otsikko

Stage Diver




- Nimi: Stage Diver
- Rotu: trakehner
- Sukupuoli: ori
- Säkäkorkeus: 171cm
- Syntynyt: 01.09.2011

Täytti 01.12.2011 3 vuotta, 01.04.2012 6 vuotta (oma ikääntyminen)
- Painotus: esteet
- Koulutus: re: 160cm, ko: He A

- VH-tunnus: VH13-021-0217

- Omistaja: Dark Side Trakehners (bill, VRL-02198)
- Kasvattaja: Andreas Roebeck, GER


ERJ-I (25. toukokuuta 2013, 116p.)

Luonnekuvaus

Stage Diver ei ole se kaikista helpoin hevonen, eikä se siis sovi kokemattomien käsiin millään muotoa. Ori on aina tarhattava kuolaimet suussa ja mieluiten vielä naru nenän päällä, jotta se pysyy varmasti käsissä. Maa tulee aina takuuvarmasti tampatuksi kavioilla kun tämä hevonen pääsee ulos. Tarhassa se viihtyy oikein loistavasti, ja välillä tuntuukin, ettei sitä saa pyydystettyä sitten millään - paitsi tietenkin silloin, kun se tietää saavansa ruokaa. Stage Diverille on aina näytettävä heti kuka määrää, jolloin se ei enää yritä kukkoilla. Karsinassa ori on syytä sitoa kiinni, koska sillä on taipumusta pyöriä. Toisinaan myös takakoipi nousee hieman lattiasta kuin uhkaukseksi, mutta kun sen jättää huomiotta, loppuu myös temppuilu. Stage Diver on todella kiinnostunut siitä, mitä karsinan ulkopuolella tapahtuu, joten sen kanssa on oltava varovainen, ettei se luiskahda karkuun. Ori on totutettu kosketukseen, joten sen voi huoletta harjata myös joillekin hevosille epämieluisista paikoista kuten mahan alta. Stage Diver nauttiikin huolellisista harjaus- ja rapsutteluhetkistä tutun ihmisen kanssa, koska tuolloin se rentoutuu itsekin. Kavioiden puhdistus voi toisinaan olla orin kanssa oikein raivostuttavaa, kun koipi ei meinaa nousta ylös millään. Päättäväinen työstentely onkin tämän hevosen kohdalla kaiken a ja o, mikäli aikoo tehtävistä selviytyä. Loimitus kannattaa hoitaa käytävällä, koska Stage Diver ei oikein pidä liehuvista kangaskappaleista, ja liikahteleekin sen takia edestakaisin.

Satulaan nouseminen voi toisinaan olla hieman haastavaa tämän hevosen kohdalla, sillä sitä ei aina huvittaisi seisoa paikoillaan. Selkään voikin joskus joutua menemään vauhdista, mikäli tarjolla ei ole apukäsiä, jotka pitäisivät oria paikoillaan. Ratsatettaessa vaativuutta löytyy muutenkin vaikka muille jakaa. Stage Diveria on ratsastettava heti alusta asti, mikäli mielii pystyä suorittamaan yhtään kävelemistä haastavampia tehtäviä. Ori tietää osaavansa ja saattaa siksi testailla kuskia. Monipuoliset tehtävät pitävät kuitenkin Stage Diverin mielen virkeänä ja se toimiikin varsin jouhevasti. Orin liikkeet ovat todella mukavat ja se työskentelee mielellään. Esteillä Stage Diver kuumenee hieman, joten pidättävät avut ovat tarpeen. Vauhdista huolimatta oria on täysin mahdollista pidättää pelkillä painoavuillakin. Suuhun ei missään tapauksessa kannata jäädä roikkumaan, sillä ori vain puree kiinni kuolaimeen ja paahtaa menemään. Kun yhteispeli toimii, Stage Diver on oikea unelmahevonen. Orilla on loistava hyppytyyli ja sen työmoraali on vertaansa vailla. Myös maastossa tämä hevonen on mukava harrastuskaveri, mikäli sen osaa laittaa ruotuun heti kättelyssä. Laukkapätkät ja kiipeilyt sujuvat mutkattomasti, ja Stage Diver toimii hyvin sekä yksin että porukassa.

Kuljetukset sujuvat orin kanssa yleensä melko kivuttomasti. Toisinaan Stage Diver saattaa hermoilla jonkin verran ja uuteen paikkaan pääseminen kirvoittaa orista suoranaisen kommenttitulvan. Kaikkien on ehdottomasti kuultava, että hän on saapunut paikalle! Stage Diver on kuitenkin siitä mielenkiintoinen, että se rauhoittuu sen jälkeen, kun on ensin saanut puhaltaa pahimmat höyryt ulos. Verryttelyssä on kuitenkin otettava ori mahdollisimman hyvin avuille, jotta sen saa toimimaan mahdollisimman hyvin itse kilpasuorituksen aikana. Stage Diverin kanssa ei tarvita minkäänlaisia erikoisia apuohjaviritelmiä, sillä se toimii luonnollisilla avuilla vallan mainiosti. Radalla ori on yleensä tavallista rauhallisempi, vaikkakin laukkaa löytyy edelleen aivan riittävästi. Mikäli verryttely on tehty hyvin, sujuvat hypytkin ongelmitta. Palkintojenjaot ovat toisinaan Stage Diverin mielestä jännittäviä paikkoja, jolloin se saattaa liikahdella hermostuneesti. Näyttelyissä tuttu esittäjä saa orin kuitenkin esiintymään hyvin ja paikoillaan pysyminenkään ei ole ongelma.

Sukutaulu

i Hafnium ii Kasimir Zweite iii Einführung
iie Katýna
ie Harmonie iei Gustloff
iee Haditha II
e Secilia ei Rekrut Ric eii Memento
eie Romie Rica
ee Selicosia eei In Arms xx
eee Sequina von Michelhof

Vuoden 2013 alussa jalkaongelmien takia lopetettu Hafnium jätti lähemmäs sata jälkeläistä, joista moni on kilpaillut menestyksekkäästi esteradoilla eri tasoilla. Hafnium oli käsiteltäessä oikein mukava ja mutkaton, mutta sen ratsastaminen oli syytä jättää osaaville hevosihmisille. Ori oli oikea istuntapoliisi ja moni päätyikin tantereeseen sen selästä pukkisarjojen takia. Esteillä Hafnium oli rohkea ja ratsastajansa sanojen mukaan "ennakkoluuloton", mutta sillä oli pakko käyttää korvahuppua, sillä se reagoi melko helposti ääniin. Palkintojenjakoihin Hafnium ei usein osallistunut hermoilunsa takia. Jalostuksessa ori oli kuitenkin pidetty ja sen omistaja joutuikin rajoittamaan vastaanotettavien tammojen määrää. Oritestissä Hafnium menestyi mukiinmenevästi ja se kantakirjattiin toisella palkinnolla. Säkäkorkeutta orilla oli 167 senttimetriä ja väriltään se oli trakehnereille varsin tyypillisesti tummanruunikko.

Kasimir Zweite nimettiin omistajansa vastikään poisnukkuneen ruunan, Kane Kasimirin mukaan. Kasimir Zweite oli ruunikko ilman mitään merkkejä. Säkäkorkeudeksi orilla mitattiin kantakirjauksen yhteydessä 168,5 senttimetriä. Kasimirilla kilpailtiin jonkin verran esteratsastuksessa. Ori oli todella herkkä suustaan, eikä sillä voinutkaan käyttää kuin hackamoreja. Kaiken lisäksi ori oli varsin vahva, joten sen naispuolinen omistaja ei meinannut oikein pärjätä sille. Ratsastajaksi löytyi kuitenkin nuori mies, josta sittemmin tuli Kasimirin omistajan aviopuoliso. Menestys kilparadoilla oli kohtalaista, mutta oritestissä Kasimir loisti, mikä sai tammanomistajatkin kiinnostumaan. Loppujen lopuksi ori sai kuitenkin vain kourallisen jälkeläisiä siittiöiden huonon liikkuvuuden takia. Kasimir jouduttiin lopettamaan tarhaillessa aiheutuneen loukkaantumisen vuoksi sen ollessa 14-vuotias.

Einführung ruunattiin melko nuorena vaikeahkon luonteensa takia. Ennen ruunausta Ein ehti kuitenkin astua parisenkymmentä tammaa, joista lähes kaikki varsoivat terveen jälkeläisen. Vahvasti täysiverivaikutteinen hevonen rauhoittui ruunauksen jälkeen riittävästi, jotta sen kanssa hakeuduttiin kisakentille. Ein kilpaili aluksi kenttäratsastuksessa ja se saavuttikin melko hyviä tuloksia. Omistaja toivoikin hevosestaan suuria, mutta valitettavasti Ein joutui maastoesteradalla onnettomuuteen, joka katkaisi lupaavasti edenneen uran. Ruuna toipui vammastaan hyvin, mutta maastoesteradalla se ei enää toiminut niin kuin kenttähevosen tulee toimia. 169-senttisestä Einführungista ei tullut enää kilparatsua, joten sen omistaja myi hevosen eteenpäin uuden tieltä. Ein päätyi lopulta ratsastuskouluun, jossa se kouli osaavampia ratsastajia. Ruuna oli erityisen tarkka istunnasta, eikä sitä saanut toimimaan yhtä helposti kuin muita tuntiratsuja. Tallikisoissa Ein oli melko suosittu etenkin esteiden parissa. Punaruunikko ruuna pääsi vihreämmille laitumille 19-vuotiaana sen yleiskunnon alettua heiketä.

Katýna oli pienikokoinen, noin 162-senttinen, musta trakehnertamma, joka pelastettiin emänsä kanssa kurjista oloista Offenburgista. Katýnan emä jouduttiin lopettamaan melko pian pelastuksen jälkeen ja kaltoinkohtelun merkit näkyivät tammassa koko sen loppuelämän ajan. Kokenut hevosihminen otti Katýnan kuitenkin hoiviinsa ja koulutti sen vähitellen ensin ajolle. Myöhemmin tamma totutettiin myös satulaan, mutta enimmäkseen sitä käytettiin valjakkohevosena. Vieraiden ihmisten kanssa Katýna oli aina hermostunut ja siksi se saikin pysyä kotitallillaan. Täysiveripainotteisen suvun ja miellyttävän rakenteen ansiosta omistaja päätti kokeilla teettää Katýnalla varsan. Kokeilu tuottikin tulosta ja maailmaan putkahti pieni tamma, Karelin. Myöhemmin Katýna sai kaksi muutakin jälkeläistä, joista toinen oli Stage Diverin isänisä Kasimir Zweite. Tamma nukkui pois omassa tarhassaan ollessaan 18-vuotias.

Itävallan puolella eläkepäiviään viettävä mustanruunikko Harmonie on omistajansa ensimmäinen hevonen. Nuorempana tamma toimi harrasteratsuna; sen kanssa sekä maastoiltiin että käytiin paikallisten tallien järjestämissä kilpailuissa ilman sen suurempia toiveita menestyksestä. Harmonie menestyi paremmin kouluradoilla kuin esteillä johtuen todennäköisesti aavistuksen kummallisesta hyppytyylistään ja omistajansa lievästä estepelosta. Luonteeltaan Harmonie on aavistuksen juro, muttei kuitenkaan pahantahtoinen. Tamma on saanut kaksi jälkeläistä, joista molemmat ovat olleet oreja. Hafnium päätyi lopulta oriasemalle, mutta toinen, Harold, kuoli nuorena ratsastusonnettomuudessa. Säkäkorkeutta Harmoniella on mitattu olevan 167 senttiä.

169-senttinen Gustloff syntyi vaatimattomiin oloihin pohjoissaksalaisessa pikkukaupungissa. Gustaviksi kutsuttu ori kasvatettiin jämäkällä rakkaudella omistajiensa toimesta. Se toimi loistavasti kärryjen edessä, eikä käsiteltäessäkään ollut mitenkään hankala. Gustavin omistajat kuolivat traagisessa asuntopalossa ja ori myytiin eteenpäin. Seuraavan omistajansa kanssa se kävi muutamissa näyttelyissä, muttei yltänyt parhaille palkinnoille, ja päätyikin siksi uudelleen myyntiin. Valjakkokilpailuissa ori esitteli kuitenkin hienoja taitojaan ja muutamien mutkien kautta se päätyi asumaan oriasemalle. Luonnollisesti Gustav kävi läpi oritestit ja kantakirjauksen, jossa se sai kolmannen palkinnon. Jalostusarvon kasvattamiseksi ori kilpaili muutaman kerran sekä esteillä että kouluratsastuksessa, ja pärjäsi etenkin jälkimmäisessä mukiinmenevästi. Huippusuosittua jalostusoria Gustavista ei koskaan tullut, mutta se periytti jälkeläisilleen hyvää käsiteltävyyttään. Mustanruunikko ori jouduttiin lopettamaan suolisto-ongelmien takia 16-vuotiaana.

Stage Diverin suvussa on muutamia hevosia, joista on ollut melko vaikea saada minkäänlaisia tietoja. Toinen niistä on orin isänemänemä Haditha II, joka kuoli varsomisen yhteydessä varsin nuorena, vain 7-vuotiaana. Hyvän sukunsa ansiosta tamma oli ostettu siittolaan, jossa sen oli tarkoitus olla merkittävä osa trakehnerjalostusta. Rakenteeltaan Haditha ei ollut mikään ruusunen, vaan ennemminkin ruma ankanpoikanen. Kuulopuheiden perusteella tamma kuitenkin liikkui kauniisti ja luonteeltaan se oli erinomaisen yhteistyökykyinen. Kantakirjaustiedoista käy ilmi, että se sai kolmannen palkinnon ja että sillä oli säkäkorkeutta 164,5 senttimetriä. Siittolan tiedoista sain sen sijaan selvitettyä, että tamma oli väriltään ruunikko. Haditha ehti saada yhden elävän jälkeläisen, Harmonien, mutta sen toinen varsa kuoli emänsä mukana.

Secilia on Stage Diverin kasvattajan, Andreas Roebeckin ensimmäinen täysin itse kouluttama hevonen. Mies osti tämän tummanruunikon tamman siskoltaan, joka puolestaan omisti varsan emän Selicosian, pian vieroituksen jälkeen. Secilia kasvoi melko isoksi; sillä on säkäkorkeutta lähes 170 senttiä, mutta luonteeltaan se on aina ollut jokseenkin rauhallinen. Andreas kilpaili tammalla jonkin verran esteillä ja kenttäratsastuksessa, mutta Secilia hermoili vieraissa paikoissa sen verran, ettei mies katsonut järkeväksi aiheuttaa tammalle jatkuvaa stressiä. Jonkin aikaa harrasteratsuna toimittuaan Secilia astutettiin, mutta kaikki ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, sillä tamma loi varsan. Andreas piti Seciliaa jälleen jonkin aikaa harraste- ja terapiaratsuna ennen kuin yritti uudelleen. Tällä kertaa isäksi valikoitui upeita esteratsuja jättänyt iäkkäämpi Hafnium, ja vajaan vuoden päästä maailmaan putkahti ori, joka sai nimekseen Stage Diver. Secilia viettää nykyään eläkepäiviään Andreaksen tilalla.

Rekrut Ric ei ollut erityisen komea ulkonäöltään, mikä verotti jonkin verran myös tammavieraiden määrää. Luonteeltaan se oli kuitenkin oriksi melko mukava ja helposti käsiteltävissä. Ricin omistaja vaihtui sen elämän aikana moneen otteeseen. Viimeisellä omistajallaan ori asui vajaan seitsemän vuotta. Ennen viimeistä kotiaan Ric oli näyttäytynyt sekä este- että kouluradoilla, mutta myös kenttäkilpailuissa. Missään lajissa ori ei ollut loistava, mikä aiheutti osaltaan jatkuvan kotien vaihtumisen. Oritesteissä Ric oli hännillä, mutta tuli kuitenkin hyväksytyksi. Kantakirjaankin se pääsi kolmannella palkinnolla. Jälkeläisilleen Ric periytti käsiteltävyyttään ja rehellistä ratsastettavuuttaan. Myös orin iso koko periytyi jälkeläisille. 17-vuotiaana allergiseen reaktioon kuollut Ric oli väriltään vaaleanpunaruunikko.

Mementon lupaava jalostusorinura katkesi lyhyeen kun astutettava tamma potkaisi sitä ja se jouduttiin lopettamaan. Ennen onnettomuutta ori oli ehtinyt saavuttaa hyvän kantakirjapalkinnon ja tulla kehutuksi oritestissä. Jälkeläisiä Mementolle kertyi vain parikymmentä kappaletta, eikä yksikään niistä menestynyt mitenkään loistavasti, mikä ehkä osaltaan lievitti orin omistajan menetyksestä aiheutunutta harmistusta. Väriltään tämä 9-vuotiaana lopetettu ori oli tummanpunaruunikko ja säkäkorkeutta sillä oli virallisen mittauksen mukaan 169 senttimetriä. Ne harvat jälkeläiset, jotka ori sai, ovat kaikki olleet melko isoja, mutta käsiteltävyydeltään hyviä.

Romie Ricasta en ollut alkuun löytää lainkaan tietoja, mutta kuinkas sattuikaan, kuulin ystävältäni, että tämä oli pienenä hoitanut kyseistä tammaa äitinsä valvovan silmän alla. Rica oli ollut lähinnä "nurmikonleikkuukäytössä" ystäväni äidin ystäväperheellä. Tammalla ratsastettiin jonkin verran, mutta se ei koskaan osallistunut match show'ta virallisempiin kilpailuihin, eikä sitä ollut koulutettukaan suorittamaan monimutkaisia kiemuroita. Seurahevosena Rica toimi kuitenkin erinomaisesti rauhallisen luonteensa ansiosta. Tamma oli arvion mukaan noin 165-senttinen ja väriltään se oli todennäköisesti tummanruunikko. Jälkeläisiä Rica ehti elämänsä aikana saattaa maailmaan neljä kappaletta. Yksi sen jälkeläisistä oli parhaimmillaan Saksan mestaruuskilpailuissa ratsastajansa kanssa. Elämänsä Rica vietti melko luonnonmukaisissa oloissa ja se elikin lähes 25-vuotiaaksi.

Selicosia oli uskomattoman kaunis musta tamma, jonka otsassa oli lähes täydellisen pyöreä tähti ja oikean sieraimen kohdalla jänispilkku. Selicosian kasvattaja kilpaili tamman kanssa lähinnä näyttelyissä, mutta pari näyttäytyi muutaman kerran myös kouluradoilla. Cosa kantakirjattiin toisella palkinnolla ja se voitti useita palkintoja näyttelyissä. Hyvä rakenne vaikutti myös siihen, että tammalla oli erityisen miellyttävät liikkeet. Säkäkorkeutta tältä hevoselta löytyi 168 senttimetriä ja sen luonne oli Andreas Roebeckin mukaan kultainen. Andreaksen sisko Anna Roebeck osti Cosan sen ollessa 10-vuotias. Anna tyttärineen piti tammaa harrastehevosena, ja toisinaan se osallistui myös tunneille ratsastuskoulussa, jossa asui. Cosa oli monen tallilaisen suosikki lempeän luonteensa ja kauniin ulkomuotonsa ansiosta. Tamma sai elämänsä aikana kolme hienoa varsaa, joista kaksi jäi perhepiiriin: toisen Anna piti itse ja toisen osti veli Andreas. Selicosia löydettiin kuolleena karsinastaan muutama päivä ennen kuin se olisi täyttänyt 21 vuotta.

In Arms xx oli epäonnistunut laukkaratsu. Ori oli tarkoitus laittaa teuraaksi, mutta uutta ratsua etsivä sveitsiläinen Dieter Bühler näki siinä jotain selittämätöntä ja päätyi ostamaan sen. In Arms muutti muutaman kuukauden päästä Yhdysvalloista Saksaan, jossa Bühler piti majaansa. Orin uudelleenkoulutus ei ollutkaan aivan niin helppoa kuin oli kuviteltu. Vähitellen ylimääräinen kohkaaminen jäi kuitenkin pois ja kun ratsastajakin oli selvinnyt muutamista saamistaan kolhuista, pääsi ratsukko kokeilemaan kykyjään kilparadoilla. Alkuun suoritukset olivat melko pelottavaa katsottavaa, mutta In Arms yllätti kaikki alkaessaan kerätä ruusukkeita karsinansa oveen. Orin hyppytyyli ei ollut maailman mukavin, mutta sen laukka oli tarmokas ja sillä oli halua hypätä. Lopulta ongelmaksi koitui kapasiteetin puute, mikä sai Bühlerin tekemään raskaan päätöksen. In Arms myytiin, mutta se ei unohtunut, vaan pääsi kantakirjaan ja sitä myöten osaksi jalostusta. 18-vuotiaana menehtynyt ori oli mustankimo ja säkäkorkeutta siltä löytyi huikeat 171 senttiä.

Stage Diverin emälinja juontaa juurensa Sequina von Michelhofiin, joka oli perinteikkään Pferdezucht Michelhofin kasvatti. Väriltään tamma oli mustanruunikko, eikä sillä ollut valkoisia karvoja kuin muutama otsalla. Sequina asui pitkään kasvattajansa hoteissa ja se koulutettiin huolellisesti yleisratsuksi. Kasvattajaperheen poika starttasi Sequinalla muutaman kerran nuorten hevosten luokissa sekä este- että kouluratsastuksessa, mutta menestys ei ollut kummoista. 165-senttinen Sequina päätyikin muutaman omistajan kautta ratsastuskoulun tuntiratsuksi. Käsiteltäessä tamma oli toisinaan hieman pahantuulinen ja hankalakin, mutta tunneilla sen kanssa ei koskaan tarvinnut pelätä pukkisarjoja tai muita konnankoukkuja. Sekä aloittelevat että kokeneet pitivät Sequinasta. Ratsastuskoulun vaihtaessa omistajaa Sequina myytiin yksityiselle, joka siirsi tamman läheiseen yksityistalliin. Uuden omistajansa luona Sequina sai kaksi varsaa, jotka molemmat olivat tammoja. Sequinan tarkka kuolinsyy on minulle tuntematon, mutta tiedän, että se menehtyi ollessaan 24-vuotias.

Jälkeläiset

Stage Diver on käytössä jalostukseen

01.08.2012 t. Dark Fandom ERJ-I e. Fangirl Moment om. bill
01.10.2012 t. Dark Someday e. Some Nights om. kuusnelonen
12.10.2012 t. Dark Karat ERJ-I e. Küss Mich Jetzt om. Cannabia
00.00.2000 o/t. e. om.

Kilpailut

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset ERJ:n alaisista estekilpailuista (109kpl).

07.05.2012 kutsu 160cm 5/30
07.05.2012 kutsu 160cm 4/30
11.05.2012 kutsu 160cm 3/50
13.05.2012 kutsu 160cm 4/50
27.05.2012 kutsu 160cm 4/30
27.05.2012 kutsu 160cm 1/30
01.06.2012 kutsu 160cm 1/30
01.06.2012 kutsu 160cm 3/30
01.06.2012 kutsu 160cm 5/30
02.06.2012 kutsu 160cm 5/30
03.06.2012 kutsu 160cm 3/30
05.06.2012 kutsu 160cm 5/30
05.06.2012 kutsu 160cm 4/30
06.06.2012 kutsu 160cm 5/30
08.06.2012 kutsu 160cm 4/30
08.06.2012 kutsu 160cm 4/30
12.06.2012 kutsu 160cm 1/40
15.06.2012 kutsu 160cm 3/30
16.06.2012 kutsu 160cm 1/30
17.06.2012 kutsu 160cm 5/30
21.06.2012 kutsu 160cm 3/30
23.06.2012 kutsu 160cm 2/30
24.06.2012 kutsu 160cm 3/30
26.06.2012 kutsu 160cm 3/30
28.06.2012 kutsu 160cm 2/30
28.06.2012 kutsu 160cm 7/60
29.06.2012 kutsu 160cm 5/30
30.06.2012 kutsu 160cm 6/40
01.07.2012 kutsu 160cm 4/30
02.07.2012 kutsu 160cm 5/30
03.07.2012 kutsu 160cm 2/30
09.07.2012 kutsu 160cm 2/30
10.07.2012 kutsu 160cm 1/30
11.07.2012 kutsu 160cm 5/30
13.07.2012 kutsu 160cm 3/30
13.07.2012 kutsu 160cm 4/30
13.07.2012 kutsu 160cm 3/30
17.07.2012 kutsu 160cm 4/30
18.07.2012 kutsu 160cm 1/30
19.07.2012 kutsu 160cm 3/30
21.07.2012 kutsu 160cm 3/30
25.07.2012 kutsu 160cm 4/60
28.07.2012 kutsu 160cm 5/30
30.07.2012 kutsu 160cm 1/30
31.07.2012 kutsu 160cm 5/30
02.08.2012 kutsu 160cm 2/30
03.08.2012 kutsu 160cm 3/60
03.08.2012 kutsu 160cm 1/30
05.08.2012 kutsu 160cm 2/30
06.08.2012 kutsu 160cm 4/30
06.08.2012 kutsu 160cm 3/30
06.08.2012 kutsu 160cm 5/60
08.08.2012 kutsu 160cm 4/30
10.08.2012 kutsu 160cm 2/30
17.08.2012 kutsu 160cm 3/30
03.09.2012 kutsu 160cm 5/30
08.09.2012 kutsu 160cm 3/30
10.09.2012 kutsu 160cm 1/30
14.09.2012 kutsu 160cm 4/30
14.09.2012 kutsu 160cm 4/40
15.09.2012 kutsu 160cm 3/40
30.09.2012 kutsu, ERJ Cup 160cm 11/199
01.10.2012 kutsu 160cm 1/40
05.10.2012 kutsu 160cm 4/40
07.10.2012 kutsu 160cm 5/30
08.10.2012 kutsu 160cm 3/30
08.10.2012 kutsu 160cm 4/40
08.10.2012 kutsu 160cm 1/30
09.10.2012 kutsu 160cm 3/40
09.10.2012 kutsu 160cm 4/30
10.10.2012 kutsu 160cm 3/30
10.10.2012 kutsu 160cm 2/30
10.10.2012 kutsu 160cm 1/30
10.10.2012 kutsu 160cm 2/30
11.10.2012 kutsu 160cm 3/30
11.10.2012 kutsu 160cm 3/40
11.10.2012 kutsu 160cm 3/30
11.10.2012 kutsu 160cm 1/40
11.10.2012 kutsu 160cm 6/40
12.10.2012 kutsu 160cm 6/40
12.10.2012 kutsu 160cm 3/30
13.10.2012 kutsu 160cm 5/30
13.10.2012 kutsu 160cm 2/30
14.10.2012 kutsu 160cm 3/30
15.10.2012 kutsu 160cm 5/30
15.10.2012 kutsu 160cm 2/30
17.10.2012 kutsu 160cm 2/30
17.10.2012 kutsu 160cm 2/30
17.10.2012 kutsu 160cm 6/40
18.10.2012 kutsu 160cm 4/40
19.10.2012 kutsu 160cm 1/40
20.10.2012 kutsu 160cm 2/30
22.10.2012 kutsu 160cm 1/30
22.10.2012 kutsu 160cm 5/40
23.10.2012 kutsu 160cm 3/30
25.10.2012 kutsu 160cm 1/30
27.10.2012 kutsu 160cm 5/30
28.10.2012 kutsu 160cm 1/50
02.11.2012 kutsu 160cm 5/30
05.11.2012 kutsu 160cm 3/30
06.11.2012 kutsu 160cm 5/30
08.11.2012 kutsu 160cm 1/30
10.11.2012 kutsu 160cm 1/30
11.11.2012 kutsu 160cm 4/30
12.11.2012 kutsu 160cm 2/30
15.11.2012 kutsu 160cm 1/30
17.11.2012 kutsu 160cm 3/30
20.11.2012 kutsu 160cm 1/30
20.11.2012 kutsu 160cm 1/30


Päiväkirja

1. toukokuuta 2013 Olin saanut ilmoitettua kaksi tammaa laatuarvosteluun, mutta yksi paikka oli vielä mahdollista täyttää. Pyörittelin ja pohdiskelin vaihtoehtoja pitkään ennen kuin päädyin Stage Diveriin. Ori oli oikein hienossa kunnossa, vaikka olikin lopettanut aktiivikilpauransa jo hyvän aikaa sitten. Stage Diverin eduksi oli kuitenkin sanottava se, että se oli jättänyt loistavia jälkeläisiä; sekä Dark Fandom että Dark Karat olivat kumpikin sekä kilpailleet menestyneesti että saavuttaneet ensimmäisen palkinnon laatuarvostelussa. Suvun pisteet olivat Stage Diverin kohdalla hieman kysymysmerkkiset, joten ekstrapisteet hienoista tammajälkeläisistä olivat enemmän kuin tervetulleita. Olin ehdottoman varma siitä, että ori saisi hyvät pisteet rakenneosiosta, joten en kantanut siitä huolta. Ilmoittautumislomaketta täyttäessäni totesin, että Stage Diverilla oli taipumusta jättää tammajälkeläisiä. Tietenkin toivoin saavani itselleni myös orijälkeläisen tästä loistavasta ostoksestani. Toivoin myös, että olisin tehnyt tarpeeksi, jotta ori saisi arvostelusta ensimmäisen palkinnon. Luonnollisesti ylläpitäjän ja tuomarin ominaisuudessa tiesin, että pisteytys oli tiukka, eikä paras mahdollinen palkinto lähtenytkään jokaisen osallistujan matkaan. Toisaalta tiesin myös sen, että olin tehnyt orin kanssa paljon töitä, eikä se voisi jäädä tuomareilta huomaamatta. Ennen itse tilaisuutta minun pitäisi toimittaa selvitys orin suvusta, mikä ei aina ollut erityisen helppoa. Kaikista hevosista ei ollut juurikaan tietoja, joten joutuisin käyttämään kaikki mahdolliset Sherlock Holmesin kykyni löytääkseni riittävästi asioita tuomarille kerrottavaksi. Tietenkään suvun hevosista ei ollut tarkoituskaan askarrella monen sivun mittaista esseetä, mutta pelkät tiedot väristä ja säkäkorkeudesta eivät riittäneet vakuuttamaan ketään suvun laadusta. Ilmoittautumislomakkeen täytettyäni pääsinkin sitten uppoutumaan netin ihmeelliseen maailmaan, naputtelemaan sähköpostiviestejä ja tekemään muutamia puheluita.

7. maaliskuuta 2013 Kevät alkoi vähitellen katkaista talven selän ja luontokin vähitellen virkistyä harmauden keskeltä. Tarhat eivät olleet aivan kuivat sateiden jäljiltä, joten kun hain Stage Diverin talliin, kohtasin oikean mutamonsterin. Sidoin orin kiinni karsinan kalteriin ja kävin hakemassa harjapakin. Aikaa sai kulumaan oikein reilusti tällaisen otuksen puhdistamisessa, mutta luonnollisesti hevosesta oli saatava pois kaikki lika, jottei hiertymisiä tulisi. Harjasin ensin kumisualla pyörivin liikkein ja sen jälkeen kovalla harjalla koko kropan läpi. Myös jalat piti harjata kovalla harjalla, jotta kaiken kuivahtaneen mudan sai irti. Tarkistin myös kaviot kivien varalta ja tarkistin samalla, etteivät kengät olleet löystyneet tai pahimmillaan irti. Kun Stage Diver oli loppujen lopuksi puhdas ja täysin kengällinen, saatoin hakea varusteet sekä itselleni että orille. Nostin satulan selkään ja varmistin, että se oli oikealla kohdalla ennen kuin vedin satulavyön kiinni. Puin itselleni kypärän ja hanskat ennen kuin sujautin suitset orin päähän, ja nappasin raipan mukaani ennen kuin talutin hevosen ulos. Kiristin ulkona satulavyön ja nousin sitten satulaan. Aurinko pilkisti mukavasti pilvien välistä, joten uskoin, että maastoreissusta tulisi rentouttava sekä minulle että orilleni. Annoin Stage Diverin kävellä hyvän aikaa ennen kuin kannustin sen raviin. Kuljimme pitkin tuttua maastoreittiä, joten saatoin keskittyä hevoseen täysin. Tietenkin aina maastoillessa oli oltava jonkin verran varuillaan, sillä koskaan ei tiennyt, mitä metsästä loikkaisi yllättäen eteen. Kun Stage Diver oli vertynyt tarpeeksi, annoin laukkapohkeet ja sain vastaukseksi muutaman pukin ennen kuin ori rauhoittui laukkaamaan kunnolla. Kävimme kiipeilemässäkin jonkin verran ennen kuin palasimme takaisin tallille. Loppuverryttelyn tein kentällä ja taluttelin oria vielä jonkin aikaa satulasta laskeuduttuani. Kaiken kaikkiaan Stage Diver vaikutti oikein tyytyväiseltä ja onnelliselta hevoselta. Varusteet riisuttuani ja jalat tarkistettuani palautin orin takaisin tarhaan.

20. marraskuuta 2012 Stage Diverin kilpaura saatiin päätökseen. Ori oli oikeastaan jo saavuttanut päälle sata sijoitusta, mutta olin jo ilmoittanut sen kotikisoihin, enkä viitsinyt alkaa rukkaamaan osallistujalistaa, joten marraskuun lopulla Stage Diver pääsi vielä hyppäämään kotiyleisön edessä. Tietenkin aioin vielä jatkossa ilmoittaa orin Cupiin, mutta viikoittaiset kilpailut saivat jäädä historiaan. Ilma oli viilennyt sen verran, että aktiivisessa kisakäytössä olevia hevosia oli pakko loimittaa usein ja jatkuvasti, jotta ne eivät lähtisi kasvattamaan talvikarvaa. Kilpailupäivän aamuna kisoihin osallistuvat hevoset ruokittiin hieman aiemmin kuin normaalisti, jotta ne ehtisivät syömään ennen siistimistä ja varustamista. Kilpailuiden vastuuhenkilönä jouduin vielä tekemään muutamia valmisteluja ja varmistamaan, että paperihommat olivat kunnossa ennen kuin saatoin palata tallille auttamaan työntekijöitäni ja hevosenhoitajia ratsujen harjaamisessa. Kaikkien hevosten varusteet ja kengitys tarkistettiin ennen kuin varusteita alettiin pukea päälle. Luonnollisesti alkuun varustettiin vain ne hevoset, jotka osallistuivat ensimmäisiin luokkiin. Myöhemmin Stage Diverkin sai suitset päähänsä ja satulan selkäänsä. Ori tuotiin minulle hyvin kävelytettynä verryttelyalueen luo, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti verryttelemään sen. Nousin satulaan ja keräsin pian ohjat. Ravailin aluksi jonkin aikaa ennen kuin kannustin orin laukkaan ja melko pian sen jälkeen myös ensimmäiselle verryttelyesteelle. Stage Diver puhisi itsekseen, mutta pysyi oikein mukavasti käsissä. Kotioloissa se on aina hieman riehakkaampi kuin vieraissa paikoissa, eikä tämä päivä ollut siitä poikkeus. Ohjasin orin radalle kun meidät kuulutettiin. Stage Diver kuunteli jälleen hyvin apuja ja liikkui tarmokkaasti. Voitimme luokan melko suvereenisti, ja olin luonnollisesti hyvin tyytyväinen oriini. Osallistuimme vielä toiseen luokkaan hieman myöhemmin ja voitimme senkin - tällä kertaa ero toiseksi tulleeseen oli kuitenkin selvempi kuin aiemmassa luokassa. Tällaiseen kisapäivään on enemmän kuin hyvä päättää hevosen kilpaura. Sekä ratsastajalle että orille jäi hyvä mieli, mikä näkyi myöhemmin ylimääräisinä porkkananpalasina ruokakupissa.

7. toukokuuta 2012 Aloittelimme Stage Diverin kanssa kilpauraa. Orihan oli käytännössä katsoen valmis jo saapuessaan, mutta olimme hioneet yhteistyötämme jonkin aikaa ennen kuin ilmoitin meidät ensimmäisiin yhteisiin kisoihimme. Kilpapaikkana oli minulle tuttu KK Stewart, jonka omistaa suomenhevosten kasvattajana tunnettu ja arvostettu Milja. Pakkailin Stage Diverin muiden hevosten ohella kyytiin ja matka saattoi alkaa. Tietenkin reissuun oli varattu hyvin aikaa, sillä koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Kaikeksi onneksi matka sujui kuitenkin jouhevasti, emmekä joutuneet kokemaan minkäänlaisia kommelluksia. Hevoset tuotiin kisapaikalle jo hyvissä ajoin, jotta ne ehtisivät palautua matkan koettelemuksista ja tutustua hieman uuteen paikkaan. Stage Diveria jouduin taluttamaan kuolaimet suussa ja remmi nenän päällä, kun orilla oli jälleen kerran hieman turhankin paljon energiaa ja liikettä, joka suuntautui mieluusti eteenpäin. Ori pärski ja puhisi muille hevosille, ja jouduin hetken aikaa pelkäämään, että väliaikaisen karsinan seinät eivät pysyisi pystyssä sen riehumisen takia. Onnea oli kuitenkin jälleen kerran matkassa, eikä Stage Diver onnistunut hajottamaan kuin yhden ämpärin sirkushevosta leikkiessään. Kisapäivän aamuna hevoset puunattiin huolellisesti ja varmistettiin, ettei yhdelläkään ollut minkäänlaisia haavoja eikä kiviä kavioiden pohjassa. Ajattelin, että Stage Diver on jotenkin kipeä, sillä se käyttäytyi uskomattoman rauhallisesti ja lähes ainoa asia, joka liikkui, olivat orin korvat. Eräs työntekijöistäni on eläinlääkäriopiskelija, eikä hän löytänyt mitään fyysisiä vikoja orista, joten päätin laittaa sille suojat jalkaan ja lähteä taluttelemaan. Ori ei ontunutkaan, enkä siis keksinyt mitään hyvää syytä jättäytyä sen kanssa pois kilpailuista. Palasin Stage Diverin kanssa karsinalle ja jätin sen hoitajan huomaan, sillä minulla oli jo hieman kiire lähteä verryttelemään ensimmäisiin luokkiin osallistuvia hevosiani. Kun lopulta tuli Stage Diverin vuoro, se oli edelleen äärimmäisen rauhallinen. Kiipesin satulaan ja varmistin, että vyö oli kiinni kunnolla. Ratsastin avut läpi verryttelyssä ja hyppäsimme muutaman verryttelyesteen. Ori oli aivan kummallinen; se liikkui rauhallisesti ja hyppäsi huolellisesti, eikä hieman sinne päin ja säheltäen niin kuin kotona. Vuoromme tuli varsin nopeasti ajan tuhraantuessa ihmettelemiseen ja ratsastin hevoseni radalle. Stage Diver toimi oikein mukavasti, emmekä pudottaneet ensimmäistäkään puomia. Lopputuloksissa olimmekin luokassamme viidensiä. Hyppäsin Stage Diverin kanssa vielä toisenkin radan, joka sekin sujui varsin jouhevasti. Saavutimme sijoituksen myös tässä luokassa. Myöhemmin mietin, mikä kumma oli aiheuttanut orin rauhallisuuden, ja tulin kotona siihen tulokseen, että sen oli pakko johtua kilpailupäivän hälinästä. Stage Diverilla kun oli niin paljon uusia hajuja haisteltavana ja ääniä kuunneltavana, ettei se ehtinyt kohkata ympäriinsä. Hyvä näin!

4. huhtikuuta 2012 Jälleen kerran olin etsinyt uusia oreja vahvistukseksi hevoskantaani. Olen kuitenkin jo moneen kertaan huomannut, että orien ostaminen on kovin hankalaa. Tämä johtuu osaltaan tietenkin siitä, että olen todella nirso ylipäätään hevosten suhteen oreista sitten puhumattakaan. Jostain syystä pidän tammoista enemmän, joten niitä minun on helpompi ostaakin. Toisaalta se, että tammakanta on suuri, on vain hyvä asia jalostuksen kannalta etenkin kun myös kilpailen tammoillani. Tällä kertaa olin kuitenkin löytänyt lupaavan myynti-ilmoituksen. Olin sopinut koeratsastuksesta Stage Diver -nimisen orin omistajan kanssa. Talli, jolla ori ori asui, sijaitsi Berliinin pohjoispuolella, joten ajomatkaa kertyi jonkin verran. En ollut lähtenyt matkaan hevosauton kanssa, vaan porhalsin paikalle BMW:lläni. Pysäköin auton ja pian tapasinkin miehen, jonka kanssa olin orista aiemmin puhunut. Stage Diver oli karsinassaan ja katseli meitä korvat tötteröllä kun pääsimme sen luokse. Juttelin orille hetken aikaa kaltereiden välistä ennen kuin avasin oven ja astuin sisään. Ohjeiden mukaan sujautin Stage Diverille riimun päähän ja sidoin sen kiinni. Harjasin orin karsinan lähettyville varatun harjapakin sisällöllä ja tutustuin siihen samalla. Stage Diver liikahteli välillä, muttei uhitellut millään tavalla. Puin orille sen omistajan paikalle tuomat varusteet ja talutin sen ulos kun olin saanut kypärän päähäni ja käsineet käteeni. Ori steppasi hieman ja jouduin asettelemaan sitä useamman kerran ennen kuin sain sen pysymään paikoillaan satulaan nousua varten, mutta loppujen lopuksi onnistuin. Jouduin pitämään ohjat kevyellä tuntumalla, sillä ori liikkuin oikein rivakasti jo käynnissä. Stage Diver ei kuitenkaan yrittänyt niin sanotusti lähteä käsistä, mutta siltä löytyi selvästiki energiaa ja eteenpäinpyrkimystä. Nostin melko pian ravin, jota jouduin työstämään heti ensiaskeleesta alkaen. Toisaalta vaativuus on vain hyvä merkki, sillä ori oli koulutettu niin hyvin, ettei siltä voinut odottaa mitään ilmaiseksi. Lisäksi hevonen pysyi hanskassa, vaikka se välillä tuntuikin hieman sinkoilevan. Kun ravi sujui mukavasti, nostin laukan. Alussa takapää oli jokseenkin kevyt, mutta vähitellen Stage Diver tuli kunnolla avuille ja laukkasi pyöreästi. Kun kaikki askellajit sujuivat kumpaankin suuntaan, kokeilin hypätä muutaman pienen pystyn. Ori kuunteli hyvin, vaikka kaksi ensimmäistä kertaa se kiihdyttikin hieman esteelle tultaessa. Vähitellen Stage Diver alkoi kuitenkin ymmärtää, etten antaisi sille periksi, vaikka se esittelisi minkälaisia konnankoukkuja ja siten se rentoutuikin. Hypyt tuntuivat oikein hyviltä, mutta päätin kuitenkin vielä nukkua yön yli. Muutaman päivän kuluttua kävin koeratsastamassa Stage Diverin uudelleen ja sen jälkeen sovin kaupoista, mikäli ori saisi eläinlääkäriltä puhtaat paperit. Hevonen tutkittiin perusteellisesti ja kun se todettiin sopivaksi aktiivikisaamiseen, vahvistin kauppakirjan allekirjoituksellani. Huhtikuun alussa Stage Diver sitten lopulta tuli Dark Sideen. Ori poukkoili narun päässä ja annoinkin miespuolisen työntekijäni talutella sitä jonkin aikaa ennen kuin saatoimme viedä sen karsinaan. Stage Diver ei heti allekirjoittanut paikanvaihdosta, mutta loppujen lopuksi se sopeutui melko nopeasti.



Tekstit © bill, kuvat © Gestüt Hämelschenburg
Stage Diver on virtuaalihevonen! Stage Diver is a SIM-game horse!


© Päivie & billeriina 2010, Lue lisää! // Takaisin etusivulle
Dark Side Trakehners on virtuaalitalli! Dark Side Trakehners is a SIM-game stable!