista toisiin siirtymisiin. Sukunsa puolesta ja omistajan tahdosta ori on kuitenkin ensisijaisesti esteratsu; orilla on hieno laukka ja se on tarpeeksi herkkä, jotta sillä voi ratsastaa tiukkojakin kaarteita. Hey Dulta löytyy myös luonnollista 'esteälykkyyttä', mikä tarkoittaa, että se osaa itse hakea sopivan ponnistuspaikan. Ratsastajan ei kuitenkaan kannata vain matkustella satulassa, vaan tukea oritta sen päätöksissä.

Hey Du ei ole kilpailupaikoilla kuin kala vedessä kiitos yleisnegatiivisen luonteensa, mutta se toimii radalla varsin moitteettomasti. Erikoisemmat kukka-asetelmat ja muut eivät saa oritta hermonheikoksi, mutta mitä enemmän herra saa olla omassa rauhassaan ennen suoritusta, sitä paremmin se toimii. Hey Dun huono päivä näkyy liikana vauhtina radalla, jolloin oriin on hankala saada kontaktia. Palkintojenjakoon herraa ei kannata viedä sen näykkimistaipumuksen vuoksi, vaan mieluummin ruusukkeet ja muut palkinnot pokataan joko jalkaisin tai toisen hevosen satulasta.

Mensch komm mal her
Mensch wünsch dir was
Mensch komm mal her
Mensch hab mal Spass




Sukutaulu

i Crabwalk ii German Requiem iii Glasshouse
iie Diamond of Darkhold
ie Halo iei Quofum
iee Redemption
e Tarantula ei Vampire Junction eii World Wrecker
eie Vampirate
ee Waxwings eei Tommyknocker
eee Ultraviolet

Orin isällä on jokseenkin hullu nimi, Crabwalk, mutta se ei tarkoita sitä, että ori olisi erityisemmin kävellyt jotenkin oudosti tai takaperin. Chadiksi kutsuttu oriherra on nyt jo edesmennyt, mutta oli pienemmissä piireissä suhteellisen pidetty jalostusori hyvän rakenteensa ansiosta. Kilpailunäyttöjä orilla oli muutamia, joiden perusteella sitä käytettiin erityisesti esteillä pärjänneille tai harrasteratsun virkaa hoitaneille tammoille. Säkäkorkeutta mustanruunikolla orilla oli 168 senttiä ja se oli kantakirjattu toisella palkinnolla.

German Requiem oli poikansa tavoin melko hyvärakenteinen, mutta tämä herra kilpaili enemmän kuin Crabwalk. 168-senttinen ori toimi erään iäkkäämmän saksalaisratsastajan esteratsuna kansallisissakin kilpailuissa. Valitettavasti parhaat tulokset jäivät saavuttamatta kun Requiem kaatui pahasti esteen sekaan ja joutui pitkälle sairaslomalle. Onnettomuuden jälkeen oria oli hankala saada lähellekään estettä ja siksi Requiem kantakirjattiin jalostuskäyttöä ajatellen. Musta ori sai toisen palkinnon, mutta valitettavasti sen jalat kärsivät astutuspuuhissa odotettua enemmän ja Requiem jouduttiin lopettamaan vain 14-vuotiaana.

Hey Dun isänemä Halo oli niin sanotusti tavallinen ratsastuskouluhevonen, vaikka oikeasti se oli aivan omaa luokkaansa. Tamma oli herkkä vuosienkin opetushevosuran jälkeen ja sillä oli uskomattoman hyvät hermot. Tummanpunaruunikko, 165 senttiä korkea Halo oli yksi tallin ehdottomasti suosituimmista ratsuista ja sen kanssa pärjäsivät hyvin hevosharrastuksen alkutaipaleella olevat lapset ja se opetti paljon kokeneemmille ratsastajille. Tamma kilpaili ratsastuskoulun oppilaiden kanssa erinäisissä kilpailuissa ja menestyikin mukiinmenevästi niin esteillä, kenttäratsastuksessa kuin koulukiemuroidenkin parissa. Halo nukkui pois rauhallisesti kesälaitumellaan ollessaan 25-vuotias.

Hey Dun emä Tarantula on jopa häijympi tapaus kuin ori itse. Esteitä ratsastettaessa tamma on kuin jumalatar, mutta karsinassa se käyttäytyy kuin tappavan myrkyllinen hämähäkki, jolta se on saanut nimensäkin. Tamma on tummanrautias ja sen päätä koristaa lähes täydellisen pyöreä tähti. Noin 167-senttinen tamma sijoittui hyvin aina kansallisissa kilpailuissa asti ennen loukkaantumistaan liukkaalla nurmella. Tamma hyväksyttiin trakehnerkantakirjaan hyvillä pisteillä ja se on saanut viisi hienoa jälkeläistä, jotka kaikki ovat perineet emänsä pahansisuisen luonteen.

Vampire Junctionin suku on vähemmän tunnettu, mutta siitä on polveutunut erinäisiä laadukkaita suoritushevosia. Orin täysveli kilpaili kansainvälisellä tasolla esteratsastuskilpailuissa, mutta menehtyi kuljetusauton kaaduttua kisamatkalla. Junc oli kuitenkin melko hyvärakenteinen ja saanut oritesteissäkin ihan hyviä kommentteja hermostuneisuutta lukuunottamatta, joten omistaja päätti, ettei ruunauttaisi hevosta, vaan tarjoaisi sitä kantakirjaan. Ori kirjattiin kolmannella palkinnolla ja sitä tarjottiin pian muutamien esteratsastuskilpailuiden jälkeen jalostukseen. Juncin hermot eivät kestäneet kisojen tuomia paineita, joten 170-senttinen punaruunikko ori siirtyi kokonaan jalostuspuolelle. Juncin jälkeläiset ovat olleet pitkälti rakenteeltaan korrekteja ja niillä on hyvä hyppytyyli.

Waxwings oli luonteeltaan niin sanotusti haastava, vaikkakin monet hoitajaehdokkaat ovat kuvanneet sitä aikanaan mahdottomaksi. Tämä 164-senttinen tamma syntyi Yhdysvalloissa, mutta myytiin jo varsana emänsä kanssa Saksaan. Ulkomuodollisesti Wingy oli varsin pätevä ja se sai hyviä mainintoja niissä muutamissa näyttelyissä, joihin osallistui. Tamman viimeinen omistaja epäili, että sitä oltiin kohdeltu jossain elämänvaiheessa väärin ja siksi se käyttäytyi niin epäluuloisesti ihmistä kohtaan. Pääasiallisesti Wingy toimi harrasteratsuna, mutta sillä startattiin muutaman kerran kenttäkilpailuissa, vaikkakaan menestystä niistä ei tullut. Tummanpunarautias Wingy jouduttiin lopettamaan suolisolmun takia sen ollessa 19-vuotias.

Jälkeläiset

Hey Du on käytössä jalostukseen

05.11.2009 t. Dark Cosmopolitan e. Teen Vogue om. yukitora
07.11.2009 t. VIR MVA Ch Dark Vampira ERJ-I, KTK-III e. Wannabe Vampire om. Diamonte
14.02.2010 t. Dark Shadowhunt e. Geisterfahrer om. yukitora
15.06.2010 t. Attention Twist e. Fairytale om. bill
14.07.2011 o. Dark Xander e. Sxxmachine om. bill
00.00.0000 o/t. Varsan nimi tähän e. Sen toisen nimi om. Omistaja

Kilpailut

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset ERJ:n alaisista estekilpailuista (126kpl).

22.09.2009 kutsu 160cm 2/14
24.09.2009 kutsu 160cm 1/14
11.10.2009 kutsu 140cm 7/50
12.10.2009 kutsu 150cm 7/50
12.10.2009 kutsu 140cm 5/30
15.10.2009 kutsu 140cm 3/60
15.10.2009 kutsu 150cm 6/99
16.10.2009 kutsu 150cm 6/60
20.10.2009 kutsu 140cm 4/60
20.10.2009 kutsu 150cm 7/60
20.10.2009 kutsu 140cm 1/44
24.10.2009 kutsu 110cm 5/25
25.10.2009 kutsu 150cm 4/40
25.10.2009 kutsu 140cm 4/30
25.10.2009 kutsu 140cm 1/26
26.10.2009 kutsu 140cm 3/30
27.10.2009 kutsu 160cm 4/30
28.10.2009 kutsu 140cm 5/30
28.10.2009 kutsu 130cm 4/40
28.10.2009 kutsu 140cm 5/40
28.10.2009 kutsu 160cm 4/40
28.10.2009 kutsu 130cm 6/36
29.10.2009 kutsu 150cm 1/40
29.10.2009 kutsu 150cm 2/50
30.10.2009 kutsu 140cm 5/70
31.10.2009 kutsu 140cm 3/70
31.10.2009 kutsu 130cm 4/36
01.11.2009 kutsu 140cm 5/30
01.11.2009 kutsu 160cm 5/30
01.11.2009 kutsu 140cm 7/70
01.11.2009 kutsu 150cm 7/70
01.11.2009 kutsu 150cm 3/30
01.11.2009 kutsu 160cm 2/19
02.11.2009 kutsu 160cm 3/19
02.11.2009 kutsu 150cm 2/40
02.11.2009 kutsu 160cm 1/32
03.11.2009 kutsu 130cm 5/40
03.11.2009 kutsu 160cm 2/30
03.11.2009 kutsu 140cm 4/30
03.11.2009 kutsu 140cm 1/30
04.11.2009 kutsu 140cm 2/40
04.11.2009 kutsu 140cm 5/40
04.11.2009 kutsu 150cm 3/40
04.11.2009 kutsu 160cm 4/40
04.11.2009 kutsu 150cm 1/30
04.11.2009 kutsu 160cm 2/24
04.11.2009 kutsu 160cm 2/19
04.11.2009 kutsu 160cm 5/30
05.11.2009 kutsu 160cm 3/30
05.11.2009 kutsu 160cm 3/30
06.11.2009 kutsu 140cm 1/30
06.11.2009 kutsu 150cm 2/30
06.11.2009 kutsu 160cm 3/30
06.11.2009 kutsu 160cm 3/30
06.11.2009 kutsu 160cm 3/30
06.11.2009 kutsu 160cm 4/30
07.11.2009 kutsu 160cm 3/30
08.11.2009 kutsu 160cm 5/30
08.11.2009 kutsu 160cm 3/30
08.11.2009 kutsu 150cm 1/30
08.11.2009 kutsu 150cm 2/30
08.11.2009 kutsu 160cm 5/30
08.11.2009 kutsu 130cm 4/48
09.11.2009 kutsu 160cm 5/30
09.11.2009 kutsu 140cm 3/30
09.11.2009 kutsu 160cm 5/30
12.11.2009 kutsu 160cm 2/30
12.11.2009 kutsu 160cm 3/30
12.11.2009 kutsu 160cm 5/30
12.11.2009 kutsu 150cm 2/28
13.11.2009 kutsu 130cm 1/60
13.11.2009 kutsu 150cm 4/30
13.11.2009 kutsu 150cm 4/30
13.11.2009 kutsu 160cm 5/30
13.11.2009 kutsu 160cm 4/30
13.11.2009 kutsu 160cm 4/30
13.11.2009 kutsu 160cm 5/30
13.11.2009 kutsu 160cm 2/30
13.11.2009 kutsu 160cm 1/50
14.11.2009 kutsu 150cm 7/50
14.11.2009 kutsu 150cm 3/50
14.11.2009 kutsu 160cm 4/50
14.11.2009 kutsu 140cm 2/30
15.11.2009 kutsu 140cm 1/30
16.11.2009 kutsu 160cm 4/30
16.11.2009 kutsu 160cm 4/30
16.11.2009 kutsu 130cm 2/40
17.11.2009 kutsu 150cm 5/42
17.11.2009 kutsu 160cm 2/30
17.11.2009 kutsu 160cm 3/30
17.11.2009 kutsu 140cm 4/100
18.11.2009 kutsu 160cm 1/30
19.11.2009 kutsu 130cm 7/56
20.11.2009 kutsu 160cm 2/30
22.11.2009 kutsu 160cm 1/30
23.11.2009 kutsu 160cm 2/30
23.11.2009 kutsu 160cm 3/30
24.11.2009 kutsu 160cm 3/30
24.11.2009 kutsu 160cm 1/16
24.11.2009 kutsu 160cm 3/16
24.11.2009 kutsu 160cm 5/30
25.11.2009 kutsu 160cm 1/16
25.11.2009 kutsu 160cm 3/16
26.11.2009 kutsu 150cm 3/50
27.11.2009 kutsu 130cm 1/40
27.11.2009 kutsu 150cm 5/40
28.11.2009 kutsu 150cm 2/30
29.11.2009 kutsu 150cm 5/30
03.12.2009 kutsu 140cm 1/30
03.12.2009 kutsu 140cm 4/30
03.12.2009 kutsu 150cm 2/30
04.12.2009 kutsu 140cm 5/30
04.12.2009 kutsu 140cm 5/30
04.12.2009 kutsu 150cm 2/30
04.12.2009 kutsu 150cm 1/30
04.12.2009 kutsu 150cm 2/30
05.12.2009 kutsu 140cm 2/30
05.12.2009 kutsu 140cm 5/30
05.12.2009 kutsu 150cm 2/30
05.12.2009 kutsu 150cm 4/30
30.11.2011 kutsu, ERJ CUP 160cm 3/90
31.01.2012 kutsu, ERJ Cup 120cm 12/141
31.03.2012 kutsu, ERJ Cup 110cm 24/285
23.05.2012 kutsu 160cm 5/30
24.05.2012 kutsu 160cm 2/30
27.05.2012 kutsu 160cm 4/30


29.11.2009 kutsu trakorit LKV2, irtoSERT, JS
01.12.2009 kutsu trakorit LKV1, BIS3, MVAsert, JS
15.12.2009 kutsu pvorit LKV1, BIS3, MVAsert, JS
29.12.2009 kutsu trakorit LKV2, irtoSERT, JS


Päiväkirja

19. joulukuuta 2010 Ystäväni Peppi oli saanut minulta haasteen esittää Hey Du ruotsalaisessa Exteriörbedömningissä huolimatta sen luonteenlaadusta. Oli joulukuinen iltapäivä kun Hey Du kuulutettiin esiteltäväksi tuomarille, pomsielle, ja yleisölle, joka supisi keskenään kuin puiden lehdet syysmyrskyn riepotellessa niitä. Jos olen aivan rehellinen, Hey Dun suoritus oli karmivaa katseltavaa ja Pepillä oli täysi työ pitää ori hanskassa. En odottanut mitenkään erityisen hyvää palkintoa orin poukkoilun takia, mutta kuin ihmeen kaupalla herra sai ravistaan yhdeksän pistettä ja muistakin osa-alueista hyvät pisteet, vaikka jäikin vain pisteen päähän Diplomista. Hey Du saavutti kuitenkin yhteensä 40 pistettä ja sai siten Klass I -palkinnon, mikä tarkoittaa, että tuomari katsoi sen soveltuvan hyvin jalostukseen. On sanottava, että kun katsoo oria, on ihme, että kukaan on koskaan ostanut sen jälkeläistä minulta, eikä Hey Dun pääseminen (tai joutuminen) Dark Side Trakehnersiin ollutkaan aikanaan mikään läpihuutojuttu. Suorituksiensa puolesta ori on kuitenkin ehdottoman loistava ja vaikka ajoittain olenkin sen ostamista katunut, en haluaisi palauttaa sitä.

9. tammikuuta 2010 Tätä päivää odotettiin kuin kuuta nousevaa! Olin lähettänyt muotovalio champion -titteleitä koskevan anomuksen jo jonkin aikaa sitten ja jäänyt odottamaan vahvistusta. Tammikuisena aamupäivänä hymyileväinen postimies toi muun postin mukana virallisen näköisen kirjekuoren, josta paljastui kuin paljastuikin todistus oriini saavutuksesta. Hey Du oli Dark Side Trakehnersin ensimmäisiä hevosia, jotka pokkasivat itselleen näyttelysaavutusten perusteella anottavan parhaan palkinnon. Olin Hey Dun kohdalla erityisen tyytyväinen palkinnon saavuttamiseen, sillä näyttelytilaisuudet eivät tunnetustikaan olleet oriille mitään helpoimpia. Kaikesta oli kuitenkin selvitty ilman suurempia kalabaliikkeja ja nyt kourassa oli todistus oriin näyttelyarvonimestä! Saavutuksen kunniaksi kaikki tallityöntekijät saivat nauttia tilan tarjoamista herkuista seuraavana päivänä.

27. joulukuuta 2009 maastoilua.

15. joulukuuta 2009 NJ-näyttelyt Glauciossa, Suomessa.

5. joulukuuta 2009 Pitkän ja kivikkoisen yhteisen kilpauramme jälkeen Hey Du jätti aktiivikilpailun taakseen joulukuun alussa. Oriilta olisi toki löytynyt virtaa vaikka pienen pitäjän lämmittämiseen, mutta kilpailemisessa ei ollut enää järkeä hevosen saavutettua yli sata sijoitusta. Hey Dun kilpaura päättyi kotikisoihin niin kuin monen muunkin hevoseni, sillä silloin on helpointa järjestää pienet jäähyväisjuhlat, jotka on tapana pitää aina kun joku hevosistamme jättää kilpailemisen ja siirtyy eläkkeelle. Kilpailin oriin kanssa vielä viimeisen kerran ja ori saavutti 120:n sijoituksensa 150cm -luokasta, jossa se sijoittui neljänneksi. Tapahtuman päätteeksi ori sai vielä erityisen loimen selkäänsä ja pääsi laukkailemaan yksinään omaa kunniakierrostaan. Hey Du keräsi kiukkuisesta luonteestaan huolimatta kilpauransa aikana uskollisia kannattajia.

29. marraskuuta 2009 NJ-näyttelyt Kingston Gårdissa, Ranskassa.

27. marraskuuta 2009 Hey Du on yksi niistä hevosista, joita ei kannattaisi oman mielenterveytensä takia raahata näyttelyihin, mutta minä olin niin hullu, että päätin tehdä oriista näyttelytähden. Ori tietenkin oli aivan vastakkaista mieltä ja sen huomasin nopeasti aloitettuani harjoittelun maneesissa. Ulkona mylvivät syystalven myrskytuulet, mikä ei yhtään helpottanut oriin jo luonnostaan sähäkän luonteen hallitsemista. Hey Du poukkoili hieman sinne sun tänne, vaikka suussa oli orikuolaimet. Päätin juoksuttaa oria hetken aikaa, jotta se saisi purkaa ylimääräiset paineet mielestään - ja niin se sitten tekikin! Hey Du olisi todennäköisesti laukannut vaikka maailman ääriin, mutta kymmenen minuuttia kumpaankin suuntaan villiä, rodeomaista pukkilaukkaa sai ehdottomasti riittää. Olin tehnyt puomeista siistin kolmion maneesin keskelle ja taistelin hyvän aikaa, jotta sain oriin ensinnäkin kävelemään ja ravaamaan asiallisesti vierelläni puhumattakaan siitä, että se piti saada pysähtymään kaikille neljälle jalalleen ja pysymään siinä kauemminkin kuin puoli sekuntia. Katkeria kyyneleitä tuli nieleskeltyä tuhatpäin ennen kuin Hey Du vihdoin ymmärsi, mistä oli kyse ja alkoi jotenkuten totella. Ensimmäisiin näyttelyihin oli kuitenkin aikaa vain muutama päivä, joten olin harjoittelun jälkeen hieman huolissani. Toivoin vain, ettei Hey Du aiheuttaisi vahinkoa kenellekään, ei itselleen tai muille hevosille tai tuomareille...

24. marraskuuta 2009 100. sijoitus!

7. marraskuuta 2009 Hey Dun toinen jälkeläinen syntyi.

5. marraskuuta 2009 Hey Dun ensimmäinen jälkeläinen syntyi.

28. lokakuuta 2009 eläinlääkärin tarkastus!

15. lokakuuta 2009 hevoshieroja kävi Hey Dun luona.

22. syyskuuta 2009 En muista milloin olisin ollut viimeksi yhtä hermostunut kuin tänään! Olimme Hey Dun kanssa ensimmäisissä yhteisissä kilpailuissamme. Harja letitettiin asianmukaisesti ja häntään kiinnitettiin punainen rusetti muiden ratsastajien varoittamiseksi, mutta vaikka kaikki oli näennäisesti kunnossa, leijaili vatsassani iso parvi kämmenen kokoisia perhosia. Kilpailut käytiin Kisakeskus EP:ssä ja ratsastettavaksi luokaksi oli valikoitunut hirmuisia, 160 senttiä korkeita, esteitä sisältävä luokka. Suoritin verryttelyn mahdollisimman huolellisesti ja huomasin onnekseni oriin tulevan avuille ilman järkyttävää tappelua. Osallistujia luokassa oli vain 14, mutta en ottanut suurempia paineita - halusin vain tehdä Hey Dun kanssa puhtaan radan, jotta sillekin jäisi hyvä fiilis kilpailuista. Ori hyppäsi sujuvasti ja kevyesti, ja ennen kaikkea puhtaasti radan, joka osoittautui muille hevosilleni turhan haastavaksi. Sijoituimme luokassamme toiseksi, konkariratsastaja Tessan ja tämän tamman Primo Maen jälkeen.

15. syyskuuta 2009 Hey Du saapui - ja millä ryminällä saapuikaan! Isoegoinen orihevonen oli loimitettu kevyesti, sillä ilma oli melko viileä. En viitsinyt suin surminkaan taluttaa Hey Duta itse ulos kuljetuskopista, vaan annoin luotettavimman miestyöntekijäni tehdä sen. Ori ei vaikuttanut lainkaan ilahtuneelta matkan jälkeen, vaan viskeli päätään hetken ennen kuin ymmärsi jäädä miettimään uutta paikkaa, johon oli joutunut. Herra sai kävellä hetken talutettuna ympäri tallipihaa, sillä olimme yhtä mieltä siitä, että oritta ei voisi laittaa karsinaan mikäli se ei saisi ensin päästellä matkan aikana kasautuneita höyryjä ulos. Hey Du olikin melkoinen höyrypää ja sen takaosa kävi muutaman kerran ilmassa eikä keulimisiltakaan vältytty, mutta onneksi kukaan ei satuttanut itseään. Loppujen lopuksi itseään esittelevä, machoileva ori saatiin vietyä omaan, puhtaaseen karsinaansa, johon se kuin ihmeen kaupalla kaikkien onneksi rauhoittui.





Tekstit © bill, kuvat © Reesink Horses (luvalla, kiitos! with permission, thank you!)
Hey Du on virtuaalihevonen! Hey Du is a SIM-game horse!


© Päivie & billeriina 2010, Lue lisää! // Takaisin etusivulle
Dark Side Trakehners on virtuaalitalli! Dark Side Trakehners is a SIM-game stable!