otsikko

Screamin' GER




- Nimi: Screamin' GER
- Rotu: trakehner
- Sukupuoli: tamma
- Säkäkorkeus: 162cm
- Syntynyt: 13.04.2010

Täytti 13.06.2010 4 vuotta, 13.08.2010 6 vuotta (oma ikääntyminen)
- Painotus: esteet
- Koulutus: re: 150cm, ko: He A

- VH-tunnus: VH11-021-0029

- Omistaja: Dark Side Trakehners
- Kasvattaja: Oliver Schreier, GER


ERJ-II (20. joulukuuta 2012, 100,5p.)

Ras- & könstyp 8/10 p.
HHB (huvud, hals, bål) 8/10 p.
Extremiteter 9/10 p.
Rörelsemekanik, skritt 7/10 p.
Rörelsemekanik, trav 8/10 p.

Klass I ~ 40/50 p.
Domare: Headshot, SISFs Bedömningsstation

Luonnekuvaus

Screamin' GER on tamma, jota ei ole pilattu säkäkorkeudella, mutta joka ottaa puuttuvan koon takaisin luonteessa. Neitokainen on lievästi kuvailtuna sisukas ja haastava hevonen, vaikkei kuitenkaan millään tavoin pahantahtoinen. Scream testaa kaikki uudet ihmiset, jotka haluavat olla tekemisissä sen kanssa. Tamma ei kuitenkaan harjoita puremista tai potkimista, vaan ennemminkin passiivista vastarintaa, mikä tarkoittaa sitä, että neiti saattaa harata vastaan talutettaessa, tai kieltäytyä liikkumasta syrjään tai nostamasta jalkaansa kavioiden puhdistamista varten. Kun ostin Screamin' GERin sen kasvattajalta Oliver Schreierilta, tamma oli pieni ja säälittävä. Tuolloin siitä ei voinut uskoa, että se jonain päivänä hyppisi puolitoistametristen esteiden ylitse. Varsana Scream tuntui pelkäävän hieman kaikkia ja jännittävän jokaista uutta asiaa, joka sen eteen tuotiin. Nykyään tammaa voi toki kuvailla herkkäsieluiseksi, mutta sitä ei voi pahalla tahdollakaan sanoa araksi. Scream ei toki ole ensimmäinen valinta, mikäli mietin lapsille harjailukappaletta, vaikka se narun päässä ollessaan antaakin lääppiä itseään. Tamman hoitaminen ei ole mitenkään erityisen haastavaa, vaikka toisinaan karsinaan mennessä saattaa olla vastassa korvat luimussa oleva hevonen. Scream ei kuitenkaan pure tai potki, mutta saattaa turhautuessaan napata huulillaan paidan tai takin helmasta. Osaava hevosihminen kuitenkin selviää tamman kanssa ilman ongelmia, kun tietää mitä tekee ja tekee sen kaiken riittävän itsevarmasti, mutta samalla hevosen huomioiden. Jalat eivät ehkä aina nouse kavioiden puhdistusta varten niin helposti kuin toivoisi, mutta muilta osin Scream on helppo harjattava. Loimesta tamma ei oikein pidä, joten turhaa loimitusta kannattaa välttää. Sama pätee kaikenlaisiin selkään ja lautasille laitettaviin huopiin. Klippauskone on kuitenkin vielä kammottavampi asia kuin yksikään loimi, eikä Scream pidä erityisemmin myöskään vesiletkuista. Tammaa pestessä kannattaakin siis ottaa vettä sankoon, jolloin toimenpide on kaikille mukavampi. Varusteet saa Screamin päälle melko helposti, eikä neiti pahemmin irvistele satulavyölle sen kummemmin kuin suitsillekaan. En tiedä mistä Scream on mököttämisen keksinyt, mutta hyökkimistä ei tarvitse pelätä niin kauan kuin pysyy itse rauhallisena ja toimii johdonmukaisesti.

Screamin' tuli Dark Sideen juuri sen takia, että uskoin siltä löytyvän suorituskykyä vaikeille radoille. Tamma ei ole missään vaiheessa pettänyt odotuksiani. Haastava ratsastettava Scream kylläkin on, mutta ehkä juuri sen takia alun alkaenkin uskoin siihen, että tamma vastaisi sille esitettyihin vaatimuksiin. Tasaisella ratsastettaessa saa olla koko ajan tarkkana siitä, mitä tehdään ja mihin ollaan menossa. Mikäli ajatukset harhailevat, Scream alkaa temppuilla, mikä ilmenee tottelemattomuutena ja toisinaan myös pukitteluna ja keulimisena. Tammalla ei ole mitään työskentelyä vastaan, mutta se ei suostu tekemään töitä kun satulassa on ihminen, johon tamma ei voi täysin luottaa. Kaiken hyvän lisäksi Scream on suustaan todella herkkä ja mikäli suuhun jää liian kanssa kiinni, voi olla melko varma siitä, että hevonen loikkaa takajalkojensa varaan. Esteillä tamma pääsee purkamaan energiansa paremmin, eikä kenkkuilua yleensä ilmene. Toisinaan Scream heittelee ilopukkeja, etenkin aivan harjoituksen tai radan alussa tai loppuvaiheilla. Tamma viihtyy esteradalla todella hyvin ja hyppää pelottomasti erikoisempienkin esteiden ylitse. Maneesissa tamma on hankalampi kuin ulkokentällä. Vauhtia on nimittäin välillä niin paljon, että saa olla tarkkana, että hevonen mahtuu kentälle. Osaavalle ratsastajalle Scream sopii ratsuksi myös maastoon ja vaikka maastoesteillekin asti. Tamma on jaloistaan sen verran varma, että sen kanssa voi lähteä hyvillä mielin hyppäämään kiinteitäkin esteitä. Maastolenkille kannattaa kuitenkin ottaa mukaan kaverihevonen, joka mielellään on luonteeltaan rauhallisempi kuin Scream itse. Uittamistakin voi tämän tamman kanssa harrastaa, mutta sekin tehdään mieluiten hevosseurassa.

Screamin kuljetus kannattaa hoitaa hevosseurassa, jotta tamma pysyy varmasti rauhallisena. Tarvittaessa neiti osaa kyllä matkustaa omin nokkinensakin. Tamma kun ei kuitenkaan pode minkäänlaisia pelkotiloja matkustusvälineissä ollessaan. Screamin lastauksessa kannattaa muistaa varmuus, jotta tamma saadaan kyytiin ensimmäisellä yrittämällä. Mitä pidempään tämän hevosen kanssa joutuu veivaamaan, sitä vaikeammaksi lastaaminen käy. Vieraissa paikoissa Scream ei ole moksiskaan, vaan käyttäytyy itselleen tyypillisellä tavalla. Verryttelyssä on siis annettava tammalle ajateltavaa, jotta sen saa kunnolla avuille. Radalle Scream toimii yhtä mainiosti kuin kotioloissakin; ja vieraissa paikoissa maneesit ovat yhtä inhottavia kuin kotona. Esteiden ylittäminen sujuu rutiinilla kilpailuissa, eikä tamma kammoksu palkintojenjakojakaan. Näyttelyt ja vastaavat tilanteet, joissa tamma pitää esittää maasta käsin, ovat haastavampia esittäjälle kuin neidin hermoille. Scream kun liikkuu hyvin energisesti ja nostaisi mieluusti laukan myös sellaisissa tilanteissa, joissa sitä ei pyydetä. Tuomaroitavana oleminen esimerkiksi näyttelyissä onnistuu Screamilta kyllä, mikäli esittäjä muistaa pysyä rauhallisena.

Sukutaulu

i Savior ii Magyar iii Alphaville
iie Kaylah
ie Zora iei Seghatchian
iee Isabel
e Yer Zera ei Kiss Goodbye eii Carlton
eie Desert Race
ee Columbia eei Ziggy
eee Foreign Visitor

Tummanrautias, 167-senttinen Savior oli omistajalleen lievä pettymys. Nuorena orilla oli tapana keksiä kaikenlaisia konnankoukkuja sitä käsitteleville ihmisille ja moni Saviorin tavannut vertasikin orin luonnetta pieniin poneihin. Oritesteissä Savior ei menestynyt kovinkaan hyvin, mutta onnistui saamaan jalostusoikeuden rimaa hipoen. Ironista kyllä, Savior sijoittui sen jälkeen suurimmassa osassa kilpailuista, joihin sen omistaja Johann Engel otti osaa orin kanssa. Pian Johann joutuikin kohtaamaan dilemman: keräisikö lisää kisanäyttöä Saksan vaativista kilpailuista vai siirtäisikö Saviorin kokonaan jalostuskäyttöön. Kohtalo teki päätöksen herra Engelin puolesta, kun ori liukastui kilpasuorituksen aikana pahoin ja se jouduttiin lopettamaan. Savior ehti astua muutamankymmentä tammaa, joista kaksi kolmasosaa varsoi sen jälkeläisen.

Magyar osoitti kykynsä kenttäradoilla jo jokseenkin nuorella iällä. Ori pärjäsi mainiosti etenkin esteillä niin maastossa kuin radallakin, vaikkei ollut mikään puupökkelö koulukentälläkään. Valitettavasti orin kilpaura jäi lyhyeksi sen loukattua jalkansa harjoittelun tuoksinnassa. Tummanrautiaan Magyarin omistaja päätti myydä omaan käyttöönsä soveltumattoman hevosen pois ja oli kuin sattuman kauppaa, että yksi erään oriaseman omistajista sattui olemaan kiinnostunut hevosesta. Magyaria esiteltiin näyttelyissä useammankin kerran ja sitä käytettiin melko innokkaasti jalostukseen sen sporttisuuden ansiosta. Säkäkorkeutta 16-vuotiaana kuolleella orilla oli 168 senttimetriä.

Alphaville

Kaylah

Kuvankaunis Zora ei jäänyt pihan koristeeksi, vaan menestyi aktiiviuransa aikana hyvin esteradoilla. Zora sijoittui kaksi kertaa Saksan mestaruuskilpailuissakin ja oli ratsastajineen varasijalla olympiajoukkueeseen. Yhdysvaltalaiset olisivat halunneet ostaa hevosen, mutta omistajapariskunta piti tammasta kiinni kynsin ja hampain, ja pitivät hevosen Saksassa. Aktiiviuransa jälkeen Zora sai kaksi varsaa ennen kuin omistajat päättivät, että hevonen on tehnyt riittävästi ansaitakseen loppuelämän kestävän loman. Luonteeltaan tämä Berliinin pohjoispuolella eläkepäiviään viettävä tamma on edelleen varsin kipakka ja jokseenkin äkkipikainenkin. Oikeiden ihmisten käsittelyssä Zorasta löytyy toisinaan hellyydenkipeä puoli. Tummanruunikolle, 161-senttiselle Zoralle on kertynyt ikää jo 20 vuotta.

Seghatchian

Isabel

Yer Zeran omistaja ei suhtautunut hevoskasvatukseen kaikista innokkaimmin, vaan piti tammaa seura- ja harrastehevosena. Lempeäluonteinen pikkutamma sopeutuikin käyttöönsä paremmin kuin hyvin; sen käsittely oli mukavaa ja se toimi mainiosti myös niillä muutamilla kisareissuilla, jotka tamma omistajineen teki. Zeran elämän iltapuolella tamman omistaja sai kuitenkin ystävänsä kautta vihjeen edullisesta, mutta taitavasta orista, ja mies päätti kokeilla astuttaa tammansa. Niin Zerasta tuli yksi niistä harvoista tammoista, jotka saattoivat Saviorin jälkeläisen maailmaan. Screamin' jäi ruunikon, vain 158-senttisen Zeran ainoaksi varsaksi ja tamma nukkui pois omassa karsinassaan 27-vuotiaana kesän ollessa kääntymässä syksyksi.

Kiss Goodbye oli suhteellisen tuntematon ori, joka tuli jalostuskäyttöön melko vanhana. Goody ei ollut saavuttanut kovinkaan merkittävää menestystä missään lajissa, vaikka sen kanssa oli kilpailtu sekä esteillä ja koulussa että kenttäratsastuksessakin. Ulkomuodoltaankin ori oli jokseenkin ruunamainen, ja vaikkei sen rakenteessa oikeastaan ollutkaan mitään moitittavaa, veivät muut hevoset näyttelyissäkin parhaat palkinnot sen turvan edestä. Elämänsä aikana Goody astui viitisenkymmentä tammaa, joista lähes kaikki tulivat kantaviksi. Muutama orin jälkeläinen on menestynyt oikein mukavasti esteradoilla ja sen tyttären tytär on hätyytellyt kenttäkilpailun olympiakarsintojen rajoja. 168-senttinen, punaruunikko ori jouduttiin lopettamaan toistuvien ähkyjen takia 17-vuotiaana.

Carlton

Desert Race

Columbian elämä oli monivaiheinen; tamman vieroitus tapahtui kertaheitolla kun sen emä jouduttiin lopettamaan ja pian hämmentynyt varsa joutui vaihtamaan kotitalliakin. Osaavan, pitkäpinnaisen käsittelyn ansiosta Columbiasta saatiin koulittua ratsu, joka sittemmin myytiin ratsastuskouluun. Tamma osoittautui hieman haastavaksi kaikilla osa-alueilla, mutta siitä kehkeytyi kuitenkin kokeneempien ratsastajien suosikki ja viiden ratsastuskouluvuoden jälkeen hevoskasvatuksen pariin siirtynyt koulun entinen oppilas osti Columbian itselleen. Muutaman vuoden ajan tamman uusi omistaja keräili kisanäyttöjä ratsunsa kanssa ennen kuin Columbiasta tuli täysipäiväinen siitostamma. Omistajan menehdyttyä lento-onnettomuudessa Columbia myytiin muiden hevosten tavoin huutokaupassa, josta se päätyi yksityishenkilölle, joka majoitti tamman ratsastuskouluun. 160-senttinen, ruunikko Columbia eli 22-vuotiaaksi asti ja se jätti jälkeensä neljä jälkeläistä.

Ziggy

Foreign Visitor

Jälkeläiset

Screamin' GER on käytössä jalostukseen

07.03.2011 o. Dark Twin Tattoo i. Twinfight om. bill
25.06.2011 t. Dark Star Apple i. Dior Homme om. Tiikeri
26.12.2011 o. Mister Nobody i. Mr. Ex om. bill
01.07.2012 t. Dark Shilo i. Pyrmont om. bill
00.00.0000 o/t. Varsan nimi tähän e./i. Sen toisen nimi om. Omistaja

Kilpailut

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset ERJ:n alaisista estekilpailuista (112kpl).

16.09.2010 kutsu 150cm 5/65
17.09.2010 kutsu 150cm 1/75
19.09.2010 kutsu 150cm 3/30
19.09.2010 kutsu 150cm 8/73
20.09.2010 kutsu 140cm 4/40
21.09.2010 kutsu 150cm 1/100
21.09.2010 kutsu 140cm 3/40
21.09.2010 kutsu 150cm 2/30
21.09.2010 kutsu 150cm 5/30
04.10.2010 kutsu 150cm 1/30
05.10.2010 kutsu 150cm 5/30
16.10.2010 kutsu 150cm 5/30
16.10.2010 kutsu 150cm 3/30
17.10.2010 kutsu 150cm 2/30
17.10.2010 kutsu 150cm 3/30
27.10.2010 kutsu 150cm 6/40
13.11.2010 kutsu 140cm 3/40
21.11.2010 kutsu 150cm 5/30
28.11.2010 kutsu 150cm 5/30
14.12.2010 kutsu 130cm 1/30
16.12.2010 kutsu 140cm 1/30
04.01.2011 kutsu 150cm 2/30
05.01.2011 kutsu 150cm 2/30
14.01.2011 kutsu 150cm 2/30
16.01.2011 kutsu 150cm 5/30
18.01.2011 kutsu 150cm 5/30
22.01.2011 kutsu 150cm 2/30
12.02.2011 kutsu 150cm 2/30
14.02.2011 kutsu 150cm 3/30
26.02.2011 kutsu 150cm 4/30
17.03.2011 kutsu 150cm 4/30
18.03.2011 kutsu 140cm 2/25
19.03.2011 kutsu 150cm 5/30
20.03.2011 kutsu 140cm 2/40
21.03.2011 kutsu 140cm 3/25
21.03.2011 kutsu 150cm 1/30
22.03.2011 kutsu 150cm 2/30
22.03.2011 kutsu 150cm 4/29
26.03.2011 kutsu 140cm 4/40
27.03.2011 kutsu 150cm 3/30
28.03.2011 kutsu 140cm 3/40
28.03.2011 kutsu 140cm 1/50
29.03.2011 kutsu 140cm 4/30
29.03.2011 kutsu 140cm 3/30
29.03.2011 kutsu 140cm 6/40
30.03.2011 kutsu 150cm 5/30
06.04.2011 kutsu 150cm 2/30
07.04.2011 kutsu 150cm 4/30
08.04.2011 kutsu 150cm 1/30
16.04.2011 kutsu 150cm 5/30
18.04.2011 kutsu 150cm 4/30
19.04.2011 kutsu 150cm 2/30
20.04.2011 kutsu 150cm 1/40
21.04.2011 kutsu 150cm 3/40
24.04.2011 kutsu 150cm 3/30
24.04.2011 kutsu 150cm 2/30
30.04.2011 kutsu 150cm 3/30
01.05.2011 kutsu 150cm 3/30
04.05.2011 kutsu 150cm 1/30
05.05.2011 kutsu 150cm 2/30
06.05.2011 kutsu 150cm 3/30
07.05.2011 kutsu 150cm 5/30
09.05.2011 kutsu 150cm 3/30
12.05.2011 kutsu 150cm 1/30
14.05.2011 kutsu 150cm 1/49
16.05.2011 kutsu 150cm 5/30
17.05.2011 kutsu 150cm 3/30
21.05.2011 kutsu 150cm 3/30
21.05.2011 kutsu 150cm 3/50
22.05.2011 kutsu 150cm 4/25
23.05.2011 kutsu 150cm 2/30
23.05.2011 kutsu 150cm 1/30
25.05.2011 kutsu 150cm 7/60
27.05.2011 kutsu 150cm 3/30
30.05.2011 kutsu 150cm 5/30
31.05.2011 kutsu 150cm 3/30
31.05.2011 kutsu 150cm 1/78
01.06.2011 kutsu 150cm 4/30
01.06.2011 kutsu 150cm 3/21
02.06.2011 kutsu 150cm 1/30
05.06.2011 kutsu 150cm 3/30
09.06.2011 kutsu 150cm 5/40
11.06.2011 kutsu 150cm 3/30
12.06.2011 kutsu 150cm 3/30
14.06.2011 kutsu 150cm 3/30
15.06.2011 kutsu 150cm 1/30
16.06.2011 kutsu 150cm 1/40
17.06.2011 kutsu 150cm 2/40
20.06.2011 kutsu 150cm 6/50
25.06.2011 kutsu 150cm 1/30
26.06.2011 kutsu 150cm 5/30
26.06.2011 kutsu 150cm 3/30
26.06.2011 kutsu 150cm 1/21
26.06.2011 kutsu 150cm 1/20
26.06.2011 kutsu 150cm 3/40
27.06.2011 kutsu 150cm 2/21
27.06.2011 kutsu 150cm 2/20
28.06.2011 kutsu 150cm 6/40
28.06.2011 kutsu 150cm 5/30
29.06.2011 kutsu 150cm 3/30
30.06.2011 kutsu 150cm 3/30
01.07.2011 kutsu 150cm 2/40
01.07.2011 kutsu 150cm 6/40
03.07.2011 kutsu 150cm 1/40
04.07.2011 kutsu 150cm 1/30
04.07.2011 kutsu 150cm 1/40
06.07.2011 kutsu 150cm 5/30
08.07.2011 kutsu 150cm 1/30
08.07.2011 kutsu 150cm 3/30
09.07.2011 kutsu 150cm 1/30
10.07.2011 kutsu 150cm 5/30
30.06.2012 kutsu, ERJ Cup 150cm 18/191


Päiväkirja

6. joulukuuta 2012 Esteratsastuksen laatuarvostelu alkoi jälleen lähestyä uhkaavasti ja totesin, ettei minulla ollut yhtään täysin valmista hevosta näytettäväksi. Tutkin excel-taulukkoa, jonka olin hevosistani koonnut. Muutaman hevosen laatuarvostelumenestys riippu niin paljon jälkeläisnäytöistä, että päätin siirtää niiden vuoron seuraavalle vuodelle. Screamin' oli yksi niistä tapauksista, joissa hevosen ja menestyksen välissä oli enää kirjallinen selvitys sukutaulusta. Toki olin rekisteröidessäni laatinut selvityksen tamman puhtaasta polveutumisesta, mutta syväluotaavampi teksti sen suvusta oli jäänyt toistaiseksi kirjoittamatta. Tokihan tiesin jo jotain Screamin suvusta, mutta päätin kuitenkin laittaa tamman kasvattajalle sähköpostia, sillä hän tiesi laajemmin sukutaulussa esiintyvistä nimistä. Tamman emä oli ainoa, josta minulla oli toistaiseksi omakohtaista kokemusta. Odotellessani vastausta viestiin, päätin lähteä juoksuttamaan tammaa, jotta se saisi sopivasti liikuntaa. Hain tamman tarhasta, riisuin siltä loimen, harjailin muutamalla vedolla tamman kummaltakin kyljeltä ja puin sille sitten suitset riimun tilalle. Talutin Screamin maneesiin ja ohjasin sen ympyrälle. Tamma liikkui todella mukavasti, joustavin askelin ja annoin sen vertyä rauhassa ennen kuin kehotin siirtymään seuraavaan askellajiin. Juoksutin Screamia kumpaankin suuntaan tasaisesti, jotta tamma sai taipua rauhassa ja käyttää kehoaan tasapainoisesti. Treeni ei ollut kovin rankka ja sen jälkeen tamma pääsikin takaisin tarhaan. Minun tehtäväni oli sen sijaan vuoro palata tietokoneen ääreen valmistelemaan paperitöitä.

31. marraskuuta 2012 Snniif valmensi meitä esteillä kiitoksena siitä, että olin etsinyt hänelle muutaman uuden hyvän kilparatsun. Saimme valmentajaltamme tällaisen kommentin päivän sujumisesta: "Scream ja bill lämmittelivät kentällä. Tamma pisti hieman vastaan ja ratsastaja joutui tekemään hieman töitä, että sai ratsunsa kuuntelemaan. Pyysin ratsukkoa siirtymään radalle. Rata koostui useammasta pystyesteestä, kahdesta okserista ja yhdestä ristikosta. Alkuun esteiden korkeus ei ollut haaste Screamille. Ensimmäisellä kerralla kun ratsukko meni radan, putosivat muutamat esteet. Kehotin billiä antamaan enemmän myöten, jotta tamma saa tarpeeksi myötäystä esteen päällä. Seuraavalla kerralla meni paremmin. Scream liikkui tasaisesti ja hypyt olivat loivia. Kun esteiden korkeutta nostettiin, joutui tamma tekemään enemmän töitä ja billin piti ottaa tukea isoimmissa hypyissä. Pientä hitautta tuli mukaan kun esteiden korkeus nousi ja Scream tarvitsi enemmän ponnistusvoimaa, mutta lisäämällä vauhtia pystyi ratsukko vielä hyppäämään esteet yli. Ratsukko työskenteli erittäin tiiviisti ja sai aikaan hyvää treenaamista."









1. syyskuuuta 2010 Kävin hakemassa Screamin kotiin. Tamma oli viettänyt lähes koko elämänsä kasvattajansa luona lukuunottamatta muutamia pätkiä, jolloin se oli ratsutettavana. Olin käynyt koeratsastamassa tamman kaksi kertaa ja nähnyt Oliverin ratsastavan sitä itse ennen kuin tein ostopäätöksen. Scream ei missään tapauksessa ole helpoimpia tapaamiani hevosia mitä ratsastettavuuteen tulee. Jokin tammassa kuitenkin tuntui oikealta ja siksi loppujen lopuksi sovinkin Oliverin kanssa siitä, että ottaisin tämän hevosen talliini. Tamma ei ollut vielä kilpaillut, joten hiomista ennen ensimmäistä yhteistä koitostamme riitti. Olin kuitenkin sitä mieltä, että Screamista kuoriutuisi ennen pitkää oikein tyylikäs kilparatsu. Ainoastaan rutiini toisi sellaisen yhteistyökyvyn, joka oli vaikeilla radoilla suorastaan pakollinen. Edessä olisikin siis kovaa treeniä kunhan Scream ensin kotiutuisi. Matka Hannoverin laitamilta Leipzigiin ei kestänyt montaakaan tuntia. Otin Screamin itse pois kuljetuskopista ja taluttelin sitä jonkin aikaa pihamaalla, jotta se sai purettua ylimääräisen energian. Tamma tuntuikin hieman hypähtelevältä narun perässä, muttei onnekseni kiukutellut. Näytin Screamille tarhan ja jatkoin taluttelua pihalla hetken aikaa ennen kuin vein tamman sen omaan karsinaan.



Tekstit © bill, kuvat © Thomasz Siergeij
Screamin' GER on virtuaalihevonen! Screamin' GER is a SIM-game horse!


© Päivie & billeriina 2010, Lue lisää! // Takaisin etusivulle
Dark Side Trakehners on virtuaalitalli! Dark Side Trakehners is a SIM-game stable!