otsikko

VIR MVA Ch Küss Mich Jetzt




- Nimi: Küss Mich Jetzt
- Rotu: trakehner
- Sukupuoli: tamma
- Säkäkorkeus: 166cm
- Syntynyt: 07.03.2010

Täytti 07.09.2010 4 vuotta, 07.03.2011 6 vuotta (oma ikääntyminen)
- Painotus: esteet
- Koulutus: re: 160cm, ko: He A

- VH-tunnus: VH12-021-0062

- Omistaja: Dark Side Trakehners (bill, VRL-02198)
- Kasvattaja: Anna Leverenz, GER


ERJ-I (25. huhtikuuta 2012, 110p.)
KTK-II (15. syyskuuta 2011, 73p. - tilaisuuden paras tamma!)
VIR MVA Ch myönnetty 11.01.2012

Breed- & Sex-type 8/10 pts.
Head, neck, body 8/10 pts.
Legs 6/10 pts.
Movement, walk 7/10 pts.
Movement, trot 8/10 pts.

Class I ~ 37/50 pts.
Judge: Kmlnt, Sim Horses International


Luonnekuvaus



Sukutaulu

i Gefahrensignal ii Draufgänger iii Darjeelingspecht
iie Daphnomantie
ie Rosenduft iei Tollkühn
iee Danse Macabre
e Friedenskuss ei Kirow eii Darsteller
eie Kirschwasser
ee Todeskuss eei Goldrichtig
eee Küssbar

Gefahrensignal ei ollut lainkaan nimensä veroinen, vaan päinvastoin hyvin rauhallinen ja miellyttävä käsitelläkin. Valitettavasti tämä toisella palkinnolla kantakirjattu ori oli joutunut vetäytymään kilparadoilta loukkaantumisen vuoksi ja samasta syystä omistaja halusi myydä sen, sillä se ei olisi kestänyt aktiivista jalostuskäyttöä. Simoniksi kutsuttu ori pääsi harrasteratsuksi kokeneelle naisihmiselle, joka käytti oria valikoiden sopiville tammoille. Ennen loukkaantumistaan tällä ruunikolla, 169 senttiä korkealla orilla oli kilpailtu sekä rata- että maastoesteillä ja se olikin menestynyt ihan mukiinmenevästi ja tasaisesti, vaikka kirkkaimmat pystit olivat aina karanneet sen ulottuvilta. Uusi omistaja opetti Simonin ajolle ja liikutti sitä mahdollisimman monipuolisesti, jotta jalan vamma ei pääsisi haittaamaan elämää. Kevättalvella 2011 ori liukastui tarhassa ja vanha vamma paheni entisestään, joten omistaja päätti päästää Simonin vihreämmille laitumille. Jälkeläisiä tämä elämän kolhima ori jätti jälkeensä 11.

Draufgänger on yksi vähemmän tunnetuista, mutta laadukkaista jalostusoreista. Herra on aikuistumisestaan asti keskittynyt pääasiassa jalostusoriin tehtäviin ja siten kilpailusuoritukset ovat jääneet toissijaisiksi, eikä niitä ole kamalasti kerääntynytkään. Draufgängerillä on jokunen startti niin este- kuin koulukentiltäkin, eikä tuloksissa ole ollut mitään häpeämistä. Omistajan mukaan treenaaminen verottaisi orin voimia kuitenkin siinä määrin, että se vaikuttaisi negatiivisesti siitosorin tehtävien hoitamiseen. Monet orin jälkeläisistä ovat kuitenkin päässeet kilpailemaan ja osoittautuneet varsin järkeviksi urheiluhevosiksi. Draufgänger on luonnollisestikin osallistunut oritesteihin ja läpäissyt ne hyvin arvosanoin. Ori on myös kantakirjattu: tuolloin se sai toisen palkinnon ja kehut ravistaan. Tämä mustanruunikko, 170-senttinen herra asuu Hallessa pienellä oriasemalla ja tätä kirjoittaessa sillä on rekisteröityjä jälkeläisiä 47 kappaletta.

Darjeelingspechtin oli sen omistajapariskunta saanut aikoinaan häälahjaksi, joten se asui heidän pienellä maatilallaan koko elämänsä ajan. Didillä eivät juuri ratsastaneet kuin lähiympäristön pikkutytöt, vaikka se oli koulutettu hallitsemaan perustaidot, mutta kärryjen edessä se toimi moitteettomasti. Erityisesti omistajapariskunnan isäntä oli innokas ajamaan hevosellaan. Luonteeltaan ori oli rehellinen ja rauhallinen lukuunottamatta niitä kertoja kun sille tuotiin tammavieraita kylään. Omistajat eivät mainostaneet hevostaan lainkaan, vaikka olivatkin sen ystäviensä kehotuksesta kantakirjanneet (kolmannella palkinnolla), mutta sana hyväluonteisesta orista kiiri nopeasti hevosharrastajalta toiselle. 168-senttinen Didi astui elämänsä aikana parisenkymmentä tammaa, joista melkein jokainen sai elävän varsan. Tummanruunikko oriherra eli yli 20-vuotiaaksi hyvin terveenä ja sen kuolemakin koitti vasta ihmisen kädestä kun se jäisellä tiellä kaaduttuaan loukkaantui niin, ettei sitä voinut enää pitää hengissä.

Daphnomantie syntyi englantilaiselle ratsastuskoulutammalle ja se toimi melko pitkään itsekin opetushevosena. Tamma oli luonteeltaan niin sanotusti tammamainen, muttei lainkaan ilkeä. Luonnollisesti Daphne kilpaili ratsastuskoulun oppilaiden kanssa niin koulu- kuin estekilpailuissakin. Ratsastettaessa tamma oli haka rokottamaan virheellisestä istunnasta. Myöhemmin Daphne myytiin Saksaan eräälle ratsastuskoululle, missä se jatkoi Englannissa alkanutta uraansa opetushevosena. Hyvän luonteensa, ratsastettavuutensa ja mukiinmenevien kilpailunäyttöjensä ansiosta uusi omistaja päätti kuitenkin kokeilla teettää tammalla varsan. Elämänsä aikana tämä 169 senttiä korkea tummanpunarautias tamma saikin kolme varsaa, jotka kaikki osoittautuivat luonteeltaan varsin samantyyppisiksi kuin emänsä: käsiteltäessä ne ovat kilttejä, mutta radalla niistä löytyy kilpailuvietin kipinä. Daphne menehtyi valitettavasti tallipalossa ollessaan 16-vuotias.

Rosenduftin elämä oli täynnä varsoja, sillä se oli pitkälti koko elämänsä ajan siitostamman tehtävissä. Luonteeltaan Rosenduft ei ehkä ollut ihanteellisin, mutta rakenteeltaan se oli erinomainen ja siksi sitä haluttiinkin käyttää jalostuksessa. Tamma kantakirjattiin jo melko nuorella iällä ensimmäisellä palkinnolla ja se oli saanut hyviä kommentteja tuomareilta jo varsa- ja tammanäyttelyissä emänsä kanssa kiertäessään. Rosenduftin luonnetta kuvailtiin poliittisesti korrektisti haasteelliseksi, vaikka oikeastaan oli enemmänkin kyse siitä, että tammalla oli huomattavan paljon energiaa, eikä se siksi meinannut aina pysyä hallinnassa. Sopivan rauhallisen ihmisen kanssa tamma kuitenkin käyttäytyi hyvin. Tammatesteissä säkäkorkeudeltaan 166-senttinen Rosenduft menestyi varsin mukiinmenevästi ja sen jälkeläisille onkin siksi ollut kysyntää. Ratsastettaessa tamma oli hieman kärsimätön, eikä jaksanut aina keskittyä tehtävään, mutta se johtui suurimmilta osin rutiinin puutteesta. Punaruunikko Rosenduft menehtyi äkilliseen sairauteen ollessaan 18-vuotias.

Tollkühn oli yksi pidetyimmistä jalostusoreista ja jälkeläisiä sille kertyi lähes 200! Ori oli sekä aikuisten että lasten mieleen: aikuiset pitivät sen saavutuksista jalostuksessa ja lapset pitivät sen vanhemmiten vitivalkoisesta turkista ja lempeästä luonteesta. Tollkühnilla oli säkäkorkeutta 171 senttimetriä, mutta se toimi hyvin myös oriaseman omistajan 12-vuotiaan tyttären alla näytöstilaisuuksissa. Ori ei juuri kilpaillut itse, mutta teki näyttöjen vuoksi muutamia startteja este- ja kenttäratsastuksessa. Tulokset olivat hyviä ja osoittivat Tollkühnilla olevan potentiaalia, mikä lisäsi sen jalostusarvoa hyvän suvun ja toisen kantakirjapalkinnon ohella. Luonteeltaan ori oli lempeä jättiläinen ja lapset saattoikin siis hyvillä mielin päästää rapsuttelemaan ja silittelemään sitä. Oritesteissä Tollkühn sai kehuja sekä luonteestaan että käsiteltävyydestään mutta myös liikkeistään, jotka olivat voimakkaat ja kevyet. Herra eli pitkän ja hyvän elämän, ja se kuoli vanhuuteen omassa tarhassaan ollessaan 26-vuotias. Oriasemalla järjestettiin orin muistoksi avoin muistojuhla, mikä osoitti, että Tollkühn oli paitsi yleisön, myös omistajiensa suosikki.

Danse Macabre oli hyvin menestynyt ruunikko, 164-senttinen kilpatamma, jonka pippurinen luonne testasi montaa ratsastajaa hoitajista puhumattakaan. Magdaksi kutsuttu tamma myytiin nuorena hevoshuutokaupassa sen omistaneen tilan mentyä konkurssiin. Ostaja oli berliiniläistaustainen perhe, jonka kaikki jäsenet olivat kiinnostuneita hevosista. Magda oli melko halpa, joten se sopi perheen mielestä hyvin ensimmäiseksi ratsuksi. Tamman kouluttivat perheen nuorin poika ja ammattiratsuttaja, joka myöhemmin siirtyi valmentamaan perheen lapsia, jotka Magdalla enimmäkseen ratsastivat ja kilpailivat. Parhaimmillaan tamma hyppäsi kansallisissa kilpailuissa ja teki siellä hyviä tuloksia. Kilpailu maajoukkuepaikoista oli kuitenkin kovaa eivätkä Magdan saavutukset aivan riittäneet. Elämä vei nuoret ratsastajat mennessään ja tammalle oli aina vain vähemmän aikaa. Lopulta perheen vanhemmat päättivät siirtää Magdan asumaan ratsastuskoululle, missä se toimi kokeneimpien ratsastajien tunneillakin. Varsoja tammalle syntyi kolme sen 23-vuotisen elämän aikana.

Küss Mich Jetztin emätamma Friedenskuss ei ole luonteeltaan niitä tasaisimpia, vaan siltä löytyy niin sanottuja tammojen kotkotuksia enemmän kuin riittävästi. Etenkin kiima-aikaan Friede on suunnilleen mahdoton, eikä se järin pidä vesilätäköistä - mudasta sitten puhumattakaan. Mikäli jaksaa työskennellä Frieden kanssa ja pääsee satulaan asti, huomaa miksi tammaa jaksetaan katsella: Friede on todella herkkä ja mukavan osaava ratsu, joka tekee mielellään oikeastaan mitä tahansa siltä ikinä pyydetäänkään aina esteiden yli loikkimisesta pikkutarkimman kouluratsastusliikkeen treenaamiseen. Väriltään neljän varsan emä Friede on punarautias ja säkäkorkeutta sillä on 163 senttiä. Tamma on kilpaillut seura- ja aluetasoisissa kilpailuissa, ja saavutettu menestys on ollut kohtalaisen hyvää ja tasaista. Friede hyväksyttiin aikanaan kantakirjaan kolmannella palkinnolla. Elämänsä aikana tamma on ollut kymmenen eri henkilön tai tahon omistuksessa, mutta on nyt onneksi päässyt viettämään eläkepäiviään Freiburgissa sijaitsevalle pienehkölle maatilalle.

Kirow oli puolalainen jalostusori, jolta odotettiin paljon, mutta joka ei aivan vastannut odotuksia. Tämä tummanrautias ori kilpaili nuorena jonkin verran kenttäkisoissa, muttei saavuttanut merkittävää menestystä, joten se siirrettiin täysipäiväisesti jalostuskäyttöön. Kirow kantakirjattiin toisella palkinnolla ja se onkin periyttänyt hyvää rakennetta monille jälkeläisilleen. Luonteeltaan ori oli melko sähäkkä ja sitä käsittelivät vain ammattilaiset. Ratsastettaessa 166-senttinen Kirow oli vaativa, mutta myös hyvin palkitseva mikäli ratsastaja vain osasi pyytää oikeita asioita oikealla tavalla ja kaiken lisäksi vielä oikeaan aikaan. Puolitoista vuotta ennen kuolemaansa Kirow myytiin Saksaan yksityishenkilölle hevoshuutokaupassa. Saksassa ori ehti saada kuusi jälkeläistä, joista Küss Mich Jetztin emä Friedenskuss on yksi. Puolassa Kirowilla oli jälkeläisiä noin 67 (tarkkaa määrää ei voida ilmoittaa, sillä kaikkia jälkeläisiä ei ole rekisteröity). Ori jouduttiin lopettamaan äkillisesti alkaneiden sydänvaivojen vuoksi 20-vuotiaana.

Darsteller syntyi itäisessä Saksassa nuorelle emätammalle, joka kuoli pian varsomisen jälkeen. Adoptioemän löytäminen oli jokseenkin vaivalloista, mutta onneksi sopiva tamma löytyi ja Darsteller pääsi elämänsä alkuun. Ori oli hyvin itsenäinen koko elämänsä ajan eikä sen vieroituksessa ollut ongelmia. Darsteller koulutettiin huolellisesti ja se kilpaili jonkin verran pääasiallisesti kenttäkilpailuissa. Yksi erään itäsaksalaisen siittolan omistajista oli tullut eräisiin kenttäratsastuskilpailuihin katsomaan toisen hevosen suoritusta, mutta 168-senttiseksi kasvanut Darsteller kiinnitti hänen huomionsa jo pelkällä olemuksellaan puhumattakaan sitten hyvistä suorituksistaan. Mies otti yhteyttä hevosen omistajaan ja pian kauppakirja oli allekirjoitettu. Darsteller jatkoi edelleen kilpailemista, mutta vähitellen se jäi taakse jalostusorin tehtävien tultua mukaan kuvioihin. Ori kantakirjattiin toisella palkinnolla ja sitä testattiin myös oritesteissä säännöllisin väliajoin. Jälkeläisiä mustanruunikolle Darstellerille kertyi vähän vajaa 50.

Kirschwasserin jotkut ehkä muistavat Saksan maajoukkueesta. Tummanrautias tamma selvitti radan muun joukkueen tavoin virhepisteittä ja sitä povattiin ratsastajineen yhdeksi edustajaksi Saksan olympiajoukkueeseen. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin ja Kirschin ratsastaja kuoli rattijuopon ajettua hänen päälleen. Omistajapariskunta joutui etsimään tammalle uuden ratsastajan, mikä ei ollut lainkaan helppoa, sillä Kirsch oli varsin vaativa ratsastettava ja sen kanssa oli käden oltava hyvin kevyt samoin kuin pohkeen vakaa. Lopulta sopiva nuori ratsastaja kuitenkin löytyi, mutta Kirsch ei tehnyt tämän kanssa yhtä hyviä tuloksia kuin mitä oli edellisen ratsastajan kanssa syntynyt. 165 senttiä korkea tamma siirtyikin vähitellen harraste- ja jalostuskäyttöön muutaman kenttäkilpailustartin jälkeen. Kirschwasser kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja pian sen jälkeen löytyikin sopiva ori astumaan tamman. Valitettavasti Kirschin ensimmäinen varsa kuoli jo ennen syntymäänsä, mutta toisella kerralla mukana oli enemmän tuuria. Jälkeläisiä tammalle kertyi kuusi ennen kuin se siirtyi jalostuskäytöstä täysipäiväiseksi oloneuvokseksi.

Todeskuss ei ole nimeltään lainkaan houkuttelevimpia hevosia, mutta niinhän sitä sanotaan, ettei nimi hevosta pahenna jos ei hevonen nimeä. Punaruunikko tamma syntyi ratsastuskoulussa asustavalle tammalle, mutta pian vieroituksen jälkeen se myytiin yksityishenkilölle, joka koulutti tamman yhteistyössä ammattilaisen kanssa. Ihmisystävällinen, vaikkakin kiima-aikana hieman ailahteleva Todeskuss osoittautui innokkaaksi hyppääjäksi ja se pääsikin kilpailemaan esteillä aina 130 sentin korkuisissa luokissa asti melko hyvällä menestyksellä. Omistajan kiinnostus esteitä kohtaan katosi kuitenkin silmänräpäyksessä hänen ystävänsä kuoltua maastoesteratsastusonnettomuudessa ja Todeskuss siirtyi kilpailemaan kouluratsastuksessa, missä se ei kuitenkaan ollut aivan yhtä haka. Lopulta tamma myytiin eteenpäin uudelle omistajalle, joka kilpaili jonkin verran, mutta joka siirsi Todeskussin pian jalostuskäyttöön. Jälkeläisiä 161-senttiselle tammalle on kertynyt tähän mennessä viisi, mutta on mahdollista, että niitä siunaantuu lisää yksi tai kaksi kappaletta.

Goldrichtig hankittiin wiesbadenilaiselle siittolalle yksinomaan jalostuskäyttöön jo nuorella iällä. Tokihan ori osallistui muiden tavoin oritesteihin, joissa se menestyikin varsin hyvin. Erityistä kiitosta Goldrichtig sai hyppytyylistään ja pettämättömästä rohkeudestaan. Ori oli toisinaan jokseenkin monimutkainen käsitellä ja vaati rutiineja. Siittolan väki vastasi orin tarpeisiin ja herra toimikin mainiosti sille suunnitellussa tarkoituksessa. Goldrichtig jäi vain yhden pisteen päähän toisesta kantakirjapalkinnosta, mikä luonnollisesti harmitti omistajia, mutta jotka ymmärsivät kuitenkin, että herran saavutukset oritesteissä painoivat kuitenkin monien vaakakupissa suvun ohella enemmän kuin yksittäinen kantakirjapalkinto. Kysyntä olikin melko vilkasta ja oria käytettiin kaikkiaan yli sadalle tammalle, mutta eläviä, rekisteriin päätyneitä jälkeläisiä siunaantui 72. Myöhemmin, 'velvollisuutensa' täytettyään Goldrichtig myytiin eläkekotiin Hannoverin liepeille. 163-senttinen, tummanruunikko ori menehtyi vanhuuteen ollessaan 25-vuotias.

Küssbar on yksi hampurilaisen ratsastuskoulun suosituimmista hevosista yhä edelleen, vaikka sille onkin kertynyt ikää jo 24 vuotta, eikä se siis ole enää opetuskäytössä. Luonteeltaan tamma on oikea nallekarhu ja sitä saa halia kuka tahansa. Aikoinaan Küssbar kilpaili ratsastuskouluoppilaiden kanssa esteratsastuksessa aina aluetasoisissa kilpailuissa asti ja kouluratsastuksessa se osallistui seuratasoisiin kilpailuihin. Säkäkorkeudeltaan 164-senttinen tamma suoritti myös muutaman kenttäkilpailun muutaman huimapäisimmän oppilaan kanssa. Tämä hyväluontoinen, vaaleanpunaruunikko tamma on pitkäpinnainen ja käsiteltäessä rauhallinen. Küssbar on varsonut elämänsä aikana kolme kertaa: jälkeläisistä kaksi on tammoja ja yksi on ruuna. Tamman jälkeläisistä yksi on ratsastuskoulukäytössä ja kaksi muuta harraste- ja jalostuskäytössä. Küssbar osallistui aikanaan tammatestiin ja se kantakirjattiin kolmannella palkinnolla. Vanha rouva on myös toiminut opettajana nuorille hevosille, jotka on vastikään vieroitettu.



Jälkeläiset

Küss Mich Jetzt on käytössä jalostukseen

01.09.2011 t. Dark Ivory i. Nicht Von Dieser Welt om. bill
12.03.2012 o. Dark Kilian i. om. bill
00.00.0000 o/t. i. om.

Kilpailut

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset ERJ:n alaisista estekilpailuista (107kpl).

26.08.2011 kutsu 160cm 3/25
20.09.2011 kutsu 160cm 4/30
24.09.2011 kutsu 160cm 3/30
26.09.2011 kutsu 160cm 5/30
29.09.2011 kutsu 160cm 1/30
03.10.2011 kutsu 160cm 5/30
08.10.2011 kutsu 160cm 1/30
12.10.2011 kutsu 160cm 5/30
13.10.2011 kutsu 160cm 2/30
13.10.2011 kutsu 160cm 3/50
15.10.2011 kutsu 160cm 4/30
21.10.2011 kutsu 160cm 2/30
21.10.2011 kutsu 160cm 3/30
26.10.2011 kutsu 160cm 1/40
27.10.2011 kutsu 160cm 2/40
27.10.2011 kutsu 160cm 4/30
28.10.2011 kutsu 160cm 1/30
29.10.2011 kutsu 160cm 3/30
30.10.2011 kutsu 160cm 1/30
10.12.2011 kutsu 160cm 1/30
11.12.2011 kutsu 160cm 2/30
14.12.2011 kutsu 160cm 5/30
02.01.2012 kutsu 160cm 4/30
18.01.2012 kutsu 160cm 6/50
18.01.2012 kutsu 160cm 4/30
18.01.2012 kutsu 160cm 1/30
19.01.2012 kutsu 160cm 2/30
20.01.2012 kutsu 160cm 7/50
20.01.2012 kutsu 160cm 3/30
20.01.2012 kutsu 160cm 4/30
21.01.2012 kutsu 160cm 1/30
24.01.2012 kutsu 160cm 4/30
26.01.2012 kutsu 160cm 3/30
26.01.2012 kutsu 160cm 1/30
26.01.2012 kutsu 160cm 4/30
29.01.2012 kutsu 160cm 2/50
30.01.2012 kutsu 160cm 2/50
30.01.2012 kutsu 160cm 4/40
31.01.2012 kutsu, ERJ Cup 160cm 10/154
02.02.2012 kutsu 160cm 5/30
04.02.2012 kutsu 160cm 4/30
04.02.2012 kutsu 160cm 1/40
07.02.2012 kutsu 160cm 5/30
08.02.2012 kutsu 160cm 5/30
09.02.2012 kutsu 160cm 2/30
10.02.2012 kutsu 160cm 1/30
11.02.2012 kutsu 160cm 5/50
11.02.2012 kutsu 160cm 2/30
11.02.2012 kutsu 160cm 4/30
11.02.2012 kutsu 160cm 3/50
13.02.2012 kutsu 160cm 3/30
14.02.2012 kutsu 160cm 4/30
14.02.2012 kutsu 160cm 4/83
16.02.2012 kutsu 160cm 1/30
17.02.2012 kutsu 160cm 5/30
18.02.2012 kutsu 160cm 2/60
18.02.2012 kutsu 160cm 3/30
18.02.2012 kutsu 160cm 1/83
19.02.2012 kutsu 160cm 3/60
20.02.2012 kutsu 160cm 1/30
25.02.2012 kutsu 160cm 2/40
26.02.2012 kutsu 160cm 2/50
27.02.2012 kutsu 160cm 5/40
28.02.2012 kutsu 160cm 2/30
28.02.2012 kutsu 160cm 4/30
01.03.2012 kutsu 160cm 5/30
01.03.2012 kutsu 160cm 5/30
02.03.2012 kutsu 160cm 4/53
06.03.2012 kutsu 160cm 7/56
08.03.2012 kutsu 160cm 1/33
10.03.2012 kutsu 160cm 5/33
10.03.2012 kutsu 160cm 1/30
11.03.2012 kutsu 160cm 3/30
15.03.2012 kutsu 160cm 1/30
16.03.2012 kutsu 160cm 3/30
17.03.2012 kutsu 160cm 3/40
19.03.2012 kutsu 160cm 5/30
20.03.2012 kutsu 160cm 4/30
20.03.2012 kutsu 160cm 5/30
21.03.2012 kutsu 160cm 2/30
24.03.2012 kutsu 160cm 3/30
26.03.2012 kutsu 160cm 7/60
27.03.2012 kutsu 160cm 5/80
29.03.2012 kutsu 160cm 3/60
01.04.2012 kutsu 160cm 6/40
01.04.2012 kutsu 160cm 3/30
02.04.2012 kutsu 160cm 4/30
03.04.2012 kutsu 160cm 4/30
05.04.2012 kutsu 160cm 1/40
05.04.2012 kutsu 160cm 4/50
05.04.2012 kutsu 160cm 2/30
08.04.2012 kutsu 160cm 3/50
10.04.2012 kutsu 160cm 2/40
11.04.2012 kutsu 160cm 2/30
12.04.2012 kutsu 160cm 4/30
12.04.2012 kutsu 160cm 7/58
13.04.2012 kutsu 160cm 1/30
14.04.2012 kutsu 160cm 4/30
15.04.2012 kutsu 160cm 3/30
17.04.2012 kutsu 160cm 5/30
18.04.2012 kutsu 160cm 5/30
21.04.2012 kutsu 160cm 5/30
23.04.2012 kutsu 160cm 3/30
23.04.2012 kutsu 160cm 3/30
27.04.2012 kutsu 160cm 4/30
29.04.2012 kutsu 160cm 1/30
01.05.2012 kutsu 160cm 2/30


Päiväkirja

23. huhtikuuta 2012 Olin jälleen ilmoittanut Küss Michin eli jokseenkin suomalaisittain "Kisun" ERJ:n alaisiin kilpailuihin. Aamun toimet olivat sujuneet varsin pitkälti totutun rutiinin mukaan. Kun Kisu rouskutteli aamuheiniään, harjasin sen ja hoidin hännän sekä harjan letitykset kuntoon. Kaikkihan eivät häntää letitä, mutta minulle siitä on tullut tapa ja olen antanut kaikille kisahoitajina toimiville määräyksen letittää myös häntä. Punaisia rusetteja ei onneksi tarvita kuin joissain harjoissa tapauksissa, eikä Kisu ole yksi niistä. Eräs työntekijöistäni huolehti tänään Kisun verryttelyn lukuunottamatta toki lyhyttä, ennen rataa suoritettavaa verryttelyä. Tamma tuntui alla ihan mukavalta, vaikkakin jostain syystä oikea kylki tuntui 'hylkivän' apuja. Ratsastin kuitenkin luottavaisena radalle ja tervehdin tuomaria. Kisu liikkui mukavan aktiivisesti ja suukin tuntui ihanan kevyeltä. Ensimmäiset esteet menivät jotenkuten, mutta ainakin niistä päästiin yli, vaikka ne eivät olleetkaan upeimpia suorituksiamme. Kisu parani loppua kohden ja lopulliset tulokset kuullessani en voinut olla tuulettamatta. Sadas sijoitus oli plakkarissa! Sujautin muutaman hevoskarkin Kisun turvan alle ennen kuin kipusin takaisin satulaan osallistuakseni palkintojenjakoon ja kunniakierrokselle!

27. maaliskuuta 2012 Küss Mich Jetzt oli onnistunut kahmimaan tarvittavat sertit muotovalio championin arvonimeen, se oli hyväksytty kantakirjaan toisella palkinnolla ja saanut kansainvälisestä rakennearvostelustakin melko hyvät kommentit sekä suosituksen jalostuskäyttöön. Mitä sellaisen hevosen kanssa tekisi seuraavaksi? Sijoituksia oli kerääntynyt ihan mukiinmenevästi ja yksi cup-sijoituskin oli tilille napsahtanut. Sadan sijoituksen rajapyykkiin oli vielä Kisun kanssa matkaa, mutta tekeminen alkoi vähitellen loppua. Toki olisin voinut teettää tammalla jälleen varsan ja mahdollisesti myydä sen jollekin tulevaisuuden trakehnerkasvattajalle, mutta sekään ajatus ei tuntunut hyvältä. Selailin sähköpostiani eräänä sateisena maaliskuun iltana ja totesin esteratsastusjaoksen laatuarvostelun uuden kutsun tulleen. Olisiko Kisu jo valmis arvosteltavaksi? En luonnollisestikaan halunnut lähteä yrittämään, mikäli tammalle tulisi varmasti huono palkinto. Ei ollut järkeä lisätä jalostushevosen meriittilistaan kolmatta palkintoa (ellei se sitten ollut kantakirjapalkinto). Siitokseen kelpaavia hevosia kuitenkin on ja tulee olemaan niin paljon, että vain sellaiset, joilla on parhaat mahdolliset palkinnot ja hyvä luonne, tulevat menestymään jalostusmarkkinoilla laajamittaisemmin. En toki halua Kisusta niin sanottua massanimeä trakehnereiden sukuihin, mutten myöskään halua, että se katoaa suvuista heti muutaman vuoden päästä. Tein muutamia laskutoimituksia ja totesin, että voisin ehkä jättää muutamat hevoset myöhemmin laatuarvosteluun vietäväksi ja valmistella niiden sijaan Kisun koitosta varten.

8. maaliskuuta 2012 valmentauduimme taas! Tällä kertaa meitä ohjasi Sonia, jonka kommentti valmennuksesta oli tällainen: "Ratsukko lämmitteli kentällä, kun tulin paikalle ja seurasin kaksikkoa hetken aikaa. Sitten oli aika aloittaa itse estevalmennus, joten kokosimme muutaman esteen, joita ratsukon oli tänään tarkoituksena harjoitella. Pian kentällä oli siis kolme pystyestettä ja okseri. Ratsukko nosti laukan uralla ja suuntasi esteille, ponnistus hyvissä ajoin ja lopulta tasainen alastulo. Okserilla tamma kuitenkin kielsi ja kokeilimme sitten radan uudelleen. Tämän jälkeen purin läpi käymämme radan ja kokosin kentälle kaksi metrin estettä niin, että hyppy onnistuisi vain hyvää tietä tultaessa ja oikealla ponnistuksella. Küss Mich Jetzt ylitti molemmat esteet ongelmitta, joskin laukka oli kuumunutta hyppyjen välillä. Otimme vielä hieman laukkatyöskentelyä, eli laukanvaihtoja ja hallittuja nostoja. Lopuksi kiitokset ja loppuverryttelyt."

7. maaliskuuta 2012 saimme oikein kunnon tehotreenin Pierren ohjaamana! Valmentajamme kommentti suorituksesta: "Küss Mich Jetzt - nimisen trakehnertamman valmennus ei alkanut ongelmitta. Ensimmäisenä vastaan tuli tamman nimi; enhän minä supisuomalaisena osannut noinkaan hankalaa nimeä lausua. Tamman omistaja ja satulassa istunut bill taisi useampaan otteeseen virnuilla yrittäessäni lausua tamman nimeä parhaalla mahdollisella tavalla. Tamma liikkui itse myös melko verkkaisesti eteenpäin, eikä kulmiin menty kunnolla ja ratsastajan avut otettiin vain puoliksi vastaan. Kauaa bill ei siis ehtinyt minuun keskittyä, jotta saisi tamman liikkumaan nätisti heti alkuvalmennuksen aikana.

Ratsukko työsti alkulämmittelyksi erilaisia kaarevia reittejä käynnissä ja ravissa. Tamma alkoi lämmetä ja askellus hioutui kauniimmaksi. Tamma alkoi kannattelemaan omaa päätään ja kaksikon meno alkoi muutenkin näyttämään hienolta ja sulavalta. Kokosin maneesiin usean esteen, joista muodostui tiukoista kaarroksista koostuva rata. Tamma saisi yrittää tänään tosissaan ja näyttää mihin kykeni. Vaikken ollut nähnyt tammaa työnteossa, kunnioitin jo nyt kaksikon menoa; minun suomijunteillani ei ylitettäisi 160cm korkuisia esteitä, joiden yli tamma kuuleman mukaan hyppi keveästi yli.

Alkuverryttelyt oli pian suoritettu ja ratsukko työskenteli vielä hetken laukassa ennen verryttelyestettä. Ratsukko suuntasi melko pian metrin korkuiselle pystyesteelle. Laukka pyöri hyvin ja ponnistus lähti reippaasti liikkeelle. Kaksikko laskeutui kepeästi esteen toiselle puolelle ja hyvätempoinen laukka säilyi puhtaana. Ratsukko laukkasi kierroksen, vaihtoi suunnan laukan säilyen reippaana ja suuntasi kohti verkkaestettä. Tamma ponnisti hallitusti ja liito- ja laskeutumisvaihe oli vähintään yhtä sulava.

Piakkoin oli aika siirtyä lyhyen radan kimppuun. Rata koostui erikokoisista esteistä, jotka vaihtelivat 100-160cm välillä. Estetyyppejä oli useita, mukaan lukeutui muun muassa pystyeste ja 'innari'. Ratsukko aloitti radan suuntaamalla reippaassa, mutta hallitussa laukassa kohti ensimmäistä estettä, verryttelyssäkin käytettyä estettä. Tamma jätti esteen nopeasti taakseen kuin vanha tekijä, mitä tamma varmasti on, ja jatkoi eteenpäin. Ratsastaja ohjasi neidin tiukalle kaarrokselle, mikä hiukan jarrutti vauhtia, ja suuntasi sen nopeasti sen jälkeen innarille. Kahdesta esteestä koostuva innari ei juuri tammaa hetkauttanut vaan ensimmäisen esteen yli mentiin kepeästi. Kun jalat kohtasivat maanpinnan, ponnisti tamma nopeasti seuraavalle esteelle. Kaksikon meno näytti hyvältä radan loppuun asti.

Ratsukko oli suoriutunut hyvin radasta ja lopuksi bill suuntasi tamman vielä viimeiselle esteelle, 150cm okserille. Tamma laukkasi ilmavin askelin ja ponnisti aavistuksen liian aikaisin, mutta muuten hyppy onnistui hyvin. Kehaisin tamman ja ratsastajan työtä ja päästin kaksikon aloittamaan itsenäiset loppuverryttelyt ravissa ennen käyntiosuutta."


6. maaliskuuta 2012 meitä valmensi esteratsastuksessa Eba, joka kommentoi suoritusta näin: "Aloitimme alkuverryttelyjen jälkeen. Küss Mich Jetzt kulki nätisti peräänanossa ja muodossa. Olin tyytyväinen hevosen rentoutuneisuuteen, joten päätin pystyttää kentälle suoraan pienen verryttelyristikon ja sivummalle 130cm pystyn, 150cm okserin ja vielä 160cm trippelin. Keskelle kenttää kokosin vielä noin 140cm korkuisen laukanvaihtoesteen. Pyysin ratsukkoa tulemaan ensiksi verryttelyesteen. Küss Mich Jetzt lähti nättiin laukkaan billin pyynnöstä ja ajoitti askeleensa hyvin esteelle. Tamma hyppäsi sopivan korkealta, eikä tuhlannut aikaa korkealta leiskautteluihin. Vielä muutaman kerran verryttelyesteen tultuaan pyysin paria tulemaan pysty-okseri-trippeli -linjan. bill ohjasi hevosen suorana kohti ensimmäistä estettä. Küss Mich Jetztin askeleet olivat melko pitkät kolmen askeleen välikölle, joten bill sai toppuutella ratsuaan puolipidätteillä. Pystyn ja okserin väli taittui kyllä kolmella askelella, mutta väli jäi ahtaaksi ja hyppypaikka oli aika lähellä estettä. bill oli jo varustautunut hyppyyn liian läheltä ja ratsukko ylitti esteen ihan hyvin. Trippelillä bill oli saanut Küss Mich Jetztin askeleet hyvin lyhenemään, ja ponnistuskohta oli sopiva. Pari tuli linjan vielä muutaman kerran läpi, kunnes kokosin kaikista esteistä radan. Ensin ristikko, sitten linjasto, laukanvaihtoeste ja samalla myös suunnanvaihto, linjasto, ristikko ja lopuksi vielä laukanvaihtoeste. bill ohjasti ratsunsa ristikolle tiiviissä laukassa. Hevonen hyppäsi kevyesti kaikki esteet läpi, vaikkakin sekoitti laukanvaihtoesteellä askeleensa. Olin tyytyväinen ratsukon suoritukseen ja jätin heidät loppuverryttelemään itsekseen."

5. maaliskuuta 2012 olimme Rebeccan pitämässä yksityisessä estevalmennuksessa. Saimme tällaisen kommentin: "Kerttu oli hyvin tasainen heti alusta asti, välillä ehkä hieman liiankin tasainen. Kun bill pari kertaa herätteli tammaa raipan kanssa, alkoi Kerttukin hieman heräillä ja alkaa näyttää esteratsun merkkejä. Alkuverryttelyssä se ravasi pitkin askelin ja venytti hyvin kaulaansa, ja kun bill pikkuhiljaa keräsi lyhyempää ohjaa tuntumalle, alkoi tamma mukavasti kasata itseään. Verryttelyhypyt sujuivat ratsukolta mallikkaasti, niinkuin 160cm ratsukolta olikin odotettavissa. Olin rakentanut kentälle radan täyteen tiukkoja käännöksiä ja kiperiä esteiden etäisyyksiä, joita ratsukko alkoi seuraavaksi tulemaan. Kerran Kerttu sai sätkyt jostain kolahduksesta, ja hyppäsi hurjalla loikalla esteen sivuun, jonka jälkeen kesti hetken ennenkuin bill sai tamman hyppäämään esteen uudelleen. Ongelmaksi koitui trippeli, jolle Kerttu ei aluksi vain saanut askeltaan sopimaan; vielä kun este oli ilkeän värinen, jota tamma ei oikein erottanut. Kuitenkin pari kertaa tsempattuaan tammaa, sai bill sen esteen yli puhtaasti, jonka jälkeen jatkettiin rataharjoitusta. Kerttu toimi oikein hyvin ja keveillä avuilla, ja alkutunnin löysäily oli tipotiessään tamman hypätessä esteet pilke silmäkulmassa ja loistavalla tekniikalla. Loppuverryttelyissä se kulki kauniisti itsensä kantaen, ja jätin ratsukon suorittamaan loppukäynnit itsenäisesti."

31. tammikuuta 2012 kilpailimme Kisun kanssa kotona järjestettävässä ERJ Cupissa. Tamma oli toki aiemminkin osallistunut Cupiin, mutta menestys oli mennyt ohi suun. Hyvä kilpailija ei kuitenkaan koskaan masennu vastoinkäymisistä ainakaan siinä määrin, että luovuttaisi, joten olin ilmoittanut tamman jälleen tammikuussa käytäviin mittelöihin. Kisu suhtautui ehkä tarpeettoman rennosti tapahtumaan, eikä siis ollut moksiskaan kun sitä puunattiin kilpailutapahtumaa varten ja harjaa ja häntää letiteltiin siistiksi. Verryttelyssä alkoi löytyä hieman sitä särmää, jota estehevosella tulee ollakin. Kaiken maailman leppoisat mammanmussukat jäävät helposti toiseksi kun kyse on kilpailusta, jossa toisinaan tunnutaan ottelevan hampaat irvessä. Pyrin jälleen tekemään mahdollisimman huolellisen verryttelyn, vaikka olikin kiire koko ajan ja joka paikkaan. Kisu tuntui jälleen kerran olevan vasempaan kierrokseen hieman huonompi, mutta päätin ettei se saisi häiritä meitä. Ensimmäinen luokka, johon osallistuimme, oli tasoltaan 130cm. Kisu ei ollut yhtään samaa mieltä kuin minä, vaan kukuili enemmänkin katsomossa istuvia kannattajia kuin edessä olevia oksereita. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin ja 127:n osallistujan joukossa sijoituimme yllätyksellisesti 30:ksi. Seuraavaa luokkaa odotellessa Kisu käveleskeli pihamaalla hoitajansa kanssa sillä välin kun itse ratsastin useammankin eri hevosen eri ratojen läpi. Kun koitti viimeisen, estekorkeudeltaan 160-senttisen, luokan aika, hyppäsin taas satulaan ja huomasin, että Kisu vaikutti paljon rennommalta ja ehkä jopa innostuneemmaltakin. Tein ripeän verryttelyn ihan vain sen takia, että saimme hypätä muutaman kerran ennen radalle palaamista. Tamma toimi hyvin, mutta vauhti ei riittänyt aivan palkintopallitilaan, vaan sijoituksemme oli 10/154, mikä sekin on toki hyvä saavutus, sillä se on sijoitus! Kisu oli selvästi parempi jälkimmäisellä radalla ja hyvin suoritetun tehtävän jälkeen se saikin muutaman terveellisen herkkupalan porkkanoiden muodossa.

15. syyskuuta 2011 Küss Mich Jetzt eli Kisu (ei siis Chisu niin kuin se raivostuttava jollottaja, jota jotkut erehtyvät laulajaksikin kutsumaan..) vieraili hevoskantakirjan tammojen kantakirjaustilaisuudessa. Aamulla kun hain tamman sen väliaikaiskarsinasta, oli se onnistunut repimään harjaansa tehdyt letit jotenkuten auki ja koko hevonen oli yltä päältä puruissa. Minun teki mieli painella takaisin peiton alle, mutta rohkeasti tartuin harjapakkiini ja kaivoin sieltä tarvittavat välineet tamman siistimiseksi. Olisi ehkä pitänyt ottaa kisahoitaja mukaan! No, onneksi olin noussut hyvissä ajoin ja sain Kisun järjelliseen kuntoon hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkamista. Taluttelin tammaa jonkin aikaa, jotta se olisi mahdollisimman rento itse arvostelutilaisuudessa. Osallistujia oli Kisuni mukaanlukien vain kymmenen kappaletta, joten tuomarit ehtivät toden teolla syynätä jokaisen asian kaikista eri kulmista uesampaan kertaan. Tuomareina tässä tilaisuudessa toimivat NJ-tuomareinakin kunnostautuneet Kya (eli Anette), Maria S. sekä Peppi, jonka tunnen hyvin muutoinkin kuin vain näyttelykehien tuomarina. Rehellisesti sanottuna jännitin pisteitä tutuista tuomareista huolimatta ja etenkin heistä johtuen, mutta sain yllättyä iloisesti kuullessani ne lueteltavan: yhteensä 73 pistettä! Pistesaalis oikeutti toiseen kantakirjapalkintoon, johon olin hyvin tyytyväinen. Kisu sai tilaisuuden parhaat pisteet kolmen pisteen erolla seuraavaksi parhaaseen tammaan, Vibajan Charmyard Rebell Yelliin, joka sekin on rodultaan trakehner. Kokonaisuudessaan päivä olikin siis aivan uskomattoman onnistunut enkä voinut kuin kehua tammaani, joka oli käyttäytynyt esimerkillisesti, vaikka aamulla en olisikaan ehkä uskonut aivan niin hienoon suoritukseen.

20. elokuuta 2011 Olimme aiemmin hevosteni kanssa kolunneet (tai siis olin pakottanut Pepin koluamaan) ruotsalaisen SISF:n rakennearvosteluja, mutta sittemmin arvosteluun osallistumisoikeus evättiin ulkomaalaisilta, joten siirryimme SHI:n arvostelujen pariin. Toiminhan itsekin kyseisen järjestön tuomarina jonkin aikaa, mutta kiireet aiheuttivat sen, että jouduin jäämään ainakin tauolle moisista hommista. Ilmoitin Kisun siis SHI:n arvosteluun ja vaikka Ruotsissa emme tällä kertaa olleetkaan, oli tuomari siitä huolimatta ruotsalainen! Olin valmistellut tamman huolellisesti arvostelua varten ja tietokatkoksen vuoksi en ollut vielä saanut tietää Kisun tuomaroivan henkilön nimeä. Suureksi yllätyksekseni näin kuitenkin SISF:stä tutun Kmlnt:n tallustelevan siistissä asussa sihteerin luo ja osasinkin päätellä, että hän tuomaroisi Kisun tänään. Esitin tamman parhaani mukaan ja toivoin hyviä pisteitä, mutta tiesin, että Klmnt oli hyvin tiukka tuomari, eikä ilmaisia pisteitä olisi luvassa. Rivi oli 8-8-6-7-8 ja pisteiden perusteella meriittilistan kärkeen asetettiin Class I. Olin rehellisesti sanottuna varsin pettynyt etenkin jalka-asennoista saatuihin pisteisiin, mutten ruvennut purnaamaan, sillä tiesin, että se olisi turhaa. Tarkoittihan Class I -palkinto sitäpaitsi kuitenkin sitä, että Kisu oli jalostukseen suositeltava ja sehän on tärkeintä, että siittolan hevoset sopivat jalostustarkoitukseen! Taluttelin tammaa jonkin aikaa saatuani todistuksen saavutetusta meriitistä. Kun olin saanut paperin taskuuni, loimitin sekä suojitin hevoseni valmiiksi kotimatkaa varten. Kisu oli koko matkan ajan mukavan rauhallisesti, eikä remunnut kuljetusvaunussa.



Tekstit © bill, kuvat © Gestüt Hämelschenburg (Luvalla, kiitos! With permission, thank you! Vielen Dank!)
Küss Mich Jetzt on virtuaalihevonen! Küss Mich Jetzt is a SIM-game horse!


© Päivie & billeriina 2010, Lue lisää! // Takaisin etusivulle
Dark Side Trakehners on virtuaalitalli! Dark Side Trakehners is a SIM-game stable!