otsikko

Sxxmachine





- Nimi: Sxxmachine
- Rotu: Trakehner
- Sukupuoli: tamma
- Säkäkorkeus: 168cm
- Syntynyt: 28.08.2009

Täytti 01.09.2009 4 vuotta, 01.02.2010 6 vuotta, ikä: 13,5 (oma ikääntyminen)
- Painotus: esteet
- Koulutus: re: 150cm, ko: He A

- VH-tunnus: VH06-021-7704

- Omistaja: Dark Side Trakehners
- Kasvattaja: Anders Farm


SJP-I (30. helmikuuta 2010, 64/65p.)
YLA1 (30. heinäkuuta 2010, 141p.)
ERJ-I (25. syyskuuta 2011, 113,5p.)

Ras- & könstyp 8/10 p.
HHB (huvud, hals, bål) 9/10 p.
Extremiteter 8/10 p.
Rörelsemekanik, skritt 7/10 p.
Rörelsemekanik, trav 8/10 p.


Klass I ~ 40/50 p.
Domare: Kmlnt, SISF's Bedömningsstation


Luonnekuvaus

Sxxmachine on tamma, joka saa ihmiset käyttämään kirouksia hyvinkin usein. Myöskään harmaantumiselta ja kyyneliltä ei tämän diivamaisen, tammamaisen tamman kanssa vältytä. Neiti kun tuntuu olevan sitä mieltä, että hän ja VAIN HÄN on tallissa vähänkään tärkeä. Hänen pitää aina saada olla kaiken keskipisteenä, ja kaikkien on ehdottomasti huomioitava hänet.

Hoidettaessa tämä pikku bitch ei juurikaan mieti sattuiko ihminen puhdistamaan kaviota juuri sillä hetkellä kun hän haluaa kääntyä, vaan tapaa tehdä kaiken niin kuin hän itse haluaa. Ei voida sanoa, että Sxxmachine olisi erityisen ilkeä, mutta sillä on iso ego, jota tulee jallittaa mikäli haluaa päästä oikeasti niskan päälle. Jos tamman kanssa tekee tarpeeksi kauan töitä ja näppää sitä useamman kerran turvalle, se ymmärtää kyllä, ettei sille ihmiselle voi tehdä mitä sattuu, vaan alkaa osoittaa kunnioitusta ja kuunteleekin tätä ihmistä. Kokemattomat hevosihmiset eivät ehdottomasti sovi Sxxmachinen karsinaan, sillä tamma osaa pelästyttää hieman pelokkaammat vierailijat. Kun joku tuttu tulee harja-arsenaalin kanssa suunnitelmanaan puunata Sxxmachine kunnolla, riippuu päivästä miten tamma käyttäytyy. Mikäli se on hyvällä tuulella, se vain seisoskelee uteliaanoloisena karsinassa, eikä yritä punkea mihinkään. Mikäli tamma on huonolla päällä, se kääntää takapuolensa ovea kohti heti huomatessaan jonkun lähestyvän. Yleisenä ohjeena voidaan pitää sitä, että tammaa ei sidota kiinni, vaan ovi joko suljetaan tai siihen kiinnitetään riimunnaru karkaamisen estämiseksi. Yleensä Sxxmachine kyllä pysyy karsinassa eikä yritä lähteä omille teilleen. Tamma on hyvin käsitelty, joten teoriassa sen harjaamisessakaan ei pitäisi olla ongelmia, mutta kuten varsin hyvin tiedetään, teoria eroaa toisinaan käytännöstä hyvinkin radikaalisti. Mikäli Sxxmachinelle on jo osoitettu, että sen ei kannata temppuilla, tamma tapaa seistä kiltisti paikoillaan, muttei kuitenkaan auta juurikaan mikäli sitä halutaan siirtää tai kavioita nostaa. Hänen korkeutensahan ei todellakaan irrota jalkojaan maasta vain sen takia, että joku tökkii häntä koukulla jalkapohjaan. Hoitaja saa siis tehdä todella paljon fyysistä työtä puhdistaessaan tamman kavioita, mutta positiivinen puoli on se, että vaikka tamma ei itse kannattelekaan jalkojaan, se varoo kuitenkin laskemasta kaviotaan ihmisten varpaille. Mahanalusen harjaus ei ole Sxxmachinen lempijuttuja, sillä se tuntuu hieman kutiavan mahan alta. Toimenpide on siis suoritettava mahdollisimman huolellisesti ja nopeasti kerralla, eikä Sxxmachinea saa missään tapauksessa tökkiä mahaan sen enempää kuin on pakko. Nivusten puhdistaminen aiheuttaa korvien painautumisen kiinni niskaan, hampaiden paljastumisen ja hännän kiukkuisen heiluttelun. Vain ja ainoastaan tammalle tuttu henkilö saa puhdistaa nivuset, sillä Sxxmachine on tuolloin hieman arvaamaton. Pään harjaaminen ei ole Sxxmachinen mielestä mitenkään erityisen kammottava juttu, mutta se kyllä osoittaa mikäli ei jostain pidä. Vaikka tamma kiukutteleekin ja näyttää hapanta naamaa, kannattaa muistaa, ettei se ole koskaan tarttunut keneenkään tai potkaissut ketään, joten kunhan vain pitää päänsä kylmänä ja varman rauhallisesti, mutta tarpeeksi määräävästi komentaa tammaa, se kyllä tottelee ja kaikki hoitotoimenpiteet saadaan suoritettua. Suojien laittaminen on Sxxmachinen mielestä maailman tylsin juttu, eikä se malttaisikaan oikein pysyä paikoillaan, vaan tahtoo koko ajan liikkua johonkin. Suojien laittaminen on siis hallittava, jotta ne saa nopeasti tämän mukavuudenhaluisen pikku prinsessan jalkoihin. Suitset eivät sen sijaan ole tämän tamman kanssa mikään ongelma, mutta satula on hieman inhottava - etenkin se kammottava mahavyö. Sxxmachine ei kuitenkaan pullistele, vaikka saattaakin joskus potkaista ilmaa takajalallaan. Loimen laittaminen Sxxmachinelle ei tuota ongelmia yhtään sen enempää kuin puuhevosenkaan pukeminen. Tamma pysyy yleensä ihmeen kiltisti ja hiljaa paikoillaan silloin kun sitä loimitetaan eikä kiukuttele edes loimen vöitä kiinnitettäessä. Peseminen on Sxxmachinen mielestä hyvin mukava juttu - luonnollisesti! Pitäähän Euroopan omistajan olla puhdas, eikä diiva voi missään tapauksessa näyttäytyä likaa ryntäillään. Tapansa mukaan tamma kuitenkin irvistelee hoitajalle hieman, vaikka kun sitä sivusilmällä tamman huomaamatta vilkaisee, se nauttii jokaisesta vedosta ja melkein vaikuttaa siltä kuin se hymyilisi. Klippauskone on Sxxmachinen mielestä melko hauska kapistus, eikä tamman klippaaminen tuota ongelmia. Tuolloin se tajuaa seistä hiljaa paikoillaan, vaikka ei koneen päästämästä äänestä kuitenkaan tykkää (liian kovaääninen rakkine, hyh!).

Ratsastettaessa diivamaisuus ei katoa mihinkään - päinvastoin! Kun tamman saa talutettua maneesiin tai kentälle, korskuminen ja esittäminen alkaa. Vaikka Sxxmachine haluaakin osoittaa, että on paras, se ei kuitenkaan ole mikään ratsastuskouluautomaatti, vaan vaatii ratsastajalta juuri oikeat avut juuri oikeaan aikaan toimiakseen kunnolla ja ratsastajan halujen mukaan. Sxxmachinella on yksi ominaisuus, joka on tuottanut monille sen ratsastajille ongelmia: tamma on oikea istuntapoliisi ja huomauttaa heti, mikäli asennossa on sen mielestä jotain vikaa. Ravi saattaa muuttua laukaksi tai käynniksi vain pienenpienen istuntavirheen takia ja kauniista, kootusta laukasta voi tulla villin lännen rodeoesitys mikäli ratsastaja on vähänkin väärässä asennossa. Mikäli selässä on osaava, hyväistuntainen ratsastaja, Sxxmachine on kuin unelma ja tottelee pienintäkin apua. Sileällä työskennellessä Sxxmachine hakeutuu melkoisen nopeasti kuolaimelle ja työskentelee kokonaisvaltaisesti; myös selällään ja takaosallaan. Kiukkupussista kuoriutuu ratsastettaessa oikea prinsessa, joka esittelee taitojaan hyvinkin mielellään. Sileällä tammaa työstettäessä on muistettava hyvä istunta ja kevyt tuntuma, jotta Sxxmachine ei ala vetää vastaan ja kiukkuilla. Myös tehtävien monipuolisuus on pidettävä mielessä, sillä tamma kyllästyy hyvin nopeasti ja keksii sitten itse mitä erikoisempia tempauksia, mikäli ratsastajan antamat tehtävät eivät anna sille sen älyä vastaavaa haastetta. Heti kun Sxxmachine näkee esteet tai edes maapuomit, se innostuu ja tuntuu kasvavan muutamallakymmenellä sentillä. Tamman askeleet muuttuvat entistä kevyemmiksi ja ilmavammiksi, ja välillä sen innostuessa vaikuttaa siltä kuin se lentäisi. Esteillä Sxxmachine on todella hauska pakkaus, eikä aina voi täysin tietää mitä on tulossa. Yleensä tamma hyppää hyvin ja erittäin rohkeasti - se yrittää aina viimeiseen asti, eivätkä hieman kummallisemmatkaan lähestymiset tunnu sitä haittaavan. Erikoisesteet eivät ole Sxxmachinelle ongelma, vaan se ylittää ne poikkeuksetta leikiten. Luonnollisesti tässä kohtaa herää epäilys: "Voiko tuollainen hevonen muka olla olemassa?" Tietenkään ei. Sxxmachinen huonoihin puoliin kuuluu se, että kun se kyllästyy johonkin tai sitä ei muuten vain huvita, koko juttu menee plörinäksi, eikä tamma enää yritä lainkaan sillä tasolla kuin mihin sen potentiaali venyy. Kun Sxxmachine heittää hanskat tiskiin, se ei juuri kuuntele enää ratsastajaansa ja saattaa hypätä väärän esteen, mennä kokonaan ohi tai kieltää. Tästä syystä tamman ratsastajan on oltava hyvin pitkäjänteinen ja jatkaa, vaikka kaikki tuntuisi menevän pieleen. Maastoillessa Sxxmachine varoo ehdottomasti astumasta minkään sortin vesi- tai mutalätäköihin. Se pitää kuitenkin uimisesta, kunhan ranta on sille sopiva. Maastossa Sxxmachinen kanssa parasta on luonnonesteiden hyppääminen ja laukkapätkät. Tamma ei juuri koskaan epäröi ja on sen takia todella, todella mainio tapaus myös maastoiluun.

"Minä, minä, minä, katsokaa kaikki minä olen täällä!" tuntuu Sxxmachine ajattelevan, kun sitä talutetaan esimerkiksi tarhaan. Huolimatta neidin ylpistelevästä käytöksestä kuolaimille ei ole tarvetta tammaa tarhatessa, vaan koko toimitus onnistuu kyllä pelkkä nahkariimu päässä kunhan vain ei menetä hermojaan jos Sxxmachine tahtoo seisahtua paikoilleen osoittaakseen olevansa olemassa (kukaanhan ei siis huomaa häntä mikäli hän ei tanssahtele ja hirnu). Tämä pikku diiva kuitenkin tarhataan mieluiten yksikseen, sillä tammalla on jonkinsortin taipumusta osoittaa mustasukkaisuutta toisia hevosia kohtaan kiusaamalla niitä (tamma ajaa takaa ja yrittää näykkiä). Pitää kuitenkin huomioida, että aivan yksin neitiä ei voi jättää, vaan jossain läheisessä tarhassa on oltava joku lajitoveri, jonka kanssa Sxxmachine voi juoruilla. Kunhan neidin vaatimukset on huomioitu, se käyttäytyy melko mukavasti tarhassa, osaa rauhoittuakin ja nakertelee heiniä tai ravailee pitkin aidanviertä leppoisasti. Sade on Sxxmachinen mielestä todella kammottava asia. Se mököttää tarhassaan mikäli joutuu olemaan ulkona vesikelillä. Kun sataa, tamma kannattaa loimittaa ennen kuin se viedään tarhaan. Mikäli kuitenkin alkaa sataa sillä välin kun neiti on ulkona, on oltava varovainen, ettei se ryntää talliin pelottavia pisaroita karkuun. Lumen kanssa Sxxmachinella ei kuitenkaan jostain syystä ole mitään ongelmaa. Lähinnä se vain kummastelee joka vuosi taivaasta pudonnutta valkeaa mömmöä, mutta toteaa loppujen lopuksi, ettei se olekaan mitään erityisen ihmeellistä ja tuntuu siksi pitävän sitä vain välttämättömänä pahana. Kun on aika hakea Sxxmachine tarhasta, riippuu lähinnä säästä miten neiti käyttäytyy. Hyvällä säällä se ei mielellään lähtisi talliin muiden luota (toinen juttu onkin jos muut on jo haettu sisälle ja pikku diiva on ainoa, joka on enää ulkona). Sateella Sxxmachine sen sijaan melkein ryntää takaisin kasinaansa. Vuorokauden aikojen mukaan samanlaista vaihtelua ei esiinny (toisin kuin ns. normaaleilla hevosilla..).

Kuten on jo varmaan tullutkin selväksi, Sxxmachine nauttii esiintymisestä yli kaiken ja tekee melkein mitä vain, että se huomattaisiin. Neiti onkin oppinut siihen, että kun on aika mennä kuljetuskoppiin, se tarkoittaa yleensä sitä, että pääsee johonkin, missä on mahdollisuus näyttää taitonsa suuren yleisön edessä. Tästä voi varmaan jo arvatakin, että lastaaminen on Sxxmachinen kanssa todella leppoisaa puuhaa - sitä ei koskaan tarvitse yrittää pakottaa kyytiin, vaan neiti menee sisälle traileriin yhtä halukkaasti kuin karsinaansa. Mustasukkaisuudestaan huolimatta Sxxmachine matkustaa mieluiten kaverin kanssa, mutta osaa kyllä olla (melko) nätisti yksinkin, mikäli tilanne sitä vaatii. Tamma on kuljetuksen aikana yleensä niin hiljaa, että välillä saa miettiä tuliko hevonen ylipäätään mukaan vai ei. Kun päästään itse kilpailupaikalle, neiti on kuin tulisilla hiilillä (tai kuin artisti backstagella). Sxxmachine kyylää mielellään mahdollisimman tarkkaan ympäristöään ja ensimmäinen asia, jonka tamma tekee kilpailupaikalla poikkeuksetta on kovaan ääneen hirnuminen, jotta kaikki varmasti tietävät, että neiti Sxxmachine on saapunut. Mikäli vain mahdollista, tammaa olisi hyvä talutella ympäriinsä kisapaikalla, jotta se saisi purettua ylimääräiset diivailunsa ennen verryttelyä ja suoritusta. Kilpailupaikoilla Sxxmachinen luonne muuttuu kotioloihin verrattuna siinä mielessä melko paljon, että uudessa paikassa se ei juuri yritä hyökkäillä toisten hevosten kimppuun, vaan kulkee vain mahdollisimman suuren ja hienon näköisenä. Taluttelun jälkeen kannattaa tehdä huolellinen verryttely, jotta ikäviltä sattumuksilta vältyttäisiin kilpasuorituksen aikana. Jo verryttelyssä yleensä huomaa kuinka Sxxmachinen kanssa tulee radalla käymään. Riippuu paljolti neidin mielialasta kuinka esteiden yli mennään vai mennäänkö ollenkaan. Yleensä tamma on radalla hieman sähäkkä ja sen kanssa saa tehdä töitä, että sen saa pysymään kunnolla hanskassa. Nopeus ja ketteryys ovat Sxxmachinen valtteja radalla. Tamma onkin parhaimmillaan uusintaradoilla. Ratsastajan tulee ohjata tammaa, pysyä kyydissä ja auttaa sitä löytämään hyvä ponnituspaikka. Mikäli paikkaa ei löydy, ei tule myöskään hyppyä. Erikoisesteet eivät muutu kilpailuissakaan möröiksi, vaan niistä suoriudutaan melkolailla samalla rutiinilla kuin mustapunakeltaisista pysyistäkin. Palkintojen jako on Sxxmachinen mielestä hauska: onhan hän silloin huomion keskipisteenä ja mikäs sen mukavampaa kuin tulla kuvatuksi lehteen! Tamma tuntuu tietävän, että ruusuke merkitsee sitä, että se on toiminut hyvin ja vaikuttaa itsekin ylpeältä itsestään (ja ratsastajastaan). Kunniakierroksella neiti tuntuu välillä viilettävän kovempaa kuin laukkahevoset loppusuoralla, mutta mikäs siinä - sehän vain nauttii olostaan! Näyttelyt ovat arvatenkin Sxxmachinen suosikkihommaa. Mikäs olisikaan mukavampaa kuin olla jonkun tutkittavana ja tuijotettavana minuutteja? Esittäjällä ei ole väliä neidin kanssa muuten kuin juoksutettaessa (jolloin tamma tulee pystyä hallitsemaan).

On hevosia, jotka sietävät eläinlääkäriä. On hevosia, jotka inhoavat eläinlääkäriä. On hevosia, jotka ovat ystävystyneet eläinlääkärinsä kanssa. Ja sitten on Sxxmachine. Neiti tuntuu välillä odottavan, että eläinlääkärisetä tai -täti tulee käymään ja tutkimaan hänet perusteellisesti. Tuttu eläinlääkärimme onkin jo tottunut hirnahdukseen, jonka Sxxmachine suo aina tervehdykseksi lääketieteen ammattilaisen tullessa kylään. Neiti pärjää ilman tukihenkilöitä eläinlääkärin kanssa, mutta se ei myöskään hermostu niin sanotusti ylimääräisistä silmäpareista - onhan jokainen ihminen katsomassa häntä! Eläinlääkäri pystyy suorittamaan Sxxmachinen kanssa kaikki tutkimus- ja hoitotoimenpiteet yhtä helposti kuin tamma olisi nukke. Tämä siis kotioloissa. Mikäli pikku diivan kanssa joutuu menemään klinikalle, se kiukuttelee kuin pahainen kakara ja silloin saa varoa hampaita (paitsi jos kyseessä on tuttu eläinlääkärisetä, josta Sxxmachine tykkää). Kengittäjä on Sxxmachinen mielestä aivan yhtä hauska tyyppi kuin eläinlääkärikin. Omaa kengittäjäämme tamma tervehtii painamalla päänsä miehen hartialle ja sulkemalla tyytyväisesti silmänsä. Hyvästeiksi sen sijaan on muodostunut kevyt tökkäys turvalla reiteen. Mikäli eläinlääkäri ja kengittäjä ovat neidin mielestä kivoja, hevoshieroja on aivan überkiva. Sxxmachine tuntuu nauttivan sekä hieronnasta että huomiosta. Sitä ei haittaa vaikka ihmiset juoruilisivat hoidon aikana omia ihmisjuttujaan, kunhan häntä hierotaan, silitellään ja paijataan.

Sukutaulu

i Smilemachine ii Starstruck iii Sierra
iie Abercrombie
ie Dawn iei Fame and Fortune
iee Cadence
e Sxx'n'more ei Ocydroma eii Macho
eie Madelynn
ee Paciencia eei Gadget FB
eee Kalita


Smilemachine on nykyään jalostusorina eteläsaksalaisessa siittolassa. Sillä on tilillään muutama sijoitus kansalliselta tasolta, ja useampia kappaleita seura- ja aluetasolta. Tätä ruunikkoa 170-senttistä oria pidetään siittolansa parhaana periyttäjänä ja sen huomaa jälkeläistenkin tuloksista: useampi niistä on sijoittunut kansainväliselläkin tasolla, mutta kaikki ovat ratsastettaessa mainioita, jokaisella on hyvät liikkeet ja vähintään hyvä rakenne. Jälkeläisiä tällä nallekarhumaisella orilla on yhteensä 276 ympäri maailman ja sen jalostuskäyttöä on nyt rajoitettu, sillä ori on jo 23-vuotias. Sain tietooni orin ratsastajan nimen ja soitin tälle kyselläkseni tammani orista. Hän kertoi Smileyn olevan luonteeltaan rauhallinen ja miellyttävä ori, jonka kanssa pystyi työskentelemään tasapainoisesti pitkiäkin aikoja. Ori on kantakirjattu toisella palkinnolla, joten rakenteessakaan ei ole suurempaa moitittavaa. Ratsastettaessa Smiley on niin kiltti, että sitä voisi sanoa hieman veteläksikin, mutta oikean ratsastajan kanssa ori kuulemma syttyi. Orin kanssa ei koskaan pyrittykään kansainvälisiin kisoihin, sillä herra hyppäsi enintään 140 sentin luokkia, eikä sitä pidetty kovana haastajana maajoukkueen ratsuille. Miellyttävän luonteensa, palkitun rakenteensa ja mielenkiintoisen sukunsa ansiosta ori sai astutusoikeuden hyvillä pisteillä.

Sxxmachinen hieno isä on mainiosta isälinjasta, jonka edustajista yksi on Starstruck. Toisin kuin suurin osa jalostusoreista, Tuckiksi kutsuttu herra on yksityisen omistama. En saanut tietooni onko tämä ori vielä elossa vai ei, mutta mikäli herrassa vielä henki pihisee, se on jo 27 vuotta vanha! Harmikseni en saanut yhteyttä orin omistajaan, mutta netistä löytämieni tietojen perusteella tämä 168 senttinen mustanruunikko ori kilpaili pääasiallisesti aluetasolla. Ensimmäisen ratsastajansa kanssa ori pääsi kuitenkin maistamaan myös kansallisten kisojen meininkiä. Orimaisuus pääsi kuitenkin välillä liian pahasti pintaan, eikä nuori naisratsastaja oikein pärjännyt orin kanssa radoilla kun tammoja oli verryttelyalueella odottamassa. Parhaimmillaan ori ylitti yksittäisenä 160 sentin korkuisia esteitä, mutta ratana orilla hypättiin yleensä noin 120-150 senttisiä esteitä. Netin keskustelupalstalla tapasin herran entisen hoitajan, joka kertoi, että perusluonteeltaan rehellinen ja miellyttävä ori saattoi muuttua tammojen seurassa melkoiseksi monsteriksi. Tästä syystä ori siirtyikin sellaiselle miesratsastajalle, joka sai siihen paremman otteen kuin entinen ratsastaja. Lisäksi Tuck asui yksityiskodissa ainoana hevosena, sillä tällöin se pysyi melko ruunamaisena, eikä hajottanut paikkoja. Ori kantakirjattiin kolmannella palkinnolla ja sillä on tietokannassa vajaa sata jälkeläistä.

Upean esteneitokaiseni isän isän isä on persoonallinen Sierra. Tämän ori tuotiin Puolasta kun se oli vajaa kolmivuotias. Herra ei ollut ehkä kaunein näky ikinä, sillä se oli hyvin kevyt ja ulkomuodoltaan jokseenkin ruunamainen. Sierra oli tarkoitus ruunata, mutta eräs saksalaisratsastaja, joka oli jo ehtinyt julistaa, että lopettaisi uransa kuukauden päästä, ihastui herraan ikihyviksi ja tarjosi siitä pyydetyn summan, vaikka joutuikin ottamaan lainaa. Musta puolalaisori siis siirtyi miehen omistukseen ja koulutettavaksi. Muutaman vuoden päästä kaksikko starttasi seurakisoissa ja eteni nopeasti aluekisojen kautta aina kansalliselle tasolle. Sierra hyppäsi parhaimmillaan noin 150 senttiä korkeita ratoja ja oli luonteeltaan hyvin luottavainen ja totteli mainiosti. Löysin myös artikkelin, jossa Sierraa kuvattiin rumaksi ankanpoikaseksi: sen oli tarkoitus päätyä ruunauksen ja ratsukoulutuksen jälkeen ratsastuskouluun, mutta toisin kävi. Tammojenkin seurassa herra osasi pitäytyä herrasmiehenä ja vaikka ori ei näyttelyissä pärjännytkään, se sai astutusoikeuden kilpailutulostensa perusteella. Kuulopuheiden mukaan Sierran omistaja opetti nelijalkaiselle herralleen myös joitain niin sanotusti sirkustemppuja, kuten esimerkiksi polvistumisen. Orilla on rekisteröityjä jälkeläisiä 71 kappaletta ja suurimmalle osalle niistä herra on periyttänyt hyvää luonnettaan ja hyppykykyään. Tämä vuonna 2003 vanhuuden tuomiin vaivoihin menehtynyt ori oli säkäkorkeudeltaan 169cm korkea.

Abercrombien elämäntehtävä oli opettaa uusia ratsastajia ratsastamaan ja raottaa heille hevosten kanssa toimimisen salaisuutta. Tämä kaunis punarautias tamma oli ratsastuskoulun luottotamma, jonka luonteessa ei ollut oikeastaan lainkaan moittimista. Toisinaan neiti toteutti tammamaisia, hieman diivamaisiakin tempauksia kuten loimen repimistä ja ihmisten pelottelua karsinassa, mutta ratsastettaessa neiti oli unelma. Amberiksi kutsuttu tamma osasi lukea ratsastajia: se tiesi milloin satulassa oli kokeneempi ratsastaja ja milloin aloittelija. Aloittelijoiden tunneilla tamma kiersi kehää kiltisti ja säpsyilemättä, mutta kokeneempien kanssa energiaa tuntui löytyvän jostain vaikka muille jakaa. Kilpailuissa neiti oli kuin sähikäinen, eivätkä koulukiemurat (joita se hallitsi kuitenkin helpon a:n tasoisesti) olleet aivan sen ominta alaa, vaan sen sijaan moni ratsastaja hyppäsi ensimmäisen kerran Amberilla, jota oli kiitelty varmuudestaan. Huolimatta tamman vauhdikkuudesta ja innostuksesta esteitä kohtaan, se pysyi hieman aremmallakin hyvin hanskassa ja hyppäsi aina mainiosti, eikä kieltänyt oikeastaan koskaan. Mikäli askeleet eivät sopineet esteelle, tamma yritti parhaansa mukaan loppuun asti. Tavoitin tamman entisen hoitajan ja sain kuulla tältä, että 165-senttinen Amber oli myös hyväksytty kantakirjaan kolmannella palkinnolla. Jälkeläisiä tammalle kertyi ratsastuskoulu-uran lomassa viisi kappaletta, joista yksi valitettavasti kuoli jo varsana. Jälkeläisistä kaksi on oreja ja kolme tammoja (menehtynyt varsa oli tammavarsa). Amberin jälkeläiset ovat kaikki yksityisillä omistajilla, osa harrastekäytössä ja osa on myös kilpaillut esteillä. Ennen menehtymistään lähes kahdenkymmenenviiden vuoden iässä tamma oli vuokralla yhdellä opettamistaan ratsastajista. Eläkepäivät sujuivat kuulemma tarhailun ja rennon maastoilun muodossa. Kuoltuaan arvostettu vanha rouva sai viimeisen leposijan metsän rajan tuntumasta.

Smilemachinen emälle, Dawnille oli suunniteltu kilpauraa estekilpailuissa, sillä sen suku oli todella upea: molemmat vanhemmat olivat menestyneet hienosti estekilpailuissa, isä jopa aina olympialaisissa asti! Tammaa koulutettiin huolellisesti ja sitä hypytettiin sen emän kanssa irrallaan jo melko pienestä pitäen. Omistajiensa onneksi Dawn oli peloton ja kokeilunhaluinen tamma, joka suhtautui hyppäämiseen innokkaasti. Siitä oli varsin hauska loikkia kaiken maailman puunrunkojen sun muiden ylitse emänsä perässä. Kun itse ratsukoulutus alkoi, Dawn osoitti olevansa kiltti ja tottelevainen hevonen, jonka kanssa oli ilo tehdä töitä. Se pyrki aina toimimaan juuri niin kuin ratsastaja pyysi ja kun tamma oli viisivuotias, se ilmoitettiin ensimmäisiin kilpailuihinsa. Aivan suunnitelmien mukaan kilpailut eivät sujuneet, vaan Dawn sijoittui kymmenen parhaan joukkoon jättäen taakseen kuitenkin myös kokeneita ratsukoita. Muutaman vuoden ajan tamma kahmi itselleen runsaasti sijoituksia ja ruusukkeita. Omistajat olivat sitä mieltä, että Dawnia tulisi tarjota maajoukkueratsastajan ratsuksi. He ottivatkin yhteyttä erinomaisen saksalaisratsastajan edustajiin ja sopivat tapaamisen. Kohtalo kuitenkin puuttui tyypillisellä, ironisella tavallaan peliin: Dawnia oltiin tuomassa pois eläinlääkärin tarkastuksesta (jossa oli juuri todettu, että tamma on täysin terve ja siten soveltuva kilpaurheilun paineisiin) kun kuljettaja joutui väistämään rattijuoppoa ja traileri hevosineen kaatui ojaan. Dawnin takajalkaan tuli vamma, jonka takia tammalla ei voinut enää hypätä. Sukunsa takia Dawn kantakirjattiin (kolmas palkinto) ja siirrettiin jalostuskäyttöön. Tämä tummanpunarautias, 170 senttinen tamma sai ensimmäisen varsansa ollessaan 9-vuotias. Kaikenkaikkiaan Dawn sai 11 jälkeläistä: kuusi niistä on tammoja, kolme ruunia ja kaksi oria. Dawn jouduttiin lopettamaan 22-vuotiaana kun takajalan vamma alkoi jälleen vaivata niin pahasti, ettei tamma meinannut pystyä enää kävelemään.

Sanotaan, että "Ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä". Tämä sanonta pätee hyvin Dawnin isään, Sxxmachinen isän emän isään Fame and Fortuneen. Ori syntyi siittolassa hienolle emälle mukavasta suoritusorista. Jo varsana herra esitteli hienoja liikkeitä ja loikki tarhaan puista syysmyrskyn mukana pudonneiden oksien ylitse ulkoillessaan emänsä kanssa. Oria käytettiin näyttelyissä, joista tuli melko hyviä palkintoja ja kantakirjaankin herra pääsi kolmannella palkinnolla. Luonteeltaan tämä oripoika oli melko tulinen tapaus mitä ratsastamiseen tuli, mutta karsinassaan se oli tutun ihmisen kanssa hyvinkin leppoisa otus. Oudomman ihmisen kanssa olikin sitten hieman arpomista miten ori käyttäytyi: se oli enemmänkin yhden ihmisen hevonen eikä pitänyt siitä, että hoitaja vaihtui koko ajan. Onnekseen ori kuitenkin sai oman hoitajan ja ratsastajan, jotka pitivät herrasta huolta, eikä sen tarvinnut stressata koko ajan vaihtuvista ihmisistä. Onnenkantamoisen takia ori päätyi maajoukkueratsastastajan tutulle sen jälkeen kun se myytiin siittolasta huutokaupassa. Sen jälkeen herraa treenattiin ja se kilpaili esteillä aina 140-150 sentin luokissa. Ratsastaja oli jo aikeissa siirtää orin vain siitoskäyttöön ja kilpailueläkkeelle, mutta hänelle tarjoutui tilaisuus lähteä mukaan olympialaisiin ja ratsuista mukaan tuli Fame and Fortune, sillä ratsastaja oli melkoisen taikauskoinen. Ori sijoittui hienosti viidentoista parhaan joukkoon viimeisissä kilpailuissaan, jotka sattuivat olemaan ne olympialaiset. Tälle ruunikolle, 166 senttiselle oriille on kertynyt jälkeläisiä yhteensä 102 kappaletta. Ori lopetettiin kunnioitettavassa kahdenkymmenen viiden vuoden iässä vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi.

Dawnin emä Cadencea pidettiin hyvin lupaavana ratsuna jo pienestä pitäen. Sen kouluttamisen kanssa ei ilmennyt juurikaan vastoinkäymisiä, vaan tamma oli mukava käsitellä ja halukas oppimaan aina uutta. Caddya pidettiin liian hyvänä hevosena ratsastuskouluhevosen uralle, joten se laitettiin 6-vuotiaana myyntiin. Omistajat halusivat neidin vain hyvään kotiin, joten he olivat tarkkoja ostajasta. Lopulta Peter Strohkirch -niminen mies saapui koeratsastamaan Caddya. Tämän nuoren miehen ratsastettavana tamma toimi kuin ihmisen mieli. Pian rautias tamma kuljetettiinkin Berliinin liepeillä sijaitsevaan yksityistalliin, josta oli Peterin kotiin vain muutaman kilometrin matka. Nuorukainen kävi usein hienon hevosensa luona ja seurusteli sen kanssa muutenkin kuin vain ennen ratsastusta. Parin yhteistyö sujui mainiosti ja kun Peterillä oli töihin päästyään varaa maksaa valmentajalle, he kehittyivät huimasti ja vajaa vuosi sen jälkeen kun Caddy oli myyty, ratsukko starttasi ensimmäisissä kisoissaan. Kilpailut pidettiin ratsastuskoululla, jolla Peter oli opetellut ratsastamaan. Uransa aikana ratsukko Peter Strohkirch - Cadence keräsi runsaasti sijoituksia sekä este- että kenttäkilpailuista. Koska Peter halusi pitää tamman lähinnä ystävänä ja harrastehevosena, ei kilpakoneena, he starttasivat vain seurakisoissa, vaikka rahkeita olisi selvästi riittänyt pidemmällekin. Kun Caddyn etujalat alkoivat oreilla runsaan rasituksen takia, tamma jäi kilpailueläkkeelle ja sen kanssa tehtiin pääasiassa vain maastolenkkejä ja se sai laiduntaa rauhassa. Peterille ehdotettiin, että hän astuttaisi tamman ja sopivan orin löydyttyä näin tehtiinkin. Caddyn ensimmäinen jälkeläinen oli tummanruunikko orivarsa, jonka jälkeen tamma sai vielä kolme jälkeläistä lisää. 169-senttinen rouva vietti viimeiset vuotensa vain lomaillen ilman kilpailuiden tai varsojen tuomaa stressiä. Loppujen lopuksi tamma oli lopetettava jalkojen alkaessa oreilla useasti ja kivuliaasti. Caddy oli kuollessaan lähes 20-vuotias.

Sxxmachinen emä Sxx'n'more oli harrastetamma, joka ostettiin kyseiseen käyttöön sen oltua noin puoli vuotta ratsastuskouluhevosena. Tamma oli koko pitkän elämänsä ajan uskomattoman terve ja rakenteeltaankin melko miellyttävä, sillä tämä ruunikko, 164 senttiä korkea tamma kantakirjattiin aikoinaan toisella palkinnolla. Kantakirjauksen jälkeen tammaa ei juuri käytetty näyttelyissä, ainoastaan leikkimielisissä match show -tapahtumissa. Luonteeltaan Mona oli jokseenkin tammamainen ja joskus hieman ilkeäkin. Hoidettaessa sai varoa, ettei takista tai paidasta jäänyt pala neidin hampaiden väliin - näin saattoi sattua etenkin silloin kun tamma oli kiimassa. Ratsastettaessa Mona sen sijaan oli melko herkkä ja kuuliainen. Joskus tamma innostui liiankin paljon esteillä, mutta kiitos hyvän opetuksen ja ratsastajan hevosmiestaitojen, tämä energia saatiin käännettyä eduksi. Tamma kisasi seura- ja aluekisoista, joista parivaljakko saavuttikin melko paljon sijoituksia. Omistajan kiinnostus hevosiin kuitenkin heikkeni kun kuvioihin tuli hänen mielestään "Se Oikea". Mona joutui seisoskelemaan melkein puoli vuotta ennen kuin se myytiin eteenpäin. Uudessa kodissaan tammaa käytettiin pääasiassa maastoratsuna ja siitostammana sen mukavan suvun ja rakenteen ansiosta. Kantavana ja varsojaan hoitaessa tamma oli huomattavasti rauhallisempi ja ihmisystävällisempikin kuin muuten. Mona sai ensimmäisen varsansa ollessaan 14-vuotias. Yhteensä jälkeläisiä kerääntyi kuusi kappaletta: neljä tammaa ja kaksi oria, jotka molemmat on ruunattu. Pääasiassa Monan jälkeläiset päätyivät harrasteratsuiksi yksityisille hevosharrastajille tai ratsastuskoulun opetushevosiksi. Sxxmachine on ainoa, joka on tehnyt kansainvälisen kilpauran, muilla sijoituksia löytyy parhaimmillaan aluekilpailuista. Sxxmachine jäi Monan viimeiseksi varsaksi, sillä tamma menehtyi vanhuuteen pian sen jälkeen kun Sxxmachine oli vieroitettu ja myyty.

Melkolailla kaikki Sxxmachinen emän puolen sukulaiset ovat jo menehtyneet joko vanhuuteen tai muista syistä. Yksi näistä hevosista oli aikanaan hyvin arvostettu jalostusori Ocyndroma. Sen jälkeläisiä löytyy niin Euroopasta kuin Pohjois-Amerikastakin ja moni niistä on kilpaillut edes jollain tasolla. Dannyksi kutsuttu ori oli täysin musta ja se herättikin huomiota värillään ja komealla ulkomuodollaan, vaikkei ollut kuin 166 senttiä korkea. Löysin netistä orille osoitetut muistosivut, jotka oli koonnut orin ratsastaja. Sain sivujen perusteella tietää, että Danny kisasi sekä esteillä että kouluratsastuksessa. Se hyppäsi parhaimmillaan 130 senttisiä ratoja ja koulussa se taipui jopa vaativan a:n liikkeisiin. Sivujen tekijä kuvailee oria melkoiseksi persoonaksi, joka osasi yllättää aina - yleensä hyvällä tavalla. Ori kuulemma reagoi kuitenkin herkästi ihmisen mielialaan, joten suoritukseen oli oltava hyvin keskittynyt tai se meni täysin penkin alle. Muutoin käsiteltäessä Dannylla ei ollut juurikaan pahoja tapoja, mutta oreille tyypillisesti se keikaroi tammoille. Ratsastaja oli kirjoittanut herran hassuista tavoista, joihin kuului esimerkiksi taskujen tutkiminen aina kun joku tuli hänen karsinaansa. Danny ei millään muotoa ollut ilkeä, vain ja ainoastaan utelias. Kun omistajan mielestä orilla oli kilpailtu tarpeeksi, se kantakirjattiin (toinen palkinto) ja siirrettiin kokonaan jalostuskäyttöön. Orille kerääntyi kaikenkaikkiaan 87 jälkeläistä sen ollessa siitosoriina. Danny jätti jälkeensä sekä hyviä este- että mainioita kouluratsuja, mutta jotkut ovat menestyneet mukavasti myös kenttäkilpailuissa ja valjakkoajossa. Ori menehtyi vanhuuteen vain muutamaa päivää ennen 22-vuotispäiväänsä.

Ocyndroman isä oli hankalaluonteinen ori nimeltään Macho. Herra oli yksityishenkilön omistuksessa ja siitä suunniteltiin kilpahevosta. Pian kuitenkin huomattiin, että sen kanssa oli todella hankala olla kisapaikalla, sillä se oli kovin paljon tammojen perään ja uhitteli toisille oreille ja tuntemattomille ihmisille. Ratsastettaessakin ori oli tuolloin melko sähäkkä, eikä sitä juuri liikuttanut kukaan muu kuin sen omistaja ja hänkin vain silloin kun ehti. Macho tuli myös läpi aidoista, joten se oli vaaraksi sekä itselleen että muille. Kun oriin kanssa ei voinut kilpailla, omistaja tarjosi sitä jalostukseen. Macho astuikin muutaman tamman, mutta suurempaa kiinnostusta ori ei herättänyt. Lopulta omistaja päätti, että ori ruunataan, sillä sen rikkomista aidoista ja haavojen aiheuttamista eläinlääkärikuluista alkoi kertyä yhä korkeampi laskupino. Noin vuosi sen jälkeen kun Macho oli ruunattu, se käyttäytyi kuin toinen hevonen: ratsastettaessa se oli yhä melko energinen, mutta sitä oli huomattavasti turvallisempi käsitellä. Kun omistajan mielenkiinto hevosia kohtaan laimeni, eikä ruunasta ollut hänelle enää mitään hyötyäkään, hän päätti myydä sen. Ostaja löytyi länsisaksalaisesta ratsastuskoulusta, jonka omistaja oli etsimässä uusia hevosia eläkkeelle jäävien seuraajiksi. Aluksi juuri kukaan ei erityisemmin pitänyt Machosta, mutta sittemmin siitä tuli erityisesti estekurssilaisten suosikkiratsu. Mustanruunikko, melko suuri (168cm korkea) ruuna sai ratsastuskoulu-uransa jälkeen viettää eläkepäivät samassa paikassa "kollegojensa" kanssa ja nukkua ikuiseen uneen kesälaitumella.

Madelynnista ei kamalan paljoa tietoa löytynyt. Saksalaisen siittolan kirjoista sain tietää, että se oli syntynyt samalla siittolalla kuin missä se eli oikeastaan koko elämänsä. Sen isä oli kilpaillut esteillä mukavalla menestyksellä ja emä oli siittolan jalostustamma. Maddeksi kutsutulla tammalla ei kilpailtu estekilpailuissa, vaikka potentiaalia olisikin ollut: tamman tiedoista löytyi merkintä sen omasta irtohypytysennätyksestä. Parhaimmillaan neiti loikki ainakin irtonaisena 150:n sentin korkuisten esteiden ylitse. Maddea käytettiin näyttelyissä muutaman kerran ja se saikin muutaman hyvän maininnan. Lisäksi perustietojen yhteydessä kerrottiin, että tamma oli väriltään musta ja että sen päätä koristi piirto. Säkäkorkeutta tammalla oli 164 senttimetriä. Varsoja Madde oli saanut yksitoista kappaletta, niistä kahdeksan oli tammoja ja kolme oreja. Otin yhteyttä siittolaan kyselläkseni tammasta enemmän. Kyselyyni vastasi paikassa melkein kolmekymmentä vuotta töissä ollut noin keski-ikäinen mieshenkilö, joka muisti Madden olleen persoonallinen ja elämäniloinen tamma. Mies kertoi, että kyseinen tamma piti erityisesti joulun ajasta, jolloin satoi lunta ja siittolalla pidettiin vuosittaiset avoimet ovet, jolloin ihmiset saivat käydä katsomassa hevosia ja siittolan väki piti juhlavia esityksiä. Madde esiintyi melkein jokaisessa - niin varsana kuin vanhuksenakin. Minulle kerrottiin myös, että tamma hoiti varsojaan erityisellä huolella ja se vaikutti aina hyvin ylpeältä niistä kaikista.

Sxxmachinen emän emä Paciencia oli todella vanha saadessaan Sxxmachinen emän, Sxx'n'moren: 23-vuotias! Ennen varsoja Chinchiniksi kutsuttu neitokainen oli kuitenkin menestyvä kilpatamma, jonka elämä alkoi lämpöisellä, kesäisellä laitumella. Myöskään Chinchinin emä ei ollut niitä nuorimpia kun se sai tamman, mutta se hoiti varsaansa niin kuin hyvä äiti ainakin. Neitokaisen kouluttaminen alkoi riimuun totuttamisella ja muulla varsalle sopivalle tekemisellä. Kun tamma oli varttunut jo neljän vuoden ikäiseksi kauniiksi ruunikoksi neitokaiseksi, sen selkään noustiin ensimmäistä kertaa. Chinchin oli melko hyväluonteinen tamma, mutta ensimmäisillä ratsastuskerroilla se enimmäkseen pukitteli eteenpäin. Koulutus oli kuitenkin (onneksi) lempeää ja määrätietoista, joten mitään kammoa ei päässyt syntymään. Kun tamma oli koulutettu esteratsuksi, se myytiin nuorelle naiselle, joka halusi edistyä ratsastajana ja päästä kilpailemaan isoihin luokkiin. Nainen jatkoi tamman kouluttamista ja kävi sillä kilpailuissa, jotta sen kokemus karttui. Yhdeksänvuotiaana Chinchin oli ensimmäistä kertaa mukana kansallisissa kisoissa. Sen hermot kestivät hyvin hälinää, vaikka kilpailut olivatkin suurimmat missä tamma oli koskaan ollut. Palkinnoille ratsukko ei päässyt, mutta he saivat arvokasta kokemusta vaativista luokista. Ratsastaja hankki heille valmentajan, joka auttoi heitä edistymään ratsukkona. Chinchinin kilpaura jatkui noin kymmenen vuoden ajan ja sen jälkeen tamma jäi jalostushevoseksi kotitallilleen. Parhaimmillaan tämä 168-senttinen tamma hyppäsi aina 150:n sentin ratoja. Neiti sai viisi jälkeläistä, joista yksi on Sxxmachinen emä, Sxx'n'more. Paciencia, eli Chinchin, oli 25-vuotias kuollessaan vanhuuden uuvuttamana.

Kilpahevosen kykynsä Paciencia peri todennäköisimmin isältään Gadget FB'lta. Ori oli hieman korkeampi kuin trakehnerit yleensä: 171 senttiä korkea. Herra menestyi hienosti ratsastajansa kanssa aina kansainvälisillä kilpakentillä asti. Garyksi kutsutun orin isä oli englantilainen täysiveriori, joka oli siirtymässä laukkaradoilta este- ja kenttäratsastuksen pariin, mutta se sai surmansa toisen maailmansodan aikana. Orin emä sen sijaan oli niin sanotusti tavallinen perheen lemmikki. Garyn koulutus sujui mainiosti ja se edistyikin odotettua paremmin ratsun urallaan. Nuori saksalaisratsastaja törmäsi oriiseen onnekseen hevoshuutokaupassa ja huomasi sen potentiaalin. Käsiteltäessä ori oli hieman epämiellyttävä, sillä se ei oikein tullut toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Herra saattoi yrittää hyppiä pystyyn ja olla pelkäävinään jotain aivan tavallista asiaa. Ori oli vaihtanut kotia sen verran usein lyhyen elämänsä aikana, ettei enää luottanut aivan kaikkiin. Uusi omistaja kuitenkin onnistui voittamaan herran puolelleen ja yhteistyö sujui muutoinkin. Esteradoilla kaikki möröt kuitenkin katosivat ja ori suorastaan leijaili radalle asetettujen kyhäelmien ylitse. Tämä ruunikko ori sai astutusoikeuden hyvien kilpailunäyttöjensä perusteella. Parhaimmillaan Gary hyppäsi 150-160-senttisiä ratoja ja keräsikin monta sijoitusta kansainvälisistä kilpailuistakin. Kun ikää ja kokemusta alkoi kertyä, ori siirrettiin rauhallisemmalle kisaamiselle ja sitä alettiin käyttää myös jalostukseen. Kokonaan jalostuskäyttöön ori jäi 16-vuotiaana. Jälkeläisiä herralle on kertynyt yhteensä 89 kappaletta.

Paciencian emä Kalita ei tehnyt poikkeusta siihen, että Sxxmachinen emän suvun puolella olevien tammojen emät olivat saaneet ne myöhäisellä iällä. Tämä Puolasta toisen maailmansodan jälkimainingeissa tuotu tamma sai Sxxmachinen emän emän ollessaan jo 22-vuotias. On melko ymmärrettävää, että Kalitasta ei ole jäänyt sen varsa- ja nuoruusajoilta juurikaan merkintöjä, sillä Puolahan oli toisen maailmansodan aikaan täysin runneltu. Löysin kuitenkin tiedon, että tamma syntyi valtion omistamassa siittolassa pitkän jalostustamman uran tehneelle tammalle. Isänä oli toiminut siittolan uusi ori, joka oli pelastettu sodan tieltä pääkaupungin liepeiltä. Kun kimo tamma tuotiin Länsi-Saksan puolelle, se oli jo viisitoistavuotias. Saksassa Kalita toimi lähinnä varakkaamman perheen harrasteratsuna ja lemmikkinä, mutta perheen tytär antoi sillä myös ratsastustunteja ulkopuolisille halukkaille. Luonteeltaan Kalita oli tuolloin hieman säikky, mutta joitain vuosia perheessä oltuaan sen alkoi tottua jälleen paremmin ihmisiin ja luottikin heihin hyvin lukuunottamatta perheen isää, joka oli iso roteva mies. Tamma ei koskaan päässyt eroon miehiin ja koviin ääniin kohdistuvasta pelostaan. Toisaalta tamma oli hyvin rohkea: se hyppäsi mielellään kaikenlaisten kotoa löytyneistä tavaroista tehtyjen estekyhäelmien yli mielellään. Kovinkaan korkeita esteitä tamma ei luonnollisestikaan hypännyt, olihan se jo vanhemman puoleinen. Kalita sai vain yhden jälkeläisen, Paciencian, ennen kuin menehtyi vanhuuteen. Kilpailuissa tai näyttelyissä tämä 169 senttiä korkea puolalaistamma ei koskaan käynyt hieman huonojen hermojensa takia.



Jälkeläiset

Sxxmachine on käytössä jalostukseen

20.09.2009 o. Dark Humanoid ERJ-I i. Humanizer om. Peppi S.
10.10.2009 t. Dark Feeler i. Brownhill Marion om. Maria L.
29.10.2009 t. Dark Caramel ERJ-I i. That Day om. rio
11.03.2010 t. Dark Escape ERJ-I i. Remnants om. Hanna K.
07.07.2010 t. Kampf Der Liebe ERJ-I i. Gothminister om. bill
14.07.2011 o. Dark Xander ERJ-I i. Hey Du om. bill
00.00.0000 o/t. Varsan nimi tähän e./i. Sen toisen nimi om. Omistaja

Kilpailut

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset ERJ:n alaisista estekilpailuista (112kpl).

19.09.2009 kutsu 140cm 4/70
21.09.2009 kutsu 120cm 5/52
21.09.2009 kutsu 140cm 2/23
23.09.2009 kutsu 120cm 5/52
24.09.2009 kutsu 130cm 1/30
24.09.2009 kutsu 140cm 1/30
24.09.2009 kutsu 150cm 5/30
24.09.2009 kutsu 120cm 4/52
24.09.2009 kutsu 140cm 4/23
25.09.2009 kutsu 120cm 1/30
25.09.2009 kutsu 120cm 4/30
25.09.2009 kutsu 120cm 4/50
26.09.2009 kutsu 120cm 3/50
26.09.2009 kutsu 150cm 2/30
26.09.2009 kutsu 140cm 4/50
27.09.2009 kutsu 120cm 5/30
27.09.2009 kutsu 120cm 5/30
28.09.2009 kutsu 120cm 1/30
29.09.2009 kutsu 150cm 5/30
29.09.2009 kutsu 130cm 5/31
30.09.2009 kutsu 120cm 5/30
30.09.2009 kutsu 150cm 5/30
01.10.2009 kutsu 120cm 2/30
01.10.2009 kutsu 120cm 2/5
03.10.2009 kutsu 110cm 1/30
04.10.2009 kutsu 110cm 2/30
04.10.2009 kutsu 140cm 1/30
05.10.2009 kutsu 120cm 5/50
05.10.2009 kutsu 140cm 2/30
05.10.2009 kutsu 150cm 3/30
05.10.2009 kutsu 110cm 5/40
05.10.2009 kutsu 130cm 1/40
05.10.2009 kutsu 150cm 1/40
06.10.2009 kutsu 120cm 1/40
06.10.2009 kutsu 140cm 4/40
06.10.2009 kutsu 130cm 3/30
06.10.2009 kutsu 120cm 5/30
06.10.2009 kutsu 150cm 3/30
06.10.2009 kutsu 130cm 2/50
07.10.2009 kutsu 120cm 3/30
07.10.2009 kutsu 130cm 5/30
08.10.2009 kutsu 110cm 4/40
08.10.2009 kutsu 120cm 7/50
09.10.2009 kutsu 140cm 1/30
10.10.2009 kutsu 120cm 5/30
10.10.2009 kutsu 130cm 7/50
10.10.2009 kutsu 130cm 6/50
10.10.2009 kutsu 140cm 2/11
11.10.2009 kutsu 140cm 3/50
11.10.2009 kutsu 150cm 4/30
11.10.2009 kutsu 110cm 5/40
11.10.2009 kutsu 120cm 6/40
12.10.2009 kutsu 110cm 5/30
12.10.2009 kutsu 150cm 2/30
12.10.2009 kutsu 110cm 7/50
13.10.2009 kutsu 120cm 2/40
14.10.2009 kutsu 140cm 4/40
14.10.2009 kutsu 140cm 1/30
14.10.2009 kutsu 110cm 1/50
15.10.2009 kutsu 140cm 1/40
15.10.2009 kutsu 140cm 2/60
15.10.2009 kutsu 150cm 7/60
15.10.2009 kutsu 130cm 10/100
15.10.2009 kutsu 130cm 2/50
16.10.2009 kutsu 120cm 4/60
16.10.2009 kutsu 120cm 5/40
16.10.2009 kutsu 120cm 5/30
16.10.2009 kutsu 130cm 5/30
17.10.2009 kutsu 140cm 3/30
17.10.2009 kutsu 120cm 2/40
17.10.2009 kutsu 120cm 2/40
17.10.2009 kutsu 150cm 4/60
18.10.2009 kutsu 120cm 5/40
18.10.2009 kutsu 120cm 1/40
19.10.2009 kutsu 110cm 4/40
20.10.2009 kutsu 120cm 4/40
20.10.2009 kutsu 120cm 5/40
20.10.2009 kutsu 150cm 5/60
20.10.2009 kutsu 110cm 4/30
21.10.2009 kutsu 150cm 2/40
22.10.2009 kutsu 110cm 6/40
22.10.2009 kutsu 120cm 3/40
23.10.2009 kutsu 110cm 1/40
23.10.2009 kutsu 120cm 1/40
23.10.2009 kutsu 140cm 3/40
23.10.2009 kutsu 140cm 5/40
24.10.2009 kutsu 110cm 4/40
24.10.2009 kutsu 120cm 4/40
24.10.2009 kutsu 120cm 4/40
24.10.2009 kutsu 140cm 3/40
24.10.2009 kutsu 150cm 4/40
25.10.2009 kutsu 130cm 3/40
26.10.2009 kutsu 120cm 2/40
26.10.2009 kutsu 130cm 3/40
27.10.2009 kutsu 120cm 6/40
27.10.2009 kutsu 130cm 5/40
28.10.2009 kutsu 130cm 5/50
29.10.2009 kutsu 130cm 6/40
30.10.2009 kutsu 130cm 5/40
30.10.2009 kutsu 140cm 3/70
30.10.2009 kutsu 140cm 7/70
30.10.2009 kutsu 120cm 4/30
31.10.2009 kutsu 110cm 6/40
02.11.2009 kutsu 140cm 4/40
02.11.2009 kutsu 140cm 2/40
03.11.2009 kutsu 140cm 1/40
04.11.2009 kutsu 130cm 4/32
05.11.2009 kutsu 140cm 6/40
06.11.2009 kutsu 150cm 3/30
07.11.2009 kutsu 130cm 2/30
08.11.2009 kutsu 150cm 2/30
09.11.2009 kutsu 130cm 5/30


Päiväkirja

3. tammikuuta 2010 Hevoset olivat saaneet viettää pari viimeistä päivää ihan vain tarhailun ja muun leppoisan toiminnan merkeissä, sillä uudenvuodenaattona niillä oli ollut jälleen stressaavaa kun ihmiset paukuttelivat taivaalle rahojaan. Vapaapäivät eivät kuitenkaan jatku ikuisesti, niin kuin jokainen ihminenkin hyvin tietää, vaan töitä on tehtävä. Sxxmachine oli viettänyt kilpailueläkkeelle jäätyään melkolailla koko ajan hiljaiseloa, mitä nyt oltiin käyty muutamassa isommassa maastossa ja yhdessä valmennuksessa. Päätinkin siis jättää kilpahevosten liikuttamisen suuremmissa määrin työntekijöilleni ja lähdin pyydystämään diivamaista tammaani tarhasta. Sxxmachine oli laitettu ulos täysiveritamma Bloody Bambin kanssa. Mikäli olisin halunnut lähteä ratsastamaan Bambilla, sen ottaminen tarhasta olisi ollut lapsellisen helppoa, mutta Sxxmachine oli sen sijaan päättänyt, että hänhän ei vielä lähtisi sisälle talliin. Jouduin käyttämään tamman metsästykseen melkein puoli tuntia ennen kuin onnistuin kiinnittämään riimunnarun tamman nylonriimussa olevaan metallirenkaaseen. Sen jälkeen jouduin temppuilemaan kahden tamman kanssa niin, että sain Sxxmachinen ulos tarhasta, mutta niin, että Bambi jäi aitojen sisäpuolelle. Loppujen lopuksi pääsin onnellisesti talliin ja sain kuin sainkin tamman sen omaan karsinaan. Riisuin siltä loimen ja riimun ennen kuin lähdin hakemaan harjoja. Sxxmachine ravisteli itseään hieman turhautuneena, mutta salli minun harjata itseään (sen jälkeen kun olin kerran jyrähtänyt sille). Olin hyvin tyytyväinen siihen, ettei trakehnereilla ole samanlaisia vuohiskarvoja kuin esimerkiksi shirenhevosilla, sillä nyt tamman jaloista ei tarvinut juuri harjailla lumia pois. Vaikka emme olleetkaan mihinkään erityiseen tilaisuuteen menossa, harjasin silti Sxxmachinen kunnolla (niin kuin aina) ja tarkistin sen kavioiden pohjat, jotta niissä ei ollut kiviä tai tikkuja tai muuta roskaa, joka olisi voinut aiheuttaa haavoja tai jopa vammoja. Harjattuani tamman hain sen varusteet: yleissatula ja suitset meksikolaisella turpahihnalla. Ennen varusteiden laittoa sidoin tamman etujalkoihin pintelit. Sxxmachine kummasteli hieman, sillä tavallisesti sillä ratsasti joku työntekijöistäni tai sitä vain juoksutettiin. Toisaalta tamma taisi olla aika onnellinen, sillä olimmehan kokeneet yhdessä monia hyviä hetkiä sekä treenatessamme että kilpaillessamme. Kun Sxxmachine oli valmis, talutin sen maneesiin, jossa nousin satulaan. Alkuverryttelyt olivat melkoista sinkoilua kun tamma olisi halunnut mennä jo paljon kovempaa kuin sillä oli lupa. Olin päättänyt, että treenaisimme ihan vain sileällä ja hyppäisimme sitten toisena päivänä kun olisin saanut ensin kunnollisen käsityksen neidin kunnosta. Kokosin tammaa huolellisesti ja ratsastin mahdollisimman tarkasti. Tein Sxxmachinella pohkeenväistöjä ja paljon kaarevia uria: voltteja, ympyröitä ja kiemurauria niin paljon, etten enää pysynyt laskuissa. Vaikka alussa tamma vähän ennakoikin, olin siihen kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväinen. Lopulta neiti suvaitsi alkaa kuunnellakin minua kunnolla, venyttää kaulaansa ja tulla kunnolla alle. Sxxmachinen kanssa ratsastaminen oli aina enemmän tai vähemmän taistelua kun yleisöäkään ei löytynyt. Ratsastin reilun tunnin ja olin iloinen kun allani kulki tyytyväinen hevonen, juuri se Sxxmachine, johon olin tottunut kaikilla kilpailureissuillamme.

24. joulukuuta 2009 Olimme päättäneet yhteistuumin talliporukkani kanssa, että ne, jotka asuvat lähimailla, lähtevät aamulla maastoilemaan. Lunta oli tullut jonkin verran, mikä ei ole kovinkaan tavallista, mutta sitäkin mukavampaa. Olin päättänyt lähteä ratsastamaan Sxxmachinella. Mukaan tamman lisäksi tulivat myös Teen Vogue, Tokio Model, Wannabe Vampire, That Day sekä täysiveritamma Bloody Bambi. Muille hevosille laitettiin kunnon toppaloimet niskaan ja ne vietiin ulkoilemaan. Aamulla oli mukava tulla talliin kun hevoset rouskuttelivat tyytyväisenä heiniään ja talli oli koristeltu jouluisesti, mutta kuitenkin turvallisesti. Hain Sxxmachinen harjat ja menin tamman karsinaan. Neiti heitti päätään hieman turhautuneena, mutta salli minun tulla reviirilleen. Hymähdin hiljaa - aivan normaalia käyttäytymistä Masiinalta. Kun harjailin neidin ruskeata karvaa, alkoi talliin tulla muitakin: Tim, Anna ja Christopher tulivat samaan aikaan ja hieman heidän jälkeensä paikalle ilmestyivät Johann ja Michaela. Tallimestarini oli palannut kotiin tekemään jouluaattoaamun viimeisiä valmisteluja ruokittuaan hevoset. Ulkona satoi hiljalleen lisää lunta kun lopulta talutimme satuloidut hevoset ulos. Se ei kuitenkaan pysäyttänyt meitä, vaan nousimme satulaan ja suuntasimme maastoreitille, jonka olin katsonut olevan turvallisin tällä säällä. Hevoset olivat sekä hämillään että innoissaan lumesta ja jokaisessa niissä tuntui olevan kamalasti virtaa. Ensimmäisten ravien seassa oli paljon laukka-askeleita ja pieniä pukkeja. Bambi meinasi kompuroida jalkoihinsa innostuksissaan, mutta satulassa oleva rauhallinen Johann sai tamman keskittymään siihen, mitä oltiin tekemässä. Suuntasimme läheiselle pellolle, jolla oli sallittua ratsastaa ja jolle oli kerääntynyt melkein hevosten polviin asti lunta. Sxxmachine ei meinannut pysyä nahoissaan, mutta varmistimme kuitenkin välimatkat ennen kuin annoimme laukka-avut ja hevoset kirmasivat eteenpäin kuin laukkaratsut lähtökarsinoistaan. Kaikilla oli hauskaa, annoimme hevosten juosta niin kovaa kuin ne pääsivät, jaksoivat ja halusivat mennä. Paluumatka olikin huomattavasti rauhallisempi kun kaikki vauhtihirmut olivat purkaneet ylimääräiset energiansa pellolla laukkaillessaan. Annoin Sxxmachinelle pidemmät ohjat ja se venytteli kaulaansa ja ravisteli itseään tyytyväisenä. Jostain puun oksalta putosi hieman lunta sen takapuolelle, mutta neiti ei siitä kummemmin välittänyt. Perillä jäähdyttelimme hevoset maneesissa ja puimme niille loimet, jotta ne eivät vilustuisi. Talutin Sxxmachinen talliin, riisuin siltä loimen ja varusteet ennen kuin harjasin sen perusteellisesti ja loimitin uudelleen. Hain rehuvaraston puolelta kaikille hevosille "jouluherkkua" eli sekoitusta, jossa oli omenan ja porkkanan paloja, eri makuisia hevoskarkkeja sekä kuivattua leipää. Jaoin jokaisen hevosen ruokakuppiin tasaisesti ämpäristä. Sxxmachine tunki turpansa tyytyväisenä astiaansa ja jäi rouskuttelemaan maukasta joulusekoitustaan.

18. joulukuuta 2009 olimme kansainvälisessä estevalmennuksessa, joka pidettiin Chatawayssa Englannissa. Puitteet olivat todella mainiot ja maneesissa oli mukavaa ja lämmintä, vaikka ulkona oli epätavallisen talvinen sää. Ryhmässämme oli meidän lisäksemme kolme ratsukkoa, joten kaikki saivat valmentajana toimivalta Snow'lta todella hyvää opetusta. Olin hieman miettinyt miten Sxxmachine toimisi kun seurassa oli muitakin hevosia ja kaiken lisäksi paikka oli tuntematon. Onneksi neiti kuitenkin suoriutui hienosti pyydetyistä tehtävistä. Saimme valmentajalta tällaisen kommentin: "Kaunis tamma ja hauska nimi Sxxmachine. Maneesiin tultaessa katseli tamma ihmeissään ympärillensä ja kun päästiin liikkeelle tammaa näytti ihmetyttävän koko paikka ja muut hevoset. Kun päästiin esteitä hyppimään tamma unohti kaikki muut ja keskittyi ratsastajansa apuihin. Muista pitää kädet hieman alempana sillä tamma oli tarkka istunnastasi ja käsien asennosta. Ohjasapusi tulevat paremmin esille kun kädet ovat oikeassa kohdassa. Muuten teillä ei näyttänyt olevan mitään ongelmia esteiden ylittämisessä. Tamma kuunteli ja nautti hyppimisestä. Pari kertaa piti lähestyä esteitä kuitenkin tarkkaavaisemmin koska tamman ponnistuksessa oli ongelmia ja puomet tippuivat kolisten maahan. Olette hyvä työpari ja jatkakaa samaan malliin."

1. joulukuuta 2009 maastoilimme Inzellissa. Olin bongannut marraskuun alussa ilmoituksen mahdollisuudesta osallistua minivaellukselle eteläsaksassa. Tietenkin ilmoitin itseni mukaan välittömästi. Ratsuksi valitsin Sxxmachinen, sillä tamma oli ollut jo pitkään vain kotona ja vaikutti hieman masentuneen ainaisesta tarhailusta. Marraskuun viimeisenä päivänä pakkasin tamman ja varusteet hevosenkuljetusautoon ja lähdin ajamaan monta monituista kilometriä etelään päin. Kun pääsimme perille, etsin käsiini Zurückin pitäjän. Sain majoitettua Sxxmachinen yöksi hänen talliinsa. Neiti oli aivan kummastunut, mutta yhtä kaikki iloinen että sai taas esitellä ihanaa itseään muille hevosille (ja ihmisille). Minä sen sijaan kipaisin läheiseen supermarkettiin vielä vartti ennen kuin sen ovet suljettiin ostaakseni itselleni jonkinsortin evästä seuraavan päivän vaellukselle. Kaappasin mukaan mehupurkin, energiapatukoita ja leiväntekotarvikkeet. Seuraavana aamuna olin hyvin virkeä (Sxxmachine vielä virkeämpi) lähtiessäni hoitamaan tammani kuntoon vaellusta varten. Harjasin hörisevän neidin, laitoin suojat ja kävin vetämässä kypärän ja hansikkaat päähän ennen kuin satuloin ja suitsin tamman. Sxxmachine oli aivan hepulissa, eikä tiennyt miten päin olisi ollut. Naurahdin hiljaa mielessäni, sillä en halunnut loukata Sxxmachinen todistetusti herkkiä tunteita. Talutin tamman ulos ja nousin satulaan. Muita ratsukoita alkoi kerääntyä paikalle ja jutustelin heidän kanssaan hetken ennen kuin asetuimme jonoon ja lähdimme hieman sikinsokin olevana letkana tallin pihasta. Kaikenkaikkiaan retki sujui mainiosti meidän puolestamme ja suuremmilta kommelluksilta vältyttiin. Päivän päätteeksi hain Sxxmachinen tarhasta, jonne olin vienyt sen rauhoittumaan (ainakin yrittämään sitä kovasti). Hoidin tamman vielä ennen kuin painelin itse Zurückin päärakennukseen nukkuakseni siellä seuraavan yön ennen matkaa takaisin Leipzigiin. Vaelluksen pitäjältä saimme tällaisen kommentin: "Varmajalkaiselle ja kestävälle Sxxmachinelle vuoristomaisemat ja hieman ohut ilma eivät olleet ongelmia. Se jaksoi muiden mukana ja uusia asioita kohdatessaan tuntui olevan enemmänkin kiinnostunut kuin säikähtänyt. Muutaman muun hevosen hätkähtäessä jonon keskelle kaupungissa rynnännyttä kanaa, tämä tamma otti vain korvat hörössä raviaskeleita suoraan päin. Ongelmia olivatkin vain rauhassa tauon ajan odottaminen ja kaupungin itäpuolella astaan tulevoen työhevosten kanssa riitaa haastamatta oleminen. Suuret hevoset vetivät kärryjä porukastamme piittaamatta, mutta Sxxmachine halusi ensin tutustua ja kavereiden väliinpitämättömyyden takia sitten purra. Tallille kuitenkin selvisi koko kööri ehjänä ja onnellisena."

15. marraskuuta 2009 oli Sxxmachinen niin sanotusti "normaaleihin" kilpailutottumuksiin verrattuna hyvin erikoinen päivä. Virtuaalinen ratsastajainliitto tarjosi mahdollisuuden järjestää näyttelyitä oman jaoksensa alaisuudessa ja minä olin tietenkin heti halunnut pistää pystyyn kilpailut trakehnereille. Tuomariksi olin saanut tuttavani, joten asiat soljuivat melko kivuttomasti eteenpäin. Näyttelypäivää edeltävänä päivänä olimme pesseet kaikki kilpailuihin osallistuvat hevoset, jotta ne olisivat edukseen tuomarin edessä. Myös muut valmistelut oli saatu hoidettua ja molempiin luokkiin oli ilmoittautunut maksimimäärä osallistujia. Itse kilpailupäivän aamuna olin ylhäällä jo ennen kukonlaulua ja jaettuani aamuruoat hevosille, menin harjaamaan Sxxmachinea, joka oli tottunut kilpahevonen. Se ei juurikaan hermoillut, vaikka sitä kuinka puunattiin. Neiti tiesi, että tänään kaikki haluaisivat katsoa vain häntä ja tuntui olevan hyvin iloinen siitä. Olin puhdistanut harjatkin, jotta hevosen pestyyn karvaan ei jäänyt niistä likaa. Kävin tamman ensin läpi kumisualla ja sen jälkeen dandylla - kaikki oli niin kuin aina ennenkin, vaikka Sxxmachine oli virallisesti jättäytynytkin eläkkeelle kilparadoilta jo suunnilleen viikko sitten. Aamupäivällä Dark Siden piha oli täynnä toinen toistaan hienompia trakehnereita. Itse näyttelyt pidettiin maneesissa, sillä ulkona oli niin hyistä, etteivät hevoset silkkisessä karvassaan olisi pärjänneet siellä. Koko näyttelyissä oli mukana kuusi hevostani: kolme tammaa ja kolme oritta. Kun oli Sxxmachinen vuoro, se tuntui jälleen kerran kasvavan huomatessaan, että oli hänen vuoronsa olla parrasvaloissa. Vaikka tamma esiintyinkin edukseen, se ei silti yltänyt BIS-sijoille, vaan sai RC-maininnan, joka tarkoittaa sitä, että hevosta suositellaan jalostukseen. Luokan taso oli kuitenkin niin kova, etten pannut moista kovinkaan pahakseni, sillä olihan tuomari maininnalla osoittanut, että Sxxmachine oli vallan sopiva siitoshevoseksikin. Myöskään tamma itse ei ollut moksiskaan sijoituksestaan: olihan sitä sentään katseltu koko päivä ja kaiken hyvän lisäksi neidille oli syötetty jälleen kerran hevoskarkkeja.

9. marraskuuta 2009 Jokaisen kilpahevosen uralla tulee se hetki, jota mahdolliset fanit pelkäävät. Sxxmachinen uran kohdalla tämä päivä koitti sumuisena päivänä marraskuun alkupuolella. Aamulla ennen kisoja hoivasin tammaa pitkään, sillä tiesin, että edessä olisivat viimeiset yhteiset ratamme kilpakentillä. Tuntui melkein siltä kuin menettäisin Sxxmachinen luopuessani sen kanssa kilpaurasta. Tamma oli kuitenkin kerännyt huikean määrän sijoituksia jo, enkä halunnut riskeerata sen terveyttä kisauttamalla sitä enempää. Siksi nämä kotikisat jäisivätkin viimeisiksi. Oli kuitenkin mukavaa, että tamma sai jättää hyvästit kilpakentille kotioloissa, jolloin kaikki tallin työntekijät ja paikalliset tuttavat saattoivat olla katsomassa suorituksia. Sxxmachine tunsi ilmassa olevan jännityksen ja haikeamielisyyden, olin siitä varma, sillä tamma käyttäytyi epätavallisesti. Verryttelin sen huolellisesti ennen 130 sentin luokkaa, johon osallistuisimme ensin. Sxxmachine osoitti välittömästi olevansa oikea kisahevonen ja toimi allani niin mainiosti, että kyyneleet olivat jo silloin tunkea silmiin. Sxxmachinen viimeiseksi jäänyt sijoitus, 5/30 tästä luokasta, tuntui parhaalta ikinä. Muissa luokissa emme menestyneet enää niin hyvin, johtuiko sitten siitä, että tamma tiesi, ettei sen tarvinnut todistaa enää mitään vai siitä, että minä ajattelin jo pelonsekaisin tuntein kilpailut päättävää seremoniaa. Kun kilpaluokat oli ratsastettu, ihmiset kutsuttiin maneesiin, jossa Sxxmachine heitti hyvästit kilpakentille. Tammalla oli päällään uutuudenpuhdas loimi ja tutut ihmiset kertoivat omista kokemuksistaan persoonallisen neidin kanssa. Sxxmachine nautti huomiosta kun sitä valokuvattiin ja siliteltiin, mutta sekin vaikutti hieman haikealta. Saimme Sxxmachinesta maalatun muotokuvan, josta heijastui tamman persoonallinen ote kilpailuihin. Lisäksi tamma sai toisenkin loimen ja kunniakirjan hienosta urastaan estehevosena. Kun talutin tamman illan kävelylenkin jälkeen talliin, katselin sitä hetken hiljaa ja päätin, että kun ajallamme menisimme arvosteltaviksi, tulisimme takaisin kirkkaimman palkinnon kanssa. Sxxmachine on varmasti samaa mieltä!

4. marraskuuta 2009 vierailimme Sxxmachinen kanssa eläinlääkärisedän luona. Neiti tunnetusti suhtautuu lääkäriin aivan toisella tavalla kuin hevoset yleensä. En vienyt Sxxmachinea eläinlääkärille minkään vaivan tai sairauden vuoksi, vaan siksi, että tahdon säännöllisin väliajoin tarkistuttaa kilpahevosteni kunnon. Luonnollisesti suurimmissa kilpailuissa hevoset tarkistetaan kilpailujen järjestäjän tehtävään asetetun eläinlääkärin toimesta, jotta ne ovat terveydentilaltaan soveltuvia kovatasoisiin, stressaaviin kilpailuihin. Melko hyisenä ja harmaana marraskuun aamuna kuitenkin harjasin Sxxmachinen huolellisesti ja loimitin sen matkustusta varten. Tamma on nähnyt kuljetussuojat niin monta kertaa, että se ymmärtää aina, mistä on kysymys kun ne isketään jalkaan. Sxxmachine on myös siinä suhteessa erinomainen persoona, että se ei suuremmin välitä pitkistä kuljetussuojista, toisin kuin jotkut hevoset, jotka suorastaan hätääntyvät valtavien pehmusteiden kiinnittämisestä jalkoihin. Sxxmachine sai matkustusta varten päähänsä nahkariimun ja autoon oli pakattu heinäverkollinen heinää ajakuluksi, vaikka matka ei ollutkaan pitkä. Tämän pikku diivan kanssa on kuitenkin varauduttava ties millaiseen oikutteluun ja yleensä järsittäväksi jätetyt heinät ovat hyvä keino välttyä kuopimiselta ja potkimiselta, vaikka neiti ei kovin usein tällaista harrastakaan. Kun noin tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme perille tutun eläinlääkärin vastaanotolle ja otin tamman pois kuljetusvaunusta, se tuntui välittömästi tunnistavan paikan ja hörisi matalasti. Sxxmachine osaa olla hieman hölmö, vaikka sitä ei kannatakaan sanoa ääneen, sillä neiti loukkaantuu verisesti. Otettuani kuljetussuojat pois, taluttelin tammaa hetken aikaa ulkona ennen kuin vein sen tutkimustiloihin. Kesällä tutkimuksista voi osan suorittaa ulkonakin, mutta nyt oli liian kylmä sekä hevoselle että ihmisille värjötellä pihalla ilman kunnon toppavaatetusta. Sxxmachine tervehti eläinlääkäriä tapansa mukaan tuuppaamalla tätä turvallaan ja hörisemällä kuin lajitoverilleen. Tällä kaksikolla on aivan omat rituaalinsa, jotka pitää käydä läpi ennen kuin siirrytään faktoihin ja tutkimuksiin. Olimme jo sopineet puhelimessa käynnin sisällöstä, joten tiesin mitä tehdä. Annoin lääkärin riisua Sxxmachinelta loimen, sillä tamma tuntui suorastaan vaativan sitä. Kun kuljetusvarusteet oli riisuttu, taluttelin Sxxmachinea edestakaisin, jotta lääkäri pystyi tutkimaan jalat ja liikkeet. Kaikki oli kunnossa, kuten olin ounastellutkin. Lääkäri suoritti myös muita tutkimuksia ja totesi sitten Sxxmachinen varsin terveeksi hevoseksi huolimatta sen esteratsun urasta. Kun koitti kotiinlähdön aika, Sxxmachine oli aivan yhtä vastahakoinen kuin aina ennenkin. Puin sille loimen ja kuljetussuojat, ja jouduin pienoisen tappelun jälkeen pyytämään, että eläinlääkärimme taluttaisi tamman traileriin, sillä neiti oli päättänyt jäädä tänne. Loppujen lopuksi tamma saatiin onnellisesti kuljetusvaunuun, vaikka se hieman huutelikin kun ovet suljettiin. Kiitin lääkäriämme ja lähdin ajamaan kotia kohti. Perillä otin nyrpeänenäisen tammani kopista ja vein sen ensin neidin omaan karsinaan. Vaihdoin sille paksumman loimen ja otin kuljetussuojat pois ennen kuin talutin Sxxmachinen tarhaan. Vaikka neiti olikin naama mutrulla ja kökötti hetken portin luona osoittaakseen mieltään, näin muutaman metrin poispäin käveltyäni kuinka tamma lähti tapansa mukaan pukkilaukkaan ympäri tarhaa.

30. lokakuuta 2009 100. sijoitus! En olisi uskonut, että Sxxmachine, toinen ikinä omistamistani estetrakehnertammoista, saavuttaisi sadannen sijoituksensa kotikisoissa. Näin kuitenkin kävi. Yksinomaan hevosille järjestämiini kisoihin oli ilmoittaunut suuri määrä ratsukoita, sillä yhteen luokkaan otettiin huimat 70 osallistujaa ja luokkia oli 12 kappaletta. Aamulla en ollut kovin hermostunut, sillä olimmehan kokeneet Sxxmachinen kanssa yhtä ja toista. Olin paljon jännittyneempi siitä kuinka muutama muu hevonen suoriutuisi näin suurissa kisoissa, vaikkakaan ongelmia ei juuri yhdenkään kaviokkaan kanssa ilmaantunut. Juoksutin Sxxmachinea aamulla tallityöntekijän tehtyä sille letit. Halusin saada vähän tuntumaa tammaan jo ennen verryttelyä, koska hevosia oli niin monta ratsastettavana. Sxxmachine ei näyttänyt kovin yhteistyöhaluiselta tai -kykyiseltä painattaessaan ympyrällä pää viidentenä jalkana. Kaiken lisäksi tamma viljeli pukkeja melkein joka askeleen välissä ikään kuin olisi ollut paraskin rodeohevonen. Mikäli kyseessä ei olisi ollut kilpailupäivä, olisin saattanut olla huvittunut moisesta temppuilusta, mutta koska edessä oli useampi puolentoista metrin luokka, en voinut astella tamman kanssa takaisin talliin kovinkaan hyvillä mielin. Annoin työntekijäni harjata ja loimittaa tamman vielä ennen suorituksia. On tarpeeksi hankalaa yrittää keskittyä monen erilaisen hevosen ratsastamiseen mahdollisimman hyvin ja koska kyseessä olivat kotikisamme, olin myös vastuussa kilpailuiden sujumisesta. Onneksi minulla on paljon hyviä, luotettavia työntekijöitä tallissani, joten kilpailuiden alku oli ainakin sujunut jouhevasti ja kymmenet ratsukot mahtuivat ihmeen hyvin Dark Siden pihamaille. Aloitimme Sxxmachinen kanssa kolmannessa järjestettävässä luokassa, jonka estekorkeus oli 130 senttiä. Yhteispeli ei sujunut lainkaan, vaan Sxxmachine leikitteli sekä minulla että tievalinnoillani. Lopputuloksena nolostuttava toiseksi viimeinen sija. Sitten tapahtui ihmeitä. Minä suutuin tammalleni (ja omaan toimintaani) ja Sxxmachine alkoi toimia yhtäkkiä paljon paremmin. 140 sentin luokassa kaikki sujui melkein kuin unelma - tuloksena sadas yhteinen sijoituksemme! 3/70 oli tulos, enkä ollut yhtään pahoillani siitä, ettemme saavuttaneet voittoa, sillä radan suorittaminen puhtaasti ja ajan puitteissa oli pieni ihme ensimmäisen suorituksen jälkeen. Olin erittäin ylpeä Sxxmachineen, joka saavutti myös 101. sijoituksensa samoissa kilpailuissa. Tamma saikin omenanpalasia palkinnoksi hienosta suorituksestaan.

29. lokakuuta 2009 Olin astuttanut Sxxmachinen varsakiimaan omalla orillani, That Daylla, sillä varsominen oli jälleen sujunut niin jouhevasti ja tamma oli hyvässä kunnossa. Lisäksi olin myynyt sekä Humanoidin että Feelerin, ja minusta tuntui, että oli pakko saada omaankin talliin kasvamaan hieno jälkeläinen tästä upeasta tammasta. 29. lokakuuta oli sateinen ja harmaa päivä. Hevoset oli viety tavalliseen tapaan ulos: ne näyttivät kylläkin kaikkea muuta kuin hevosilta sadeloimissaan ja kaulakappaleissaan. En odottanut Sxxmachinen varsovan vielä, sillä laskettuun aikaan oli reilu viikko ja tamma oli mennyt ensimmäisellä kerrallaan yliajalle. Enemmänkin uskoin, että saisin odottaa jälleen kerran jonkin aikaa luvattua pidempään, mutta Sxxmachine osoitti olevansa yllätyksiä täynnä. Hain tamman sisälle talliin päivällä, sillä keli oli mennyt entistä kurjemmaksi, eikä neiti viihtynyt ulkona lainkaan. Riisuin tavalliseen tapaan loimen ja vein sen kuivumaan samalla kun noudin Sxxmachinen harjapakin. Otin kumisuan ja dandyn, ja aloin harjailla tammaa, joka yritti etsiä pahnojen seasta heiniä. Kun pääsin harjaamaan mahaa ja tamman takajalkoja, huomasin suureksi yllätyksekseni, että nisiin oli ilmestynyt varsomisesta kielivät vahatipat. Harjasin Sxxmachinen loppuun ja pyysin ensin tallimestarini katsomaan tammaa, joka totesi saman kuin minä ja sen jälkeen suorastaan säntäsin soittamaan eläinlääkärille, että hän tulisi katsomaan hevostani. Kuulostin kai liiankin hysteeriseltä, sillä tuttu, ystävällinen lääkärimme vain naureskeli, ettei varsominen varmastikaan aivan heti käynnistyisi. Hän lupasi kuitenkin tulla katsomaan tammaa illalla, sillä mikäli se synnyttäisikin, oli todennäköisempää, että varsominen tapahtuisi vasta kun hevoset olivat saaneet iltaheinänsä. Käskin yhtä työntekijöistäni laittamaan varsomiskarsinan valmiiksi ja myönnettäköön, että olin todella hermostunut. Sxxmachinen varsomiset eivät tosin koskaan olleet noudattaneet suunnitelmaa kuin siinä suhteessa, että tamma oli selvinnyt molemmista aiemmistaan melkolailla ilman apuja. Siirsin tamman varsomiskarsinaan ja heitin sille hieman heiniä ajankuluksi. Sxxmachine näytti hiemän hölmistyneeltä moisesta hulabaloosta, mutta tyytyi järsimään rehujaan sen kummempia sekoilematta. Kun jaoin illalla iltaruokia hevosille, lääkäri tuli. Kehotin häntä menemään suoraan Sxxmachinen luo. Tamma oli hieman hermostunut, mutta koska eläinlääkäri oli tuttu ja neidin mielestä hyvin kiva tyyppi, se salli miehen tutkia itseään. Pari tuntia myöhemmin synnytys käynnistyikin. Jälleen kerran Sxxmachine suoriutui kovasta hommastaan erinomaisesti. Kolmas varsa oli pieni tamma, joka makoili melko pitkään lämpimillä alusilla, vaikka emä oli nuollut sen jo kuivaksi. Lopulta honkkelokoipinen varsa ponnisti ylös ja etsi nisän. Neidin karvan väri muistutti aikalailla toffeeta tuolloin, joten nimesin kauniin tammavarsan Dark Carameliksi. Sxxmachine osoitti olevansa jälleen kerran erinomainen äiti: tällä kertaa tamma kuitenkin suojeli pienokaistaan hieman raivokkaammin kuin aiemmin. Se ei olisi mielellään päästänyt ihmisiä koskettelemaan varsaansa, mutta kun nuori neiti tunki itse turpansa eläinlääkärisedän käsiin, Sxxmachinekin rentoutui hieman ja salli Caramelin hellimisen.

18. lokakuuta 2009 Sxxmachine joutui jälleen kerran kokemaan mitä on olla kilpahevonen. Olin ottanut yhteyttä yhteen Saksan parhaista valmentajista ja sopinut tämän kanssa, että hän tulisi pitämään meille yksityisen valmennuksen, sillä halusin olla Sxxmachinen kanssa varma, että edistyimme sen kanssa hyvin. Ratsastuksessa kun on niin helppo ottaa takapakkia, jos toimii aina omin nokkineen. Aamulla kun muut hevoset vietiin ulos, annoin Sxxmachinen jäädä karsinaansa (tästä tietenkin seurasi se, että neiti vain huuteli ja pyöri ympyrää turhautuneena). Hain tamman harjat ja aloin puunata sitä, sillä halusin sen näyttävän mahdollisimman edustavalta kun valmentaja tulisi. Koska tiedossa oli estevalmennus, laitoin sekä etu- että takajalkoihin suojat. Satulaksi valikoitui estesatula ja suitsiksi tavalliseen tapaan ne, joissa oli meksikolainen turpahihna. Lähdin maneesiin verryttelemään Sxxmachinea valmiiksi, jotta valmentajan aika ei menisi tamman kiukuttelun katseluun. Aloitin sillä, että annoin tamman kävellä melko pitkin ohjin ja pyrin saamaan mahdollisimman hyvän tuntuman tammaan pelkillä pohkeilla ja painolla. Sxxmachine ei ollut aivan samaa mieltä, vaan heti huomatessaan tallityöntekijäni kokoavan muutamaa estettä, se lähti hiipimään nopeampaan tahtiin ja karkasi pian laukkaan, jolloin jouduin tarttumaan ohjiin ja pysäyttämään tamman. Jatkoin verryttelyä vielä hetken aikaa käynnissä ja siirryin sitten ravailemaan. Teimme paljon ympyröitä ja voltteja. Kun valmentajamme tuli, pysäytin Sxxmachinen ja tervehdin häntä. Mies selosti suunnitelmansa päivää varten ja minä puolestani kerroin miten tamma oli käyttäytynyt. Jatkoimme Sxxmachinen kanssa raviverryttelyä ja pyrin ratsastamaan tammaa mahdollisimman hyvin muotoon. Lopulta pääsimme aloittamaan varsinaisen valmennuksen, joka aloitettiin sillä, että saimme laukata jonkun aikaa ympäri maneesia. Jouduin tietenkin olemaan kevyessä istunnassa, koska oli kysymys estevalmennuksesta. Kun valmentaja oli tyytyväinen asentooni, jatkoimme pienellä, noin 50-senttisellä pystyllä, joka oli ympyrällä. Sxxmachine hyppäsi melko hyvin, mutta se kaahotti hieman eikä oikein keskittynyt apuihin. Jouduin monta kertaa ottamaan tamman raviin ja uudelleen laukkaan, jotta sain siihen kunnollisen tuntuman. Mitä enemmän teimme harjoituksia (joista suurin osa oli kaarevalla uralla), sitä paremmin Sxxmachine toimi. Kaikenkaikkiaan olin hyvin tyytyväinen tammani suoritukseen, sillä se oli vastikään palaillut ratsastuskäyttöön varsaloman jälkeen. Valmennuksen päättyessä loppuverryttelin Sxxmachinen ja sain valmentajaltamme kommentit suoristuksestamme ja ehdotuksia, miten yhteistyötä pystyisi tiivistämään entisestään. Kun tamma oli verrytelty ja se oli saanut loimen selkäänsä, kävin vielä kävelemässä maastossa sen kanssa ihan rauhallisesti ja palasin sen jälkeen talliin. Tallissa harjasin Sxxmachinen riisuttuani siltä varusteet ja laitoin sille sitten loimen, sillä tamma oli päässyt hikoilemaan hieman.

10. lokakuuta 2009 En uskonut aamulla herätessäni, että tästä päivästä tulisi kovin erikoinen. Tallityöntekijät hoitivat aamutallin, joten saatoin lukea lehteni rauhassa ja ehdin käydä kaupassakin ihan ajatuksen kanssa. On kuitenkin myönnettävä, että koko aamupäivän minulla oli hassu tunne: aivan kuin olisin tiennyt, että jotain suurta tulee tapahtumaan. Tai no, eihän sitä uskoisi, että varsan syntyminen on mitenkään erityisen suuri asia kun siittolasta puhutaan, mutta on aina hienoa nähdä kuinka oma hevonen saa jälkikasvua ja kuinka uusi sukupolvi ottaa ensimmäiset askeleensa. Kun saavuin tallille puolen päivän tienoilla, yksi tallityöntekijöistäni tuli luokseni. Hän sanoi, että Sxxmachinen aika varsoa taitaa koittaa lähiaikoina, sillä hän oli tammaa loimittaessaan huomannut vahatipat tamman nisissä. Lähdin heti katsomaan yksin omassa tarhassaan heiniä rennosti mutustelevaa tammaa. Se nosti päänsä ja vilkaisi minua, mutta totesi sitten, että ruoka oli minua kiinnostavampaa ja jatkoi syömistä. Sxxmachine näytti hyvin tyytyväiseltä oloonsa, ei lainkaan siltä että saattaisi hetkellä minä hyvänsä varsoa. Tai sitten tamma oli vain saanut ensimmäisestä kerrastaan niin paljon varmuutta, ettei hätkähtänyt, koska tiesi mitä oli tulossa. Jätin neidin sitten omiin oloihinsa tarhaan, sillä minulla oli töitä tehtävänä tallin puolella. Muutaman tunnin jaksoinkin puhdistaa karsinoita tallityöntekijöiden kanssa ennen kuin minulle tuli pakottava tarve käydä tarkistamassa Sxxmachinen tila uudelleen. Diivatammani ravisteli itseään kun lähestyin tarhaa - ilmeisesti sitä alkoi turhauttaa jatkuva häärääminen sen luona. Hymähdin itsekseni ja palasin tallin puolelle - tällä kertaa puhdistaakseni varusteita. Se oli yleensä työntekijöiden hommia, mutta nyt olin sen verran hermostunut, että tarvitsin jotain puuhaa, jotten koko ajan ravaisi Sxxmachinen luona ulkona vahtimassa sen kuntoa. Puhdistettuani Teen Voguen varusteet, kävin kuitenkin laittamassa varsomiskarsinan valmiiksi. Tamman oli parempi olla siellä "liian pitkään" kuin varsoa ahtaassa karsinassa. Sxxmachine sai olla illansuuhun asti pihalla ennen kuin hain sen talliin. Olin ehtinyt ennen sitä jo liikuttaa kaksi hevosta ja tehdä paperitöitäkin. Hain poikkeuksellisesti omakätisesti tamman sisälle talliin ja riisuin siltä loimen. Sxxmachine ei näyttänyt silloin siltä, että se varsoisi kymmenen tunnin sisällä. Kun harjasin tammaa, se tuittuili eikä meinannut pysyä lainkaan paikoillaan. Tarkistin kuitenkin kaviot, ettei niiden pohjissa ollut kiviä tai muuta, mikä olisi voinut aiheuttaa haavan. Iltaruokien aikaan Sxxmachine käyttäytyikin sitten jo aivan eri tavoin. Se pyöri karsinassaan ympyrää ja ravisteli itseään kuin olisi halunnut saada kaikki karvat irtoamaan ihostaan. Soitin eläinlääkärille varoittaakseni tätä, että tänä yönä saatettaisiin tarvita apua. Vähän puolen yhdentoista jälkeen synnytys alkoikin ja kuten ensimmäiselläkin kerralla, kaikki oli ohi kovin pian ja Sxxmachine selviytyi mainiosti itsekseen. Varsa oli pieni tamma ja se nousi melko nopeasti jaloilleen emänsä nuoltua sen puhtaaksi. Eläinlääkäri varmisti, että jälkeiset olivat tulleet kokonaisina ulos ja että molemmat olivat kunnossa. Pikkuinen tamma oli melkein kuin kopio emästään, se katseli ympärilleen hieman hölmistyneenä, mutta löysi pian emänsä nisälle ja alkoi juoda. Pikkuneidin isä on hieno Brownhill Marion, jonka omistajalle ilmoitin varsasta heti seuraavana aamuna. Pikkuisen, ruunikon tamman nimeksi tuli Dark Feeler, sillä se vaikutti hyvin tunteikkaalta ja persoonalliselta neidiltä.

2. lokakuuta 2009 Ensimmäinen asia, jonka tein tallille tullessani oli Sxxmachinen hakeminen tarhasta. Tamma oli hieman kummastunut tällaisesta kohtelusta, sillä yleensä se sai tarhailla rauhassa iltapäivään asti. Ilma oli kuitenkin jokseenkin kolea ja epämukava, eikä Sxxmachine siksi laittanutkaan hanttiin kun pujotin sen päähän riimun ja naksautin riimunnarun kiinni siihen. Olin saanut kuulla uutisia monesta eri suunnasta ja nyt minun oli aivan pakko saada selvittää ajatuksiani. Ja ehkä tarkoitus oli keksiä jotain muuta ajateltavaa, sillä Sxxmachinen kanssa ei aina voinut suunnitella kaikkea etukäteen, tamma kun tapasi keksiä omia kolttosiaan. Syy siihen, että valitsin juuri Sxxmachinen oli se, että tarkoitukseni oli lähteä maastoon ja tammamaisesta luonteestaan huolimatta tämä hevonen oli parhaita tuntemiani maastoratsuja. Harjasin "Masiinan" perusteellisesti pohdiskellessani uutista mahdollisesta uudesta maastoreitistä, josta oli väännetty kättä jo pitkään, sekä sukulaiseni itsemurhasta. Sxxmachine huomasi, etten antanut sille kaikkea huomiotani, joten tamma tökkäsi minua turvallaan kuin huomauttaakseen, että hän oli nyt pääasia. Naurahdin hiljaa persoonallisen neidin toilailuille ja silitin sen päätä hiljaa. Kun olin saanut Sxxmachinen harjattua ja laitettua suojat sen jalkaan, hain suiset ja satulan. Otin tällä kertaa yleissatulan ja tavalliset suitset nivelkuolaimilla, sillä en uskonut meidän tarvitsevan muuta reissullamme. Varustettuani tamman puin takin paidan ja turvaliivin päälle, painoin kypärän päähän ja vedin hanskat käteen ennen kuin talutin Sxxmachinen ulos. Simone saapui juuri sopivasti tallille, joten saatoin ilmoittaa hänelle suunnittelemani reitin kaiken varalta. Nousin satulaan kiristettyäni vyötä. Sxxmachine ei olisi millään malttanut seisoskella paikoillaan niin kauaa, että saatoin säätää jalustinten pituuden sopivaksi ja kiristää vyön kunnolla, jotta en löytäisi itseäni tamman mahan alta. Ohjasin neidin monipuolisimmalle maastoreitille ja keskityin ratsastamiseen näin alkuvaiheessa, jotta Sxxmachine ei olisi vienyt minua kuin pikkulasta. Onnekseni tamma oli tänään hyvällä päällä ja toimi mainiosti huolimatta siitä, että syystuuli riepotteli puista lehtiä. Kun olimme kävelleet ja ravailleet melkein tunnin, Sxxmachine ilmoitti laukkahaluistaan pomppimalla kuin vieterikani. Naurahdin ja hetken päästä nostin laukan todettuani, että tie oli edelleen turvallinen siihen. Kiitos Sxxmachinen, päivä muuttui vain mukavammaksi. Laukkailtuamme lähdimme kiipeilemään ja sitten suuntasimmekin jo kotiin. Ennen takaisin kotitalliin menoa kävimme kuitenkin laukkaamassa sänkipelolla. Sxxmachine oli innoissaan kuin pikkuvarsa ja muutamat pukitkin se heitti. Kotona hoidin tamman karsinaan ja laitoin sille loimen päälle kaiken varalta, sillä neiti oli päässyt hikoamaan hieman.

20. syyskuuta 2009 Sxxmachinen (tai Masiinan niin kuin jotkut neitiä kutsuvat) ensimmäistä varsaa olimme odottaneet jo hyvän aikaa: tamma kun oli mennyt jo yliajalle tämän ensimmäisen lapsukaisensa kantamisessa. Kutsuin eläinlääkärin tarkistamaan, että kaikki oli varmasti hyvin kun tamma vain panttasi varsaa masussaan. Lääkäri totesi, että synnytys olisi hyvä käynnistää, jotta varsa ei ehtisi kasvaa kohdussa liian suureksi. Eläinlääkärimme avustuksella Sxxmachinen synnytys siis alkoi 20. syyskuuta iltakuuden aikaan. Itse synnytys tapahtui melko nopeasti, eikä Sxxmachine juuri tarvinnut ihmisten apua. Minä ja tallimestarimme seurasimme eläinlääkärin seurassa synnytystä. Sxxmachine tuntui olevan hieman kiukkuinen siitä, että sen omaa rauhaa oli häiritty ja tajuttuaan pienen orivarsansa se mulkoili sitä hetken kuin hevosenalku olisi tehnyt tammalle suurtakin vahinkoa. Pienen suostuttelun jälkeen Sxxmachine suostui kuitenkin tutkimaan pienokaistaan ja pohdittuaan asiaa hetken, se nuoli vain vajaan puolen tunnin ikäisen varsansa puhtaaksi. Eläinlääkäri tarkisti sekä tamman että varsan ja totesi, että ylimenneestä kantoajasta huolimatta kaikki oli kunnossa. Kun Sxxmachine oli saanut totutella oloon ja eloon pienen poikansa kanssa jonkin aikaa, avasin karsinan oven ja lähestyin kaksikkoa. Pieni, tumma orivarsa tuijotti minua silmät pyöreinä, eikä Sxxmachine tuntunut juuri välittävän, vaikka silittelikin sen varsaa kevyesti. Taputin kevyesti tammani kaulaa ja kehuin sitä. Se oli suoriutunut rankasta tehtävästää mainiosti, vaikkeivät emän vaistot olleetkaan heti saaneet neitiä valtaansa. Poistuin karsinasta ja jätin äidin ja pojan rauhaan. Astelin taukotilaan ja hetken pohtimisen jälkeen valitsin ystäväni Pepin numeron. Kerroin hänelle pienestä orivarsasta. Jutustelimme melkein tunnin varsan sukulinjoista ja siitä, milloin Peppi voisi tulla pienokaista katsomaan. Lopulta sovimme, että hän lentäisi heti seuraavana päivänä katsomaan varsaa ja saisi sen jälkeen miettiä oliko pienokainen ensimmäisellä tapaamisella sellainen, että hän saisi varsasta itselleen uuden kisakaverin isoihin luokkiin. Puhelun jälkeen kävin katsomassa Sxxmachinea ja varsaa, joka sittemmin nimettiin Dark Humanoidiksi, mutta jota kutsuin aluksi vain varsaksi tai pojaksi. Kaikki näytti olevan hyvin, joten menin satuloimaan varsan isän Humanizerin ja lähdin liikuttamaan sitä.

19. syyskuuta 2009: God save the queen! Kilpailumatka Englannin nummille oli alkanut jo päiviä sitten, mutta tänään vihdoin kohtaisimme kansainväliset estehirmut ensimmäistä kertaa. Heikkohermoinen, diivamainen tammaneiti oli pitänyt Painswick Poniesin tuntumaan rakennetuissa väliaikaiskarsinoissa enemmän mekkalaa itsestään kuin hevibändi konsertissaan. Brittein saarten ilmasto osoittautui hieman viileämmäksi kuin olin alunperin kuvitellut, joten neiti sai luvan pitää kevyttä talliloimea yllään, jottei alkaisi kasvattaa talviturkkia. Sxxmachinen kisahoitaja talutteli ja juoksutti tammaa päivittäin useamman tunnin, jotta se ei pääsisi jäykistymään. Itse ratsastin tammalla uudessa paikassa vain kaksi kertaa ennen kisoja: ensimmäisen kerran Painswick Poniesin kentällä koettaakseni kuinka hyppääminen sujui oudossa paikassa ja toisen kerran nummilla purkaakseni sekä omaa että Sxxmachinen jännitystä. Seurana tammalla oli toinen kisaratsuni Teen Vogue, mutta eihän neiti diivaa voinut vähempää kiinnostaa kuin hän itse. Lopulta kisapäivän aamu valkeni. Tein itse Sxxmachinen harjaan ja häntään letit ollakseni mahdollisimman paljon sen kanssa tekemisissä ennen ensimmäistä koetustamme. Kisahoitajani laittoi kuitenkin tamman kuntoon ennen verryttelyä. Ratsastin Sxxmachinella paljon ravia ja laukkaa, ja keskityin hallitsemaan innosta kihisevän tamman. Kun meidät kuulutettiin 140cm:n luokkaan valmistautuviksi, Sxxmachine tuntui jännittyvän allani kuin viulun kieli, mutta päästyämme radalle tamma oli kuin ei olisi koskaan mitään muuta tehnytkään. Energiaa tammasta löytyi kuin pienestä (tai hieman isommastakin) kylästä, eikä eteenpäin ajavia apuja tarvinut juurikaan käyttää. Sxxmachine hyppäsi hienosti ja ennen kaikkea puhtaasti ja suorituksemme jälkeen johdimme, mutta meidän jälkeemme tuli vielä muutama nopeampi ratsukko ja siksi päädyimme lopulta sijalle 4/70. Ensimmäiseksi yhteiseksi kisaluokaksi suorastaan erinomainen saavutus. Taisin kiitellä Sxxmachinea liikaa, sillä toisessa samantasoisessa luokassa tamma löi leikin täysin läskiksi, eikä suostunut enää keskittymään. Kahden pudotuksen takia jäimme tuloslistalla sijalle 39/70. Ensimmäisistä kisoista ensimmäinen sijoitus on kuitenkin suorastaan täydellinen saavutus, ja sitäpaitsi opin lisää siitä kuinka Sxxmachinen kanssa pitää kilpailuissa toimia, jotta siitä saa kaiken irti. Ei mikään hukkareissu tämä Brittein saarilla vierailu.

2. syyskuuta 2009: Olin etsinyt jo jonkin aikaa sopivia estetrakehnereita itselleni kun satuin lukemaan Berliinin reissulla ostamaani hevoslehteä junassa matkalla Leipzigiin. Huomasin ilmoituksen, joka vaikutti suorastaan täydelliseltä: "Myydään 4-vuotias trakehnertamma. Ratsukoulutus aloitettu, irtohypytetty. Hyväluonteinen. Isä Smilemachine, emän isä Ocyndroma. Hintapyyntö 10 000 euroa. Tiedustelut numerosta..." Soitin numeroon välittömästi. Sovin koeratsastuksen seuraavalle viikolle ja heti kotiin päästyäni aloin selailla trakehnereiden sukutietokantaa. Isällä oli joitain tuloksia kansallisista estekilpailuista, joten odotin tammalta koko ajan entistä enemmän. Emän isä oli sen sijaan enemmänkin menestynyt koulussa, mutta startannut muutaman kerran esteilläkin. Sukunsa puolesta tammasta saisi vähintään siitoshevosen, mikäli se ei osoittaisi esteratsun kykyjä. Onneksi minun ei tarvinut tehdä Sxxmachinesta vain jalostuseläintä. Kun ajoin Marian luo seuraavana tiistaina ja näin tulevan huippuhevoseni, tiesin että minun oli saatava se. Hoidin tamman, ratsastin sillä ja irtohypytimme sitä muutaman kerran tarkkaillakseni sen hyppytyyliä. Olin aivan myyty - ja niin oli Sxxmachinekin. Minä kuvainnollisesti, tamma kirjaimellisesti. Sovin eläinlääkärintarkastuksen, vaikka tammalle olikin juuri tehty täysimittainen eläinlääkärintarkistus ja otettu röntgenkuvatkin. 2. syyskuuta odotin harmaassa syysilmassa tammaani, joka saapui suuren metelin saattelemana. Sxxmachine otti välittömästi tallin hallitsevan tamman paikan ja on pitänyt sitä siitä lähtien. Taluttelin tammaani jonkin aikaa ulkona ennen kuin vein sen talliin tutustumaan toistaiseksi ainoaan kaveriinsa, Teen Vogueen. Tammat tulivat ihmeen hyvin juttuun heti alusta alkaen, vaikka (ja ehkä juuri siitä syystä) Sxxmachinella on iso ego ja Teen on vetäytyvämpi. Otin loimen pois vietyäni Sxxmachinen karsinaan, joka oli Teen Voguen karsinaa vastapäätä. Näin tammat haistaisivat toisensa, mutta molemmat saisivat halutessaan olla rauhassa. Illalla neidit jäivät kuitenkin rouskuttelemaan iltaheiniään tyytyväisinä. Ja tietämättöminä siitä, että pian saisivat kiusattavakseen oripojan.



Tekstit © bill, kuvat © Benny de Ruiter Stables (luvalla, kiitos! with permission, thank you!)
Sxxmachine on virtuaalihevonen! Sxxmachine is a SIM-game horse!


© Päivie & billeriina 2010, Lue lisää! // Takaisin etusivulle
Dark Side Trakehners on virtuaalitalli! Dark Side Trakehners is a SIM-game stable!