otsikko

VIR MVA Ch Remnants




- Nimi: Remnants
- Rotu: trakehner
- Sukupuoli: ori
- Säkäkorkeus: 168cm
- Syntynyt: 20.08.2008

Täytti 20.11.2008 3 vuotta, 20.02.2009 6 vuotta (VHKR)
- Painotus: esteet
- Koulutus: re: 160cm, ko: He A

- VH-tunnus: VH11-021-0035

- Omistaja: Dark Side Trakehners
- Kasvattaja: Emily Leitner, GER


ERJ-I (25. maaliskuuta 2012, 109p.)
VIR MVA Ch myönnetty 09.01.2010


Luonnekuvaus

(Oikeasti Remnants sai nimensä emseviltwinin fanifiktion mukaan, mutta virtuaalimaailmassa asiat ovat toisin.)

Marraskuussa 2009 sain huomata, että melkein kaikki omistamistani estetrakehnereista olivat saavuttaneet sadan sijoituksen rajapyykin, eikä niillä kilpaileminen ollut enää mielekästä. Jälleen kerran sain siis ostaa lehtipisteestä kasan hevoslehtiä, kysellä ystäviltäni ja heidän tuttaviltaan josko jostain löytyisi minulle potentiaalinen esteratsu. Sain kuulla ystävältäni Katharinalta, että hänen serkullaan oli myynnissä reilu kymmenvuotias trakehnerori, jolla oli mitä erinomaisin suku esteratsastusta ajatellen. Muistan miettineeni, että hevonen vaikutti melko vanhalta kun mietti millaisina olin ostanut ensimmäiset ratsuni Teen Voguen ja Humanizerin - Sxxmachinesta puhumattakaan. Lähdin kuitenkin Frankfrutiin katsomaan oria, joka majaili Emily Leitner -nimisen naisen sukutilalla. Rouva Leitner kertoi, ettei halunnut myydä hevosta vielä siitosoriksi, sillä uskoi sillä olevan vielä näytettävää kilpakentillä. Mikäs siinä, hevonen vaikutti viisaalta, joten pyysin saada ratsastaa sitä. Jouduin ensin taistelemaan orin pois viikon sateiden mudaksi muuttamasta tarhasta ennen kuin sain sen raahattua talliin. Harjasin orin huolellisesti ja pistin merkille, että se tarkkaili tekemisiäni koko ajan, vaikka päästikin välillä korvansa lerpahtamaan toiseen suuntaan kuin missä minä olin. Remnants -niminen herra ei ole mikään tyhmä tai helppo hevonen. Jouduin tekemään töitä saadakseni ensimmäisellä kerralla orin varustettua, sillä se vastusteli kaikkea kuolaimista satulavyöhön. En uskonut tuolloin, että tulisin ostamaan kyseisen eläimen, mutta kun loppujen lopuksi olin kukkoilun ja kiukkuilun jälkeen päässyt satulaan ja maneesiin, mieleni muuttui kuin taikaiskusta. Koeteltuaan minua alussa Remnants sai huomata, että olin päättäväinen, mutta tarpeeksi lempeä johtaja sille ja se hyväksyi sen. Tuumasin tuolloin mielessäni, että allani oli hevonen, joka ei milloinkaan sopisi aloittelijan käsiin. Ratsastin kevyin ohjin, tarkoin avuin ja sain orin rentoutumaan mukavasti. Kun olin kokeillut kaikkia askellajeja molempiin suuntiin, Emily tyttärineen kasasi minulle muutaman esteen. Remnantsin korvat pongahtivat höröön ja tunsin kuinka se kasvoi innostuksesta allani. Maneesiin kyhätty rata ei ollut kuin muutaman pystyn ja okserin mittainen, mutta sain jo sinä aikana huomata kuinka varovainen, mutta rohkea Remnants oli. Se varoi tiiviisti koskettamasta kavioillaan puomeja, se totteli pienintäkin apua kuin ajatus ja liikkui sopivan jäntevästi allani. Sekä jarrut että kaasu löytyivät kun satuin niitä tarvitsemaan. Ratsastettuani halusin vielä nähdä orin hyppäävän irrallaan. Herra oli ensin hieman huvittunut meistä, mutta suostui sitten loikkimaan pystyn ja okserin yli esitellen mukavaa hyppytyyliään. Olin aivan myyty. Sovimme eläinlääkärin tarkastuksesta ja koeajasta, mutta jos totta puhutaan, niin minulla ei ollut minkäänlaista epäilystä orin suhteen kun sinä iltana panin maate kotonani.

No matter how many times that you told me you wanted to leave
No matter how many breaths that you took you still couldn't breathe


Kotiuduttuaan Dark Sideen Remnants ei ole juuri esitellyt kiukkupussipuoltaan. Se on oriksi melko mukava käsitellä, vaikka välillä se tuntuu näyttelevän epäluuloista ties mitä tuttuja esineitä kohtaan. Kun orin pelleilyyn ei lähde mukaan, se käyttäytyy jälleen oman arvonsa mukaisesti eikä ole hölmö kuin pikkuvarsa, joka elää ensimmäistä talveaan. Remnantsin taluttaminen kannattaa hoitaa aina kuolaimet suussa, vaikka ori onkin yleensä ihan rauhallinen. Tämä kaiken varalta, sillä olen saanut huomata, että pojat todellakin ovat poikia. Remnantsin kanssa ei oikein koskaan tiedä mitä tuleman pitää, vaan se pakottaa käsittelijän olemaan koko ajan tarkkaavaisena, mikäli ei halua eroon hevosen hallinnasta. Autot eivät ole Remnantsin mielestä mukava asia, vaan niitä on pakko mennä karkuun ihmisen selän taakse ja välillä melkein syliin. Kun herran kanssa joutuu ohittamaan auton taluttaen, on muistettava äärimmäinen varovaisuus, sillä ei koskaan tiedä ponkaiseeko ori johonkin suuntaan kuin kenguru. Mikäli puhe on niin sanotusti "tavallisesta" taluttamisesta, eli tarhaan viemisestä tai sieltä hakemisesta, ei Remnantsin kanssa yleensä ilmene ongelmia. Se osaa käyttäytyä melko ruunamaisesti tammojenkin läheisyydessä (tosin mikäpä ori ei hieman pörhistelisi kiimassa oleville tammoille?), joten muista hevosista ei tarvitse sen kummemmin huolehtia. Remnantsin voi tarhata joko yksin tai laumassa, sillä se viihtyy sekä omin nokkineen että kavereiden kanssa. Talvisin on kuitenkin suotavaa järjestää orille jonkin sortin ohjelmaa tai se keksii sitä itse. Tyypillisintä Remnantsille on hajottaa aidat tai päälle puetut loimet. Positiivista on kuitenkin se, että jos orille jättää riepoteltavaksi edes oksia, se jättää aidan ja loimet täysin rauhaan. Orit ovat kuitenkin aina oreja ja se on muistettava jos Remnantsin aikoo tarhata laumassa: lähellä ei saa olla tammoja, jotta herrat eivät suorastaan murhaa toisiaan. Jos useamman orin haluaa laittaa samaan tarhaan, pitää siis ottaa huomioon se, että ne pysyvät pelkkänä "poikamieslaumana" ilman lähistöllä flirttailevia kauniita leidejä. Parhaiten Remnants viihtyy mikäli se tarhataan muutaman itseään nuoremman ja hierarkiassa alemmalla sijalla olevan oripojan kanssa. Talliin palaaminen ei kovinkaan monen hevosen mielestä ole erityisen miellyttävä asia ja se pätee osittain Remnantsiinkin: mikäli hakija on tuttu ja voittanut jo orin luottamuksen, se pysyttelee portin lähellä yleensä varsin kiltisti, eikä kehittele ponimaisia jekkuja. Tuntemattomamman tai aremman henkilön kanssa juttu on täysin toinen: herra painelee pitkin tarhaa niin kovaa kuin kavioista lähtee ja naureskelee selvästi partaansa. Tästä syystä haen orin mahdollisuuksien mukaan itse tarhasta tai sitten toimenpiteen suorittaa tallimestarimme - me kun tunnumme olevan ne kaksi henkilöä, joiden hallintaan Remnants parhaiten alistuu. Kun ori on kerran saatu kiinni, se yleensä seuraa melko mukavasti takaisin talliin, vaikka eihän minkään hevosen kanssa ole olemassa sataprosenttista totuutta missään asiassa, nehän ovat eläviä olentoja huonoine ja hyvine päivineen!

Tell me would you kill to save your life?
Tell me would you kill to prove you're right?
Crash, crash, burn let it all burn
This hurricane's chasing us all underground


Hoidettaessa

No matter how many deaths that I die, I will never forget
No matter how many lies that I live, I will never regret
There is a fire inside that has started a riot about to explode into flames


Ratsastettaessa

Do you really want?
Do you really want me?
Do you really want me dead or alive to torture for my sins


Kisapaikalla ja valmennuksissa

So let it breathe, let it fly, let it go
Let it fall, let it crash, burn slow


Eläinlääkäri, kengittäjä tmv.

Do you really want?
Do you really want me?
Do you really want me dead or alive to live a lie




Sukutaulu

i Man Machine ii Karma Killer iii Stalkers Day
iie Grace IV
ie Escapology iei Forever Texas
iee Miss Jones
e Teenage Millionaire ei B-Side Cover eii Rudebox
eie Coke&Tears
ee Love Cheat eei How Peculiar
eee Advertising Space

Remnantsin isä Man Machine ei ollut aivan tyypillisin valinta jalostustoriksi, sillä sen luonne ei ollut paras mahdollinen, eikä sen rakennekaan antanut kamalasti aihetta kehumiseen. Syy, jonka vuoksi Man Machinea kuitenkin käytettiin jonkin verran jalostukseen, piili sen upeissa kilpailunäytöissä. Oritesteissä kukaan ei uskonut sen suoriutuvan testin estekokeista, mutta ori hyppäsi ja osoitti sekä hyvää tyyliä että luontaista esteälykkyyttä. Orin omistaja kilpaili itse Man Machinella, mutta parhaat tulokset herra sai omistajansa pojan kanssa kilpaillessaan. Parhaimmillaan ratsukko kisasi kansallisella tasolla ja sijoittui muutaman kerran aivan kärkeen, mutta kun nuoren miehen kiinnostus kääntyi muihin aiheisiin kuin hevosiin, Man Machinen lupaava ura tuli päätökseen. Sopivaa ratsastajaa ei jostain syystä löytynyt ja siksi orin omistaja tarjosi hevostaan tammoille. 165-senttinen tummanruunikko Man Machine lopetettiin sen ollessa 20-vuotias ja jälkeläisiä se ehti saada kaikkiaan 43.

Karma Killer asui omistajallaan yksityishevosena ja vaikka se kantakirjattiin (kolmannella palkinnolla), sitä ei koskaan erityisesti mainostettu jalostuskäyttöön. Luonteeltaan ori oli melko rauhallinen, mutta ratsastettaessa siitä löytyi räjähtävää voimaa ja nopeutta. Karma Killer oli 167 senttiä korkea ja se kilpaili vaihtelevalla menestyksellä sekä este- että kenttäkilpailuissa. Orin kisahermojen "kouluttamiseen" meni melko paljon aikaa, sillä ensimmäisissä kilpailuissaan herra ei päässyt edes radan loppuun asti keulimisen takia. Omistaja päättikin, että metrin luokkien sijaan orin kanssa aloitettaisiin shetlanninponien kanssa samoista luokista ja kun Killer sai hyviä kokemuksia, sen itseluottamus kasvoi ja sitä myöten myös suoritukset kohenivat. Killer oli väriltään ruunikko ja jälkeläisiä sille kertyi vain 16. Ori lopetettiin sen ollessa 18-vuotias kun se loukkaantui tarhaillessaan toisen hevosen kanssa.

Stalkers Day

Grace IV

Escapology oli hapan ratsastuskoulun opetushevonen, josta juuri kukaan ei pitänyt. Esca asui tallin perimmäisessä karsinassa, koska luimisteli ja esitteli purukalustoaan ohi kulkeville ihmisille. Ratsastettaessa tamma oli kuitenkin aivan loistava, sillä se sopi sekä aloittelijoille että kokeneemmille. Aloittelijoiden kanssa se oli rauhallinen ja antoi melko paljon anteeksi, mutta kokeneemmilta ratsastajilta Esca osasi vaatia. Tamma kilpaili seura- ja aluetasoisissa kilpailuissa sekä koulu- että esteradoilla. Jälkeläisiä tammalle siunaantui kaksi kappaletta ennen kuin se joutui 16-vuotiaana leikkaukseen ja kuoli komplikaatioihin. Säkäkorkeudeltaan häijyhkö Esca oli 161 senttinen ja väriltään se oli mustanruunikko.

Forever Texas

Miss Jones

Remnantsin emä Teenage Millionaire oli hyvinkin stereotyyppisen tammamainen tamma. Sillä oli tapana diivailla, eikä se sietänyt kuralätäköitä ollenkaan. Millionairen hoitaminen olikin melkoista arpapeliä: koskaan ei voinut tietää oliko sillä hyvä vai huono päivä ja tästä syystä hoitajaehdokkaita ei ollut jonoksi asti. Tamman omistaja oli melko kiireinen, mutta alkuun sopivaa vuokraajaa Millionairelle ei meinannut löytyä. Kun omistaja muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle, Millionairelle löytyi melkein heti sopiva ratsastaja. Vaikka tamma ei ollut luonteeltaan mikään enkeli, se oli kuitenkin erinomainen esteratsu ja parhaimmillaan se hyppäsi 130-140 sentin ratoja. Parhaan ratsastajansa kanssa Millionaire pääsi muutamiin kansainvälisiinkin kisoihin ja teki pääasiallisesti puhtaita, hyviä ratoja. Ruunikko, 169-senttinen tamma kantakirjattiin toisella palkinnolla melko iäkkäänä. Jälkeläisiä Millionaire sai vain kaksi, sillä se tiinehtyi huonosti. Valitettavasti tamma menehtyi äkillisesti sydämen petettyä Millionairen ollessa 22-vuotias.

B-Side Cover kilpaili nuorena orina melko paljon estekilpailuissa, mutta omistajan mielenkiinnon kohteena olevaa kenttäratsastustakin päästiin kokeilemaan heti kun yhteistyö pelasi ja Coverin kunto salli sen. Luonteeltaan ori oli melkoisen itsepäinen ja sen kanssa pitikin olla hyvin johdonmukainen ja päättävä, jotta sen sai pidettyä kurissa. Esteillä Cover oli rohkea ja hyppäsikin mielellään. Kilpauraan tuli kuitenkin pieni mutka kun ratsastaja putosi harjoitellessaan satulasta ja katkaisi muutaman luun kädestään. Coverille hankittiin parantumisajaksi vuokraaja, joka ei ollut lainkaan kiinnostunut kenttäkilpailuista, mutta joka piti kuitenkin orin kuntoa yllä niin kiipeilytreeneillä kuin esteratsastuksellakin. Omistajan käsi ei parantunut niin hyvin kuin sen olisi pitänyt ja tästä syystä nainen myi Coverin eteenpäin. Vaaleanpunaruunikko ori päätyi kahden henkilön yhteisomistukseen, mutta pian sen kaupattiin eteenpäin jalostustoimintaan, missä se menestyikin hyvin näyttöjensä ansiosta. 169 senttiä korkea ori kantakirjattiin toisella palkinnolla ja se sai jälkeläisiä 63 kappaletta ennen kuin se jouduttiin lopettamaan jalkavamman vuoksi.

Rudebox

Coke&Tears

Love Cheat oli kaunis siitostamma, joka teki kahdeksan hienoa varsaa elämänsä aikana. Tamma ei koskaan päässyt kilpakentille, mutta kotioloissa sillä ratsastettiin melko aktiivisesti ja se teki yhtä mielellään kouluharjoituksia kuin hyppäsi. Maastoilussa luotettava tamma oli kuitenkin parhaimmillaan. 167-senttinen Love Cheat oli luonteeltaan rauhallinen ja niin sanotusti "kuin ihmisen mieli". Tamma kantakirjattiin jo melko nuorena vahvalla toisella palkinnolla ja näyttelyissä se pärjäsi sekä yksin että varsojensa kanssa oikein hyvin. Love Cheat nautti esiintymisestä ja huomion keskipisteenä olemisesta, ja tamma olikin aina yksi siittolassa pidettävien avointen ovien suosituimmista hevosista. Väriltään Love Cheat oli tummanruunikko ja se menehtyi synnyttäessään viimeiseksi jäänyttä varsaansa ollessaan vain 12-vuotias.

How Peculiar

Advertising Space

Jälkeläiset

Remnants on käytössä jalostukseen

07.01.2010 o. Dark Monsoon e. Wannabe Vampire om. yukitora
07.03.2010 t. Radio Hysteria e. Danachi om. bill
11.03.2011 t. Dark Escape e. Sxxmachine om. bill
07.06.2010 t. Dark Fragility e. High-Heel Barbie om. yukitora
30.07.2010 t. Dark Czech e. Catania om. re-elect
01.07.2011 t. Dark Serafini e. Spiegelbild om. Frida
00.00.0000 o/t. Varsan nimi tähän e. Sen toisen nimi om. Omistaja

Kilpailut

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset ERJ:n alaisista estekilpailuista (109kpl).

16.11.2009 kutsu 160cm 3/30
16.11.2009 kutsu 160cm 4/30
16.11.2009 kutsu 160cm 3/30
17.11.2009 kutsu 160cm 2/30
17.11.2009 kutsu 140cm 2/30
18.11.2009 kutsu 160cm 3/30
18.11.2009 kutsu 160cm 3/30
19.11.2009 kutsu 160cm 4/30
19.11.2009 kutsu 160cm 1/30
19.11.2009 kutsu 160cm 4/30
19.11.2009 kutsu 160cm 2/30
19.11.2009 kutsu 160cm 4/30
19.11.2009 kutsu 150cm 6/50
19.11.2009 kutsu 150cm 2/50
19.11.2009 kutsu 140cm 1/30
20.11.2009 kutsu 160cm 1/50
20.11.2009 kutsu 150cm 3/30
20.11.2009 kutsu 160cm 3/30
20.11.2009 kutsu 140cm 2/13
21.11.2009 kutsu 150cm 4/30
21.11.2009 kutsu 150cm 1/30
21.11.2009 kutsu 160cm 5/30
21.11.2009 kutsu 160cm 2/30
21.11.2009 kutsu 160cm 5/30
21.11.2009 kutsu 160cm 5/30
21.11.2009 kutsu 150cm 4/50
21.11.2009 kutsu 130cm 4/32
22.11.2009 kutsu 150cm 1/30
22.11.2009 kutsu 160cm 2/30
22.11.2009 kutsu 160cm 3/30
22.11.2009 kutsu 160cm 3/30
23.11.2009 kutsu 150cm 1/30
23.11.2009 kutsu 160cm 2/30
23.11.2009 kutsu 160cm 1/30
23.11.2009 kutsu 160cm 5/30
23.11.2009 kutsu 160cm 1/30
24.11.2009 kutsu 150cm 2/30
24.11.2009 kutsu 150cm 4/50
24.11.2009 kutsu 130cm 5/40
25.11.2009 kutsu 150cm 4/30
25.11.2009 kutsu 150cm 2/30
25.11.2009 kutsu 150cm 5/30
25.11.2009 kutsu 150cm 5/30
25.11.2009 kutsu 150cm 4/40
26.11.2009 kutsu 160cm 5/34
26.11.2009 kutsu 150cm 3/30
26.11.2009 kutsu 160cm 5/30
26.11.2009 kutsu 130cm 2/30
26.11.2009 kutsu 140cm 4/30
27.11.2009 kutsu 140cm 4/30
27.11.2009 kutsu 150cm 1/30
27.11.2009 kutsu 150cm 5/30
27.11.2009 kutsu 160cm 2/30
27.11.2009 kutsu 160cm 4/30
27.11.2009 kutsu 160cm 2/30
27.11.2009 kutsu 160cm 1/50
27.11.2009 kutsu 140cm 5/30
27.11.2009 kutsu 150cm 3/30
28.11.2009 kutsu 160cm 3/49
28.11.2009 kutsu 160cm 1/30
28.11.2009 kutsu 160cm 4/30
28.11.2009 kutsu 150cm 4/30
28.11.2009 kutsu 130cm 2/30
28.11.2009 kutsu 160cm 3/34
29.11.2009 kutsu 130cm 2/30
30.11.2009 kutsu 150cm 3/30
30.11.2009 kutsu 150cm 1/30
30.11.2009 kutsu 160cm 2/30
30.11.2009 kutsu 160cm 3/30
30.11.2009 kutsu 160cm 3/49
01.12.2009 kutsu 160cm 5/30
01.12.2009 kutsu 160cm 2/26
02.12.2009 kutsu 160cm 2/30
02.12.2009 kutsu 160cm 5/30
02.12.2009 kutsu 160cm 1/30
02.12.2009 kutsu 140cm 5/30
02.12.2009 kutsu 160cm 4/30
03.12.2009 kutsu 160cm 5/30
03.12.2009 kutsu 160cm 3/30
04.12.2009 kutsu 160cm 1/30
04.12.2009 kutsu 160cm 5/30
04.12.2009 kutsu 160cm 5/30
04.12.2009 kutsu 160cm 2/30
05.12.2009 kutsu 160cm 3/30
05.12.2009 kutsu 160cm 1/30
06.12.2009 kutsu 160cm 5/30
06.12.2009 kutsu 160cm 1/30
07.12.2009 kutsu 160cm 5/30
08.12.2009 kutsu 160cm 3/30
09.12.2009 kutsu 160cm 1/30
09.12.2009 kutsu 160cm 5/30
09.12.2009 kutsu 160cm 3/30
09.12.2009 kutsu 150cm 1/30
10.12.2009 kutsu 150cm 3/30
10.12.2009 kutsu 160cm 1/30
10.12.2009 kutsu 160cm 5/30
10.12.2009 kutsu 160cm 3/30
11.12.2009 kutsu 150cm 3/30
11.12.2009 kutsu 150cm 1/30
11.12.2009 kutsu 150cm 5/30
11.12.2009 kutsu 160cm 1/30
11.12.2009 kutsu 160cm 5/30
12.12.2009 kutsu 160cm 4/30
12.12.2009 kutsu 160cm 4/30
12.12.2009 kutsu 160cm 2/30
12.12.2009 kutsu 150cm 2/30
12.12.2009 kutsu 150cm 1/30
30.11.2011 kutsu, ERJ CUP 130cm 4/97
31.01.2012 kutsu, ERJ Cup 160cm 9/154


06.12.2009 kutsu pvorit LKV1, BIS1, MVA-sert, JS
06.12.2009 kutsu trakorit LKV1, BIS3, MVAsert, JS
09.12.2009 kutsu trakorit LKV1, BIS1, MVA-sert, JS


Päiväkirja

27. helmikuuta 2012 Turpa kohti esteratsastusjaoksen laatuarvostelua! Tutkin tarkkaan hevosteni jälkeläisten kilpailunäyttöjä ja totesinkin pian, että Remnantsin voisi hyvällä omallatunnolla ilmoittaa laatuarvosteluun. Seuraava tilaisuus on kuitenkin vasta maaliskuussa, joten ennen arvostelua käymme vielä kerran ERJ Cupissa ja sitten taitaakin herran kilpaura olla sinettiä vaille valmis. Cupiin löytyy kuitenkin runsaasti muitakin ratsuja ja ori on saavuttanut jo kaksi Cup-sijoitusta, mikä on näin iäkkäälle hevoselle oikein hyvä saavutus. Arvostelun jälkeen kilpaileminen ei sitäpaitsi edes ole mitenkään mielekästä (olettaen siis, että arvostelusta saadaan matkaan paras mahdollinen palkinto. Remnantsille kilpaileminen ei kuitenkaan onneksi ole edelleenkään pakkopullaa, vaikka ikää ja kokemusta on kertynyt varsin paljon. Keskitymme kuitenkin orin kanssa nyt helmikuun Cupin jälkeen yksinomaan laatuarvosteluihin. Maasta käsin esittämiseen pitänee jälleen totutella herran kanssa, sillä muistan aivan tarpeeksi elävästi kuinka vaikeaa orin kanssa oli käydä näyttelyissä! Laatuarvosteluissa kun hevonen täytyy kuitenkin esittää sekä maasta käsin että ratsailta; jälkimmäinen ei millään muotoa ole ongelma, sillä orilla ei ole pahemmin tapana temppuilla kun ihminen on satulassa, mutta kun sitä yrittää hallita niin, että jalat ovat tukevasti maan pinnalla, se heittäytyy hankalaksi. Fingers crossed että kaikki sujuu hyvin!

20. elokuuta 2010 Yksikään hevosistani ei ole koskaan jäänyt nurkkaan tyhjänpantiksi, vaikka ne ovatkin saavuttaneet kisauransa päätepisteen. Tänään kun minulla oli yllättäen aikaa, päätin satuloida Remnantsin harjattuani sen toki ensin. Ori suhtautui minuun edelleen yhtä varovasti kuin silloin kun olin tavannut sen ensimmäisen kerran. Onneksi Remnantsin tapoihin ei ollut koskaan kuulunut pureminen tai potkiminen, vaikka toisinaan se onkin hankalampi kuin mikään laki sallii. Tosin en ole koskaan törmännyt missään säännöstössä yhteenkään artikkeliin, joka määrittäisi sen, kuinka hankala hevonen saa käsittelijälleen olla. Talutin orin kentälle ja nousin satulaan. Voi kesä ja kärpäset! Onneksi olin keksinyt pitää ratsastushetken heti kun hevoset olivat saaneet sulateltua aamuruokansa. Remnants ei onnekseni ollut mitenkään ilkeällä tai edes kokeilunhaluisella tuulella, vaan lähti kulkemaan rauhallisessa käynnissä eteenpäin heti kun olin saanut satulavyön kiristettyä. Edelliseltä päivältä, nuorten hevosten treenaushetkestä, kentälle oli jäänyt muutama ristikko, jotka jätin aluksi omaan arvoonsa. Ratsastin Remnantsilla ensin sileällä ja sainkin sen toimimaan oikein hyvin. Taipuminen oli suorastaan loistavaa - paremmin ei olisi päivä voinut alkaa! Lopuksi lyhensin jalustinhihnoja hieman ja hyppäsimme ristikot muutaman kerran molemmista suunnista. Remnants vaikutti oikein iloiselta ja hyppäsikin mielellään. Loppuverryttelyn aikana ori harppoi hieman tarpeettoman paljon, mutta pysyi hyvin käsissä. Kävimme vielä pienellä lenkillä metsikössä ennen kuin palasimme tallille. Riisuttuani Remnantsilta varusteet päältä, vein sen tarhaan ja jatkoin omia töitäni.

30. marraskuuta 2011 Remnants oli jäänyt eläkkeelle jo aikoja sitten, mutta ERJ Cupin viimeisen ilmoittautumisajankohdan hiipiessä lähemmäs päätin että voisimme kokeilla vielä onneamme. Yksikään kisakentiltä eläköityneistä hevosistani ei ole koskaan päässyt kasvattamaan heinämahaa, sillä niillä ratsastetaan edelleen aktiivisesti - tietenkin niiden kunnon mukaan. Remnantsia piti kuitenkin kevyesti treenata suurta tapahtumaa varten ja teinkin sen melko pitkälti itse aina ehtiessäni. Silloin kun olin itse kisamatkalla, joku ratsuttajistani hoiti orin liikuttamisen. Cupin koittaessa olin suhteellisen tyytyväinen Remnantsin kuntoon. En odottanut minkäänlaista menestystä, sillä Cupeissahan sijoituksista keskenään kamppailevia ratsukoita on kymmeniä ja joissain luokissa jopa satoja! 130cm -luokassa Remnants oli kuitenkin jälleen se sama kilparatsu kuin aiemminkin: todella herkkä ja kuuliainen, vaikka verryttelyssä piru olikin jälleen onnistunut pääsemään irti. Ori ei jostain syystä ota verryttelyä koskaan tosissaan, mutta syttyy aina radalle päästessään. Remnants taisteli hienosti ja toimi paremmin kuin osasin pitkän kisatauon jälkeen odottaakaan. Lopputuloksena oli neljän sija! Startteja luokassa tehtiin kaikkiaan 97 kappaletta, joten olin eläkeläis-Remnantsiini hirmuisen (vai kenties hirrrweän, hirrrweän?) tyytyväinen, eivätkä kyyneleetkään olleet kaukana (jajajaja..).

11. tammikuuta 2010 Remnants kohtasi aina ah-niin-ihanan ja innolla odotetun eläinlääkärisedän. Orin oikea etujalka oli oireillut edellisenä päivänä, mutta uskoimme, että vaiva sallisi yön yli odottamisen. Aamulla Remnants ei näyttänyt enää minkäänlaisia oreita jalkakivuista, mutta varmuuden vuoksi lääkäri tutki jalan huolellisesti. Remnantsia juoksutettiin edestakaisin pihamaalla, sen jalkoja tunnusteltiin ja taivuteltiin, mutta mitään ongelmaa ei löytynyt. Lääkäri antoi ohjeeksi ottaa uudelleen yhteyttä mikäli arkominen palaisi. Laitoin orin tarkistuksen jälkeen tarhaan, jossa se kirmaili kuin pikkuvarsa; jalkavaivoista ei ollut tietoakaan! Seurailin oria kuitenkin vielä sen verran, että näin miten se käyttäytyi rauhoituttuaan. Remnants ei onnekseni arkonut jalkaansa, joten tulin siihen tulokseen, että ontumisen oli todennäköisesti aiheuttanut kavion pohjaan ilkeästi juuttunut kivi, joka oli sitten pudonnut omia aikojaan pois, sillä orin kavioita puhdistaessa mitään ei ollut löytynyt. Herra sai kuitenkin lomailla loppupäivän, mutta vain siksi, että oli jo jättänyt kisa-areenat taakseen.

9. tammikuuta 2010 Joskus tuntuu, että kisamatkoja kertyy kyllästymiseen asti. Onneksi Remnantsin kanssa ei muotovalioarvonimeen oikeuttavien sertien keräämisessä kauaa nokka tuhissut. Kun BIS-lista oli vahvistanut viimeisenkin, Twisty Puzzlessa saadun sertin, täytin hakemuksen ja jäin odottamaan hyväksymistä. Remnants ei luonnollisesti ollut itse moksiskaan siitä saisiko arvonimen vai ei. Lopulta sain kuitenkin virallisen todistuksen puoliveristen NK:lta: Remnantsille oli myönnetty VIR MVA Ch -arvonimi! Vaikka ori ei ollut ensimmäinen kyseisen arvonimen saavuttanut hevoseni, tuntui se silti erittäin hyvältä. Muotovalioitumisen kunniaksi Remnants sai viettää lähes koko päivän tarhassa ja iltaruokinnan yhteydessä sille annettiin ylimääräisiä herkkuja: omenanpuolikkaita ja porkkanoita. Vaikka oria ei kiinnostanut itse arvonimi lainkaan, olivat makupalat ehdottomasti sen mieleen ainakin mikäli hevosen tyytyväisyyttä voi mitata sillä kuinka nopeasti se syö ruokansa. Kaikenkaikkiaan Remnants näytti hyvin tyytyväiseltä olennolta koko tilanteeseen ja saatoinkin jättää sen hyvillä mielin yöunille.

26. joulukuuta 2009 Remnantsin joululahjat avattiin hieman myöhässä, mutta paketista löytyi hieno uusi loimi! Dark Side Trakehnersissa vietetään Joulua aina hyvin laajassa mittakaavassa: jokainen hevonen saa joululahjan riippumatta siitä onko lahja sitten pussi uusia letityskuminauhoja vai uusi, nahantuoksuinen satula. Jouluaattona talli on kiinni samoin kuin joulupäivänä ja tuolloin tallityöntekijät vain käyvät ruokkimassa hevoset, viemässä ne ulos ja hakemassa illemmalla sisään. Tietenkin samalla tarkistetaan, että kaikki hevoset ovat kunnossa. Remnantsille olin hankkinut uutuuttaan 'kiiltävän' loimen orin hajotettua edellisen toppaloimensa. Ehkä Remnants ei ollut kiitollinen lahjasta, mutta omasta mielestäni loimi sopi sille paremmin kuin hyvin. Kaiken lisäksi loimi oli kotimaista käsityötä! Olihan se siis ollut arvokas, mutta kädentaitajia pitää mielestäni aina tukea, ja uskoin vakaasti loimen olevan hintansa väärti. Se niin sanottu joulun tunnelma soitti sisälläni tiukuja kun katselin Remnantsin ravailevan tarhassaan nilkankorkuisessa lumessa uusi loimi yllään.

12. joulukuuta 2009 Remnants jäi kisaeläkkeelle.

11. joulukuuta 2009 100. sijoitus!

7. joulukuuta 2009 Toiset hevoset ovat todella helppoja esitettäviä ja toisten kanssa saa pelätä jos ei nyt henkensä niin ainakin kunniansa puolesta. Ensimmäinen näyttelyesiintyminen Remnantsin kanssa oli lähennellyt katastrofia. Tuskin tulen koskaan ymmärtämään miten ihmeessä ori ansaitsi kuin ansaitsikin tuomareiden mielestä muotovaliosertin. Tuon järkyttävän kokemuksen jälkeen olin kuitenkin päättänyt treenata herran kanssa käyttäytymistä. Vein Remnantsin talvisena aamupäivänä maneesiin ja käsittelin sitä ikään kuin olisimme olleet näyttelyissä. Ori oli alkuun hieman hämmentynyt, mutta kun keksi mikä oli homman nimi, se alkoi vempuloida vastaan juuri samaan tapaan kuin se oli tehnyt Barrierissa pidetyissä näyttelyissäkin. Jatkoin kuitenkin itsepintaisesti eteenpäin ja yritin pitää orin mahdollisimman hyvin hanskassa. Vähitellen Remnants alkoi osoittaa järkevöitymisen merkkejä, vaikka paikoillaan pysyminen olikin edelleen oikea haaste. Lopulta olin kuitekin tyytyväinen orin käytökseen ja se ansaitsi kiitoksetkin. Kovan (vaikkakin lähinnä henkisen) treenin jälkeen lähdin Remnantsin ja työntekijäni Davidin kanssa kävelylle metsään, joka oli saanut hennon kuuran ylleen; joulu tosiaan teki tuloaan jo kovaa vauhtia!

16. marraskuuta 2009 ensimmäiset kisat.

5. marraskuuta 2009 Olin sitten mennyt ostamaan 'vanhushevosen' niin kuin William minulle naljaili saatuaan tietää, että olin allekirjoittanut kauppasopimuksen Remnantsista. Mies tosin ei ollut nähnyt oria eikä tiennyt kuinka hieno ja viisas se olikaan. Olimme tosin rouva Leitnerin kanssa sopineet, että Remnants olisi aluksi vain koeajalla, mutta kun hevoskuljetusauto kaarsi pihaan, olin jo melko varma siitä, etten tulisi hevosta koskaan edelliselle omistajalleen palauttamaan. William otti orin pois trailerista ja joutui käyttämään hieman voimaa saadakseen sen pysymään kaikilla neljällä jalalla. Remnants hirnui kovaa ilmoittaakseen, että oli saapunut. Käytös oli jokseenkin huvittavaa, mutta täysin odotettua. Kun olin saanut kuljetussuojat pois orin jaloista, William iski riimunnarun minulle ja lähdin taluttelemaan Remnantsia saadakseni sen jalat vertymään matkan jälkeen. Ori vaikutti kuitenkin kaikkinensa hyvin tyytyväiseltä oloonsa eikä yrittänyt ryöstäytyä käsistä. William sen sijaan seuraili käveleskelyämme hieman sivummalla, mutta joutui kuitenkin toteamaan, että loimen alta paljastunut hevonen näytti oikein mukavalta. Huolimatta siitä, ettei William ollut alun alkaen erityisen innostunut Remnantsista, tuli heistä myöhemmin niin sanotusti parhaat kaverit. Silloin kun olin itse liian kiireinen, William oli ensimmäisenä hoitamassa Remnantsia ja taisi välillä tipauttaa sen ruokakuppiin muutaman ylimääräisen herkkupalankin!



Tekstit © bill, kuvat © Klosterhof Medingen (luvalla, kiitos! with permission, thank you!)
Remnants on virtuaalihevonen! Remnants is a SIM-game horse!


© Päivie & billeriina 2010, Lue lisää! // Takaisin etusivulle
Dark Side Trakehners on virtuaalitalli! Dark Side Trakehners is a SIM-game stable!