otsikko

Träumer




- Nimi: Träumer
- Rotu: trakehner
- Sukupuoli: tamma
- Säkäkorkeus: 168cm
- Syntynyt: 01.09.2009

Täytti 01.01.2010 4 vuotta, 01.03.2010 6 vuotta (oma ikääntyminen)
- Painotus: esteet
- Koulutus: re: 150cm, ko: He A

- VH-tunnus: VH11-021-0028

- Omistaja: Dark Side Trakehners
- Kasvattaja: Oliver Schreier, GER


ERJ-I (25. maaliskuuta 2012, 110p.)

Ras- & könstyp 8/10 p.
HHB (huvud, hals, bål) 8/10 p.
Extremiteter 8/10 p.
Rörelsemekanik, skritt 9/10 p.
Rörelsemekanik, trav 8/10 p.

Diplom ~ 41/50 p.
Domare: Ce'Nedra, SISFs Bedömningsstation


KTK-III (15. elokuuta 2011, 64p.)

Luonnekuvaus

Träumerin nimi ei ehkä aivan kuvaa tammaa, sillä se ei ole unelmoija, vaan päättäväinen, hieman itsepäinenkin tamma, joka menee ja tekee mielellään kaikkea mikä vaatii hieman itsesuojeluvaistottomampaa mieltä. Ilkeäksi tammaa ei voi kuvailla, mutta vauhdikas se on, ja ehkä hieman villikin toisinaan. Karsinassa on aina oltava jotain tekemistä, jotta Träumer ei pääse kyllästymään ja aloittamaan projektia nimeltä "karsinan tuhoaminen". Käsiteltäessä pitää olla koko ajan ajatus mukana, sillä haahuilu voi kostautua ja pian huomaa olevansa naapurin tontilla etsimässä karannutta hevosta. Träumer testaa aina uuden ihmisen sekä hoitotilanteissa että ratsastettaessa, mutta kun on kerran päässyt sen kaveriksi, se osaa olla oikein mukava. Tammalla on napana kokeilla availla kaikenlaisia nauhoja ja isoja vetoketjuja; kenkien nauhat ja takin vetkoketjut saavat kyytiä, ja siksi suositellaankin, että hoitaessa jalassa pidettäisiin saappaita tai nauhattomia tallikenkiä. Träumer saattaa yrittää karata karsinastaan, mutta sitä ei mielellään sidota kiinni. Harjatuksi tuleminen on tamman mielestä hyvin nautinnollista ja se seisookin mielellään pitkiäkin aikoja puunattavana päätään roikotellen. Jalat eivät aina nouse ihan automaattisesti kavioiden puhdistamista varten, mutta päättäväisellä ja johdonmukaisella toiminnalla nekin saa ylös. Varustaminen ei yleensä ole Träumerin kanssa ongelma, sillä tammalla ei ole tapana heittää päätään kattoon tai yrittää potkia saati näykkiä ketään. Loimituksen kanssa on oltavana tarkkana, koska Träumer on aikamoinen kahlekuningatar.

Ratsastettaessa on ehdottomasti pidettävä kypärä päässä. Raipan ja kannukset voi mielellään jättää kentän reunalle, ellei ole aivan varma, että tulee niitä tarvitsemaan. Vauhtia ja eteenpäinpyrkiväisyyttä Träumerilta ei puutu lainkaan, vaan päinvastoin niitä on välillä vähän liikaakin. Tamman vauhdikkuudesta johtuen ratsastajan tulee olla rauhallinen ja hänellä tulee olla hyvä tasapaino. Träumer ärsyyntyy liiasta nykimisestä ja potkimisesta, ja kommentoi silloin tällöin muutamalla pukilla. Keulimista tamma ei kuitenkaan harrasta - onneksi. Parhaimmillaan tamma on esteillä ja maastossa, mutta kouluratsastuksen kuviot sujuvat myös kunhan satulassa on tarpeeksi osaava henkilö. Träumer ei pelkää erikoisesteitä, eikä kieltäminen yleensä koidu ongelmaksi esteradoilla. Mahdolliset virheet syntyvät silloin kun ratsastaja ei ole hereillä ja vauhtia on liikaa, mikä kostautuu sitten hätiköitynä hyppynä tai ohiratsastuksena. Träumer vaatii ratsastajalta paljon tukea etenkin lähestymisissä, mutta toisaalta se myös taistelee huonommastakin kulmasta tultaessa. Maastoillessa tamma on vauhdikas, mutta toisaalta rauhallinen. Laukkapätkillä Träumer on parhaimmillaan ja sen kanssa voi myös hypätä luonnonesteitä ilman pelkoa siitä, että ratsu voi hetkenä minä hyvänsä tehdä äkkipysähdyksen.

Träumerilla on hyvät kisahermot, eikä se yleensä juurikaan stressaa uusista paikoista ja ihmisistä. Tämän tamman tapoihin ei pahemmin kuulu huuteleminen toisille, eikä se usein vastaakaan ellei kyseessä ole tuttu hevonen. Huonoimpia puolia Träumerissa ovat sen lievä kärsimättömyys: omaa vuoroa odotellessa, palkintojen jaossa tai näyttelytuomarin arvosteltava ei millään malttaisi seistä. Myös tammaa kuljetettaessa on pidettävä melko paljon taukoja, jotta se pääsee jaloittelemaan tasaisin väliajoin eikä hajota itseään kuljetusautossa. Mieluusti Träumeria kuljetetaankin niin, että sillä on hevosseuraa, jolloin kyllästyminen ei pääse iskemään.

Sukutaulu

i Transcendent ii Bone Sickness iii Boneyard
iie Blood Moon
ie Animism iei Horrorshow
iee Mothrana
e Golden Fields ei Gothic Ghost eii Dead Anthem
eie Bury Me Alive
ee Strawberry Fields eei Mosquito
eee Sundown

Träumerin suku on jokseenkin mielenkiintoinen. Erityisen kiinnostavan siitä tekee emälinja, joka on melko harvinainen ottaen huomioon kuinka menestynyt se on. Tamman isä Transcendent on siinä suhteessa erikoinen ori, että se on toiminut ratsastuskoulussa opetusratsuna. Voikin siis päätellä, että orin luonne on varsin rauhallinen ja se haluaa miellyttää ihmistä. Transcendentia on usein luultu ruunaksi sen hyvien hermojen ja pitkän pinnan takia. Ori kantakirjattiin myöhemmin kolmannella palkinnolla, sillä sen omistaja toivoi sitä käytettävän jalostukseen. Kovinkaan montaa tammanomistajaa kilpailunäytötön ori ei kuitenkaan houkutellut ja siksi sen jälkeläismäärä on jäänyt pieneksi (kaikkiaan jälkeläisiä on vain 12 kappaletta). Nykyisin tämä 167-senttinen vaaleanruunikko ori asustelee Nürnbergissä ja viettää siellä eläkepäiviään.

Transcendent peri luonteensa isältään Bone Sicknessiltä, joka oli hyvin herrasmiesmäinen ori. Ruunikko, 168-senttinen Bone Sickness oli elämänsä aikana lähinnä kilpakäytössä rikkaalla omistajallaan, mutta hyvät suoritukset saivat ihmiset kyselemään oria jalostukseen. Omistaja valikoi kuitenkin astutettavat tammat hyvin tarkkaan omien mieltymystensä mukaisesti. Erityisesti tamman väri ja luonne vaikuttivat tammavalintoihin, eivätkä esimerkiksi rakenne, suku ja muut sellaiset asiat, joita yleensä hevoskasvatuksessa painotetaan. Jälkeläisiä Bone Sickenssille syntyi 25 kappaletta, vaikka astutuksia tehtiin melkein viisikymmentä. Ori jouduttiin päästämään vihreämmille laitumille 19-vuotiaana sen terveydentilan heikennyttyä rajusti.

Boneyardista olen kuullut kerrottavan, ettei se ollut aikanaan tammanomistajien suosiossa. Orilta jäi vain seitsemän jälkeläistä ja siitä on todella vähän muita kuin kliinisiä tietoja. Boneyard oli 167 senttiä korkea ruunikko ori, joka kantakirjattiin toisella palkinnolla ja joka menestyi kohtalaisesti oritestissä. Löysin maininnan, että Boneyard olisi ollut luonteeltaan jokseenkin arvaamaton. Boneyardilla oli muutamia sijoituksia aluetason estekilpailuista, mutta jostain syystä se ei koskaan päässyt etenemään. Ori lopettiin sen ollessa 16-vuotias ja syyksi oli kirjattu suolisolmu.

Blood Moonin kasvattaja oli sama henkilö, joka kasvatti aikanaan Bone Sicknessin. Tästä mustasta tammasta liikkui taikauskoisia huhuja siitä, kuinka se olisi muka osannut ennustaa kuoleman lähestymisen. Juttu sai alkunsa siitä kun muutama tammaa ratsuttanut henkilö kuoli tapaturmaisesti pian Blood Moonin luota lähdettyään. Luonteeltaan tamma oli kuitenkin ehdottoman rauhallinen ja ihmisystävällinen, eikä se niin sanotusti tehnyt pahaa kärpäsellekään. Elämänsä aikana rouva sai kerättyä hieman kokemusta niin este- kuin kenttäradoiltakin, mutta suurempi menestys jäi uupumaan. Varsoja 169-senttiselle tammalle siunaantui kuusi kappaletta: kolme tammaa ja kolme oria. Tamma menehtyi yksinomaan vanhuuteen 26-vuotiaana.

Animism oli varsin pippurinen pikkutamma, joka oli yhden ihmisen hevonen. Alkuperäisen omistajansa kuoltua se ei oikein sopeutunut kenenkään muun käsiin, vaan oli aina stressaantunut ja rauhaton. Aikanaan Animism kilpaili lähinnä kouluratsastuksessa kohtalaisella menestyksellä, mutta maastossa se ylitti mielellään luonnonesteitä. Luonteeltaan tamma oli kuulemani mukaan aika sähäkkä, eikä sitä voinut antaa kenen tahansa käsiteltäväksi mikäli vaaratilanteilta halusi viimeiseen asti välttyä. Animism ei ollut varsinaisesti pahansisuinen, mutta sitäkin itsepäisempi. Jälkeläisiä tamma sai neljä ja ne olivat kaikki oreja. Väriltään Animism oli tummanrautias ja säkäkorkeutta sillä oli 161 senttiä. Tamma lopetettiin jatkuvien vatsahaavojen takia sen ollessa 18-vuotias.

Horrorshow oli Blood Moonin kasvattajan isän kasvatteja. Orista odotettiin suuria jalostusmarkkinoilla, mutta jostain syystä kysyntä jäi jokseenkin laimeaksi. Horror kantakirjattiin toisella palkinnolla, eikä se jäänyt ilman hyviä mainintoja oritesteissäkään. Orin nimi ei kuvannut lainkaan herrasmiesmäisen Horrorin luonnetta, sillä ori oli ennemminkin unelma kuin kauhistus. Horror starttasi muutaman kerran ratsastuskilpailuissa, mutta sen kisahermot eivät olleet mitä parhaat, joten menestystä ei tullut. Jälkeläisiä ori sai kolmisenkymmentä ja se kuoli sydänvikaan 17:n vuoden iässä. Säkäkorkeutta Horrorilla oli 170 senttiä ja väriltään se oli tummanruunikko.

Mothrana sen sijaan oli luonteeltaan oikea pikkupiru, eikä sen hoitajaksi ollut kovinkaan paljon halukkaita. Tamma palveli nürnbergiläisellä ratsastuskoululla monta vuotta ja oli varsinainen opetusmestari vaativuutensa ansiosta. Parhaimmillaan 159-senttinen Morthana hyppäsi 120cm:n ratoja ja sijoittui melko hyvin. Ratsastuskouluvuosiensa jälkeen tämä rautias tamma siirtyi eräälle ratsastuskoulun entiselle asiakkaalle yksityisratsuksi ja siitostammaksi. Varsoja Morthanalta jäi kuitenkin vain kaksi, sillä tamma kuoli synnyttäessään toista varsaansa.

Träumerin emä Golden Fields polveutuu upeasta emälinjasta, joka on tosiaan jäänyt kumman harvinaiseksi. Tamman nimi kertoo paljon sen väristä, sillä se on Träumerin tapaan rautias ja kuulemma kesäisin sen karva vivahtaa hieman kultaan. Luonteeltaan Golden Fields on utelias, rohkea ja itsenäinen. Tamma ei kuitenkaan ole niin sanotusti vaikea hevonen, mikäli sen juonet vain tuntee. Juttelin tamman entisen vuokraajan kanssa ja tämä kertoi, että Golden Fields on hevonen, joka vaatii paljon, mutta antaa sitäkin enemmän. Ratsastettaessa tulee olla johdonmukainen ja rauhallinen, jotta tammasta saa parhaat puolet esiin. Golden Fields kantakirjattiin toisella palkinnolla ja sitä on kehuttu saksalaisissa hevosalan julkaisuissa. Tamma on kilpaillut esteillä melko hyvällä menestyksellä, mutta kilpaura jäi lyhyeksi omistajan ollessa kiinnostuneempi jalostustyöstä. Träumer on emänsä kolmas ja toistaiseksi menestynein varsa. Säkäkorkeutta leppoisia eläkepäiviä viettävällä tammalla on saman verran kuin tyttärellään - 168 senttiä.

Gothic Ghost oli koko elämänsä ajan yksinomaan jalostuskäytössä, mutta hyppäsi myös näytöstyyppisissä tapahtumissa kotitilallaan. Ori selvitti oritestit hyvin arvosanoin ja sai tuomareilta kehuja etenkin hyppytyylinsä ansiosta. Ghost kantakirjattiin toisella palkinnolla ja se jäi vain muutaman pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta. Säkäkorkeutta orilla oli vain 163 senttiä, mutta viehätysvoimaa siltä löytyi sitäkin enemmän. Omistajaperheen lapset ratsastivat säännöllisesti Ghostilla, jotta se pysyi hyvässä kunnossa. Tämä tummanruunikko ori sai jälkeläisiä kaikkiaan 117 kappaletta ja jotkut niistä ovat menestyneet mukiinmenevästi esteradoilla, mutta joukossa on myös muutama hyvä kenttäratsu. Ori menehtyi äkillisesti 21-vuotiaana ja se haudattiin kotitilansa maille.

Lievästä arvaamattomuudestaan huolimatta Dead Anthem ei ollut aivan nimensä veroinen, sillä se ei aiheuttanut kenenkään kuolemaa. Ori ehti saada neljä jälkeläistä ennen kuin se päätettiin ruunata siinä toivossa, että sen luonne tasoittuisi hieman ja siitä saisi paremman kisaratsun. 165-senttinen Anthem menestyikin ihan hyvin ensin kenttäkisoissa ja myöhemmin esteradoilla. Parhaimmillaan herra kilpaili kansallisella tasolla ja saavutukset olivat keskivertoa parempia, mutta eivät ilmiömäisiä. Dead Anthemista ei koskaan tullut helpointa käsiteltävää, mutta se rauhoittui jonkin verran niin kuin oli toivottukin. Ruunikko ori eli koko elämänsä yhdellä ja samalla omistajalla. Se kuoli maastoesteillä sattuneen onnettomuuden seurauksensa ollessaan 16-vuotias.

Kulomusta, 160 senttiä korkea Bury Me Alive oli luonteeltaan melko tasainen, mutta tarvittaessa siitä löytyi tammamaista kipakkuutta ja tahdonvoimaa. Omistaja kuvaili Bury Me'ta elämänsä hevoseksi, sillä se opetti hänelle paljon niin käsittelystä kuin ratsastuksestakin. Tamma ei ollut ilkeä, mutta se vaati kunnioitusta, jotta toimi hyvin. Kiltteytensä puolesta Bury Me'n saattoi tosin antaa pikkulastenkin harjattavaksi ilman pelkoa siitä, että tamma talloisi kavioihinsa jonkun. Omistajan tytär aloitti kisauransa tamman kanssa ja saavutukset seura- ja aluetasoisista kisoista olivat hyviä. Kroonisen jalkavaivan takia Bury Me jäi kuitenkin eläkkeelle estehevosen uralta ja teki kolme hienoa varsaa. 24-vuotiaana tamma oli pakko lähettää ajasta iäisyyteen pahentuneen jalkavian takia.

Strawberry Fields oli pelonsekaisin tunnelmin odotettu varsa, jonka sukupuolen selviäminen aiheutti tamman kotitilalla juhlat. Aiemmin samasta emästä oli saatu vain orijälkeläisiä, joten ensimmäinen tammapienokainen oli varsin tervetullut. Strawberrysta kasvoi miellyttäväluonteinen tamma, joka oppi todella nopeasti ja mielellään. Omistajapariskunta kinasi tamman käyttötarkoituksesta niin paljon ja niin kauan, että he päätyivät lopulta eroamaan ja Strawberry myytiin pois. Onnekseen neiti sai kodin aktiivisen ratsuttajan luota ja pääsikin tämän kanssa kokeilemaan taitojaan esteradoilla. Strawberryn kisahermot olivat vertaansa vailla ja se nautti aina tehtävien suorittamisesta. Tamma oli ehdolla Saksan olympiajoukkueeseen ratsastajan kanssa, mutta kilpailu oli kovaa ja Strawberry ratsastajineen jäi valitettavasti ulkopuolelle. Tuon jälkeen tamma kisasi vielä kotimaassaan ennen eläköitymistään jalostuskäyttöön. Strawberry sai neljä hienoa varsaa, joista kolme oli oreja ja yksi tamma. Tamma on viimeisimpien tietojen mukaan edelleen elossa ja asustelee Hampurin liepeillä olevassa yksityistallissa. 168-senttinen, rautias Strawberry kantakirjattiin aikanaan toisella palkinnolla.

Vaaleanruunikko Mosquito oli aikansa yksi suosituimmista jalostusoreista. Herra ei kuitenkaan ottanut vastaan kamalasti tammoja, sillä sen omistajat halusivat myös kilpailla orilla. Mosquitoa käytettiin sekä kenttä- ja estekisoissa, mutta sillä kokeiltiin myös valjakkoajoa, johon se oli kuitenkin hieman liian hätäinen. Ori kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla ja jälkeläisiä se sai vajaan sata kappaletta - niistäkin suurimman osan vasta eläköidyttyään kilparadoilta. Säkäkorkeudeltaan Mosquito oli huimat 171 senttiä korkea, mutta luonteeltaan kuin nallekarhu.

Sundown aloitti varsinaisesti melko suositun ja kiitellyn tammalinjan, josta kuitenkin syntyi harmittavan vähän tammoja. Toisaalta tammajälkeläisten vähyys on vain positiivinen asia, sillä suku ei päässyt yleistymään liiaksi. Sundown sai vain kaksi tammavarsaa, muut neljä olivat oreja. Ennen siitostamman uraa Sundown kilpaili vaihtelevasti sekä kenttäkisoissa että esteillä ja sai hyvää näyttöä. Tamman omistajan ajatuksena olikin luoda linja, jossa vahvojen suorittajatammojen parhaita puolia korostettaisiin hyvärakenteisilla oreilla, ja ainakin omasta mielestäni hän on onnistunut tavoitteessa. Sundown kantakirjattiin kolmannella palkinnolla, säkäkorkeutta siltä löytyi 165 senttiä ja väriltään se oli tummanrautias. Tamma nukkui rauhallisesti pois omassa tarhassaan ollessaan 26-vuotias.

Jälkeläiset

Träumer on käytössä jalostukseen

07.03.2010 o. Dark Toyfriend ERJ-I i. Toyboy om. Cannabia
24.10.2010 t. Dark Tigernut i. Dior Homme om. meea
01.05.2011 t. Dark Trieste ERJ-I i. This Is A Cult om. Diamonte
05.07.2011 t. Räuber ERJ-I i. Miharayasuhiro om. bill
14.02.2012 o. Dark Tobias ERJ-I i. Nicht Von Dieser Welt om. bill
01.11.2012 o. Dark Topaz Defense i. American Defense om. bill
00.00.0000 o/t. Varsan nimi tähän e./i. Sen toisen nimi om. Omistaja

Kilpailut

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset ERJ:n alaisista estekilpailuista (115kpl).

13.09.2010 kutsu 150cm 3/40
14.09.2010 kutsu 150cm 1/40
16.09.2010 kutsu 150cm 4/40
18.09.2010 kutsu 150cm 4/67
20.09.2010 kutsu 150cm 3/30
22.09.2010 kutsu 150cm 3/30
22.09.2010 kutsu 150cm 5/30
28.09.2010 kutsu 140cm 1/40
05.10.2010 kutsu 150cm 5/30
05.10.2010 kutsu 140cm 2/40
06.10.2010 kutsu 150cm 3/30
06.10.2010 kutsu 150cm 2/30
15.10.2010 kutsu 130cm 3/30
15.10.2010 kutsu 140cm 4/30
16.10.2010 kutsu 130cm 4/30
17.10.2010 kutsu 130cm 2/30
17.10.2010 kutsu 140cm 1/30
18.10.2010 kutsu 140cm 1/30
20.10.2010 kutsu 140cm 1/94
26.10.2010 kutsu 150cm 3/40
28.10.2010 kutsu 150cm 4/40
29.10.2010 kutsu 150cm 5/40
08.11.2010 kutsu 150cm 1/30
09.11.2010 kutsu 130cm 4/50
09.11.2010 kutsu 140cm 3/50
10.11.2010 kutsu 150cm 1/30
10.11.2010 kutsu 130cm 1/50
10.11.2010 kutsu 140cm 4/50
11.11.2010 kutsu 150cm 1/30
13.11.2010 kutsu 150cm 3/30
13.11.2010 kutsu 150cm 5/30
18.11.2010 kutsu 150cm 1/30
22.11.2010 kutsu 150cm 2/30
24.11.2010 kutsu 150cm 2/40
26.11.2010 kutsu 130cm 4/50
27.11.2010 kutsu 140cm 5/40
27.11.2010 kutsu 140cm 3/40
27.11.2010 kutsu 150cm 4/30
27.11.2010 kutsu 150cm 1/30
28.11.2010 kutsu 140cm 1/30
29.11.2010 kutsu 140cm 1/30
09.12.2010 kutsu 140cm 7/60
09.12.2010 kutsu 150cm 7/60
11.12.2010 kutsu 150cm 6/60
12.12.2010 kutsu 140cm 3/60
13.12.2010 kutsu 150cm 1/30
14.12.2010 kutsu 150cm 3/30
16.12.2010 kutsu 130cm 4/40
21.12.2010 kutsu 150cm 5/100
21.12.2010 kutsu 150cm 5/30
30.12.2010 kutsu 140cm 1/30
04.01.2011 kutsu 150cm 3/30
11.01.2011 kutsu 140cm 1/50
11.01.2011 kutsu 150cm 3/40
12.01.2011 kutsu 150cm 4/30
12.01.2011 kutsu 150cm 1/30
12.01.2011 kutsu 150cm 1/40
13.01.2011 kutsu 150cm 2/40
13.01.2011 kutsu 140cm 7/50
14.01.2011 kutsu 140cm 2/40
14.01.2011 kutsu 140cm 3/50
15.01.2011 kutsu 140cm 2/50
16.01.2011 kutsu 150cm 2/30
17.01.2011 kutsu 150cm 2/30
19.01.2011 kutsu 150cm 5/30
20.01.2011 kutsu 150cm 5/80
21.01.2011 kutsu 150cm 1/30
22.01.2011 kutsu 150cm 5/30
24.01.2011 kutsu 140cm 5/30
25.01.2011 kutsu 140cm 5/30
25.01.2011 kutsu 140cm 1/30
25.01.2011 kutsu 150cm 1/30
26.01.2011 kutsu 140cm 4/50
26.01.2011 kutsu 140cm 1/30
27.01.2011 kutsu 140cm 2/30
29.01.2011 kutsu 150cm 3/30
30.01.2011 kutsu 150cm 1/30
31.01.2011 kutsu 150cm 3/30
05.02.2011 kutsu 130cm 1/30
08.02.2011 kutsu 140cm 5/70
10.02.2011 kutsu 150cm 6/50
11.02.2011 kutsu 150cm 4/30
14.02.2011 kutsu 150cm 7/50
16.02.2011 kutsu 150cm 7/50
17.02.2011 kutsu 150cm 6/40
23.02.2011 kutsu 140cm 4/40
23.02.2011 kutsu 150cm 3/40
23.02.2011 kutsu 150cm 2/50
24.02.2011 kutsu 140cm 7/60
25.02.2011 kutsu 140cm 5/50
26.02.2011 kutsu 140cm 4/59
28.02.2011 kutsu 150cm 3/50
28.02.2011 kutsu 140cm 4/40
01.03.2011 kutsu 140cm 1/60
01.03.2011 kutsu 150cm 8/72
02.03.2011 kutsu 150cm 8/67
03.03.2011 kutsu 150cm 7/72
03.03.2011 kutsu 150cm 5/38
04.03.2011 kutsu 140cm 5/50
04.03.2011 kutsu 150cm 5/50
10.03.2011 kutsu 150cm 5/30
14.03.2011 kutsu 150cm 1/30
15.03.2011 kutsu 150cm 5/30
15.03.2011 kutsu 150cm 3/30
16.03.2011 kutsu 150cm 2/30
16.03.2011 kutsu 150cm 2/30
17.03.2011 kutsu 150cm 4/30
17.03.2011 kutsu 150cm 1/30
18.03.2011 kutsu 150cm 1/30
20.03.2011 kutsu 150cm 5/30
21.03.2011 kutsu 150cm 1/30
22.03.2011 kutsu 150cm 1/40
24.03.2011 kutsu 150cm 9/100
25.03.2011 kutsu 140cm 4/100
29.02.2012 kutsu, ERJ Cup 150cm 11/181


Päiväkirja

15. elokuuta 2011 Träumer oli saanut Näyttelyjaoksen alaisista näyttelyistä sertin, joten olin ilmoittanut sen virtuaalisen hevoskantakirjan elokuun tilaisuuteen. Neiti oli matkustanut näyttelypaikalle ylhäisessä yksinäisyydessä, mutta ei ollut tainnut pistää reissua pahakseen - ainakaan käyttäytyminen ei viitannut siihen. Kun 14. päivä saavuimme perille, taluttelin Träumeria jonkin aikaa ympäri pihamaata, jotta se saisi jaloitella kunnolla pitkän matkan jälkeen. Paikalla oli muutamia muitakin hevosia, joihin tamma ei tosin kiinnittänyt erityisen paljoa huomiota. Lopulta vein Träumerin sen omaan väliaikaiskarsinaan ja tipautin sylillisen heiniä sen nenän eteen, jotta se saisi jotain järjellistä tekemistä eikä keskittyisi majoituspaikkansa hajottamiseen. Myöhemmin illalla tamma sai vielä iltaruokansa ja sen jälkeen se pääsi yöpuulle. 15:n päivän aamuna siistin tamman esittelykuntoon ja kävelytin sitä jonkin aikaa ennen varsinaisen tilaisuuden alkamista. Tuomaristo oli jokseenkin tuttua: hyvä ystäväni Peppi sekä Kya, Maria S., ja Kerppa, jotka olin kaikki tavannut yhden sun toisen hevosen kanssa NJ:n näyttelyissä. Esitin Träumerin tuomaristolle itse ja olin melko tyytyväinen tamman suoritukseen, vaikka se olisi voinut olla ehkä hieman yhteistyöhaluisempi ja liikkua tarmokkaammin. Tuomaristo oli yllättävän yksimielinen: kaikilta tuomareilta 16 pistettä eli kaikkiaan yhteensä 64 pistettä ja kolmas palkinto. Olin tyytyväinen siitä, että tamma hyväksyttiin kantakirjaan, sillä se nostaa sen arvoa jalostusmarkkinoilla. Toisaalta tulos harmitti hieman, sillä ruotsalainen tuomari oli arvostellut tamman Diplomin arvoiseksi. Träumer pääsi kuitenkin pian esittäydyttyään takaisin kuljetusautoon ja pääsi paluumatkalle Dark Sideen. Kantakirjauslausunto:
- turhan raskas
- taipuneet ej
- tiivis runko


5. heinäkuuta 2011 Träumer oli kantavana neljättä kertaa ja tälläkin kertaa omasta oristani. Isäksi oli valikoitunut japanilaisinnoitteisesti nimetty Miharayasuhiro. Träumerilla oli ennestään kolme jälkeläistä: Toyfriend, joka oli myyty Cannabialle; Tigernut, joka asuu meean hoivissa ja Trieste, josta oli hyvää vauhtia kehittymässä riolle oikea estetykki. Kaksi jälkeläisistä oli tammoja ja vain esikoinen oli ori. Tavallaan toivoin, että tällä kertaa olisi syntynyt ori, mutta olen auttamaton tammaihminen, eikä minua siksi haitannutkaan ollenkaan se, että Träumer varsoi laitumelle tammavarsan. Tulokas oli pieni ja tumma - aivan päinvastainen kuin emänsä. Seurailin varsan itsepäistä könyämistä honteloille koivilleen ja jo silloin päätin, että se tulisi jäämään kotiin seuraamaan emänsä kavionjälkiä. Varsa nimettiin emän nimeä mukaillen Räuberiksi, vaikkakin oikeastaan tammojen nimet olisi voinut vaihtaa: varsa oli hentoinen ja unelmoiva, kun taas emällään oli tapana tehdä konnankoukkuja. Träumer kuitenkin hoiti tätäkin varsaansa niin hienosti, ettei ihmisten tarvinnut pahemmin puuttua asiaan. Tietenkin varsaa alettiin heti totuttaa myös ihmiskontaktiin, mutta se sai myös elää hevosen elämää ja kirmailla laumassa emänsä ja muiden varsojen kanssa.

25. maaliskuuta 2011 En muista koskaan reagoineeni hevosen eläkkeelle jäämiseen samalla tavalla kuin reagoin Träumerin kanssa. Tamma oli saavuttanut sadannen sijoituksensa jo jonkin aikaa sitten, mutta päätin kuitenkin osallistua sen kanssa vielä niihin kilpailuihin, joihin olin ehtinyt sen ilmoittaa. 25. maaliskuuta pidettiin kilpailut Kisakeskus Bailadorissa, johon olin raahannut muitakin hevosia Träumerin lisäksi. Tamma ei ollut moksiskaan paikasta, sillä olimmehan kilpailleet Bailadorissa aiemminkin. Väliaikaiskarsinaansa Träumer suhtautui väkivaltaisesti niin kuin sillä oli tapana, mutta se rauhoittui hieman saatuaan tekemistä. Olin haikein mielin jo silloin kun tein Träumerin harjaan lettejä, sillä tiesin, että yhteinen kisauramme oli lähestymässä vääjäämättä loppuaan. Tamma ei tuntunut aavistavan mitään vaan pureksi välinpitämättömänä heiniään, jotka olin sille turvan eteen nostanut. Verryttelyssä Träumer oli oma reipas itsensä ja sain jälleen tehdä töitä, jotta sain tamman kuuntelemaan apuja kunnolla - ei radalle olisi ollut mitään järkeä lähteä jos hevonen ei olisi ollut kunnolla alla. Edessä oli 140cm:n korkuinen rata ja luokkaan oli ilmoittautunut sata ratsukkoa, eli 99 meidän lisäksemme. Ratsastin Träumerin rauhallisesti esille, tervehdin tuomaria ja kehotin tammaani nostamaan laukan, minkä se sitten tekikin riemupukkien kera. Ehkä Träumer aavistikin, että nyt oli kyse jostain erikoisemmasta, sillä se hyppäsi varovasti, eikä koheltanut niin pahasti kuin sillä oli joskus alkuaikoina tapana. Rata sujui mielestäni mainiosti ja lopputuloksissa olimmekin sijalla neljä. Viimeinen kunniakierros Träumerin kanssa oli yksi parhaista, joita olen koskaan ratsastanut ja tämän jälkeen saatoin hyvillä mielin laskea tamman kisaeläkkeelle ja kohti uusia haasteita.

24. marraskuuta 2010 Träumer oli matkannut Pepin kanssa Ruotsiin SISF:n Exteriörbedömningiä eli 'ulkomuotoarvostelua' varten. Itse matkustin paikan päälle hieman myöhemmin ja matkalla sainkin viestin, että tamma oli onnistunut jotenkin riistäytymään käsistä. Normaalia? No Träumerin tapauksessa ehkä toisinaan. Eihän tamma oikeasti ilkeä ole, mutta joskus tuntuu olevan hieman liikaa energiaa ja se puretaan aivan väärillä tavoilla. Kun lopulta pääsin perille, Träumer oli tiiviisti väliaikaiskarsinassaan ja esitti niin kilttiä ja viatonta, että sellaisen, joka sitä ei tuntenut, olisi ollut kovin vaikea kuvitella tamma riistäytymässä kenenkään käsistä. Puunasimme Träumerin valmiiksi seuraavan päivän koitosta varten ja menimme kaikki hyvillä mielin nukkumaan. Toisin kuin eräät muut hevoseni, tamma oli pysynyt jokseenkin hyvässä kuosissa, eikä sen karvalle täytynyt kuin vähän näyttää harjaa ja hevonen näytti edustavalta. Tällä kertaa suitsien pukeminen ei tuottanut erityisesti ongelmia ja olinkin huojentunut - ehkä päivä sujuisi hyvin. Tuomariksi ilmoitettiin Ce'Nedra, joka oli tuomaroinut muitakin hevosiani ja jonka tiesin melkoisen vaativaksi. Odottelin maneesin katsomossa ja seurasin katseellani tiiviisti kuinka tamma toimi Pepin käsissä. Lopulta, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, sain käsiini arvostelulomakkeen, jonka loppuun oli kirjoitettu 41/50 p. ja suttuisella käsialalla 'Diplom'. Lomake kourassani tanssahtelin toimistoon, josta minulle (tai oikeammin Träumerille) luovutettiin virallinen todistus saavutetusta palkinnosta. Tunnelma oli silloin katossa ja Träumerkin osasi näyttää edustavan puolensa!

13. syyskuuta 2010 Träumerin kanssa mikään ei ole helppoa eikä etenkään koskaan. Ehkä tamman toisinaan hieman arvaamattomasta luonteesta johtuen osallistuinkin sen kanssa ensimmäisen kerran kotikisoihin, jotta saisimme hieman tuntumaa kilpakenttiin ilman, että joutuisimme menemään tuntemattomaan paikkaan. Träumer ei korvaansa lotkauttanut kisajärjestelyistä ja kulki verryttelyssäkin kuin viilipytty - aivan odottamatonta! Ratsastin tamman hyvällä fiiliksellä radalle ja kuulin korvissani kuinka pilvilinna alkoi hajota kolisten ympärilläni. Träumer nosti laukan, mutta siihen positiiviset asiat taisivat sitten jäädäkin. Tamma ei ollut erityisen yhteistyökykyinen, vaan vauhtia oli enemmän kuin mikään laki olisi missän valtiossa sallinnut ja allekirjoittanutkin käväisi kaulalla muutamaan kertaan. Ai että hävetti! Kun lopulta siirryimme verryttelyalueen puolelle nelijalkaisen pikajunan kanssa, en halunnut edes tietää sijoitustamme (joka muuten oli 25/40, ei siis niin paha kuin olisi voinut suoritusta katsoessa kuvitella!). Olin kuitenkin ilmoittanut tamman toiseenkin luokkaan, enkä voinut niellä ylpeyttäni, vaan suuntasin taas kuulutuksen kaikuessa korviini radalle. Träumer oli kuitenkin tuhlannut pahimmat pomminsa jo ensimmäisellä kerralla, joten toinen rata sujui jopa järjellisissä merkeissä. Lopputuloksissa olimme kolmansia ja se lämmitti sydäntä erittäin paljon etenkin kun ajattelee kuinka kivistä ja karikkoista reittiä olimme siihen kulkeneet.

28. elokuuta 2010 Olin treenannut Träumeria yhdessä erään ratsuttajani kanssa hyvin tiukan ohjelman mukaan ja tulokset alkoivat näkyä. Vetelästä tammasta oli kuoriutunut esiin oikea pommi, joka saattoi hetkellä minä hyvänsä sinkoilla suuntaan tai toiseen. Muutaman kerran olin tullut satulasta alas kun Träumer oli esitellyt western-ratsun kykyjään kesken koulutreenin. Oikeastaan tammasta oli tullut varsin hauska eläin sen jälkeen kun se oli saanut ylimääräiset kilot karistettua. Ensimmäistäkään estettä, jota Träumer olisi pelännyt, ei ollut tullut vastaan, eikä tammalla loppunut koskaan työmotivaatio kesken. Träumer halusi oppia uusia asioita ja piti selvästi hyppäämisestä. Tasaisella tamma oli pidettävä ehdottoman kiireisenä ellei halunnut miettiä miten saisi hevosen pysähtymään ennen kuin aita tuli vastaan. Elokuu oli ollut varsin helteinen, joten treenailin tammaa iltasella kentällä. Muistan varmaan ikuisesti sen tunteen kuin Träumer tukeutui kuolaimeen ja taipui mukavasti kulmiin ja muille kaareville urille. Niin kliseistä kuin se onkin, tuolloin huomasin, että rumasta ankanpoikasesta oli kasvanut joutsen, jolla oli ripaus kullan kimmellystä silmissään. Ei Träumer ollut yhtä siro ja solakka kuin esimerkiksi Teen Vogue, mutta siinä oli omaa aristokraattisuuttaan etenkin silloin kun sillä ratsasti. Tamma keräsi itsensä hyvin ja liikkui isoin, sujuvin askelin, joihin ei voinut kuin rakastua. Treenin päätteeksi lähdin uittamaan Träumeria jonkin matkan päässä sijaitsevalle järvelle.

10. heinäkuuta 2010 Tiesin, ettei minun olisi välttämätöntä hankkia uusia hevosia tallin ulkopuolelta, sillä omat jalostustammani olivat tehneet jo hyvää työtä, mutten voinut vastustaa kiusausta kun huomasin ilmoituksen eräässä hevosalan lehdessä. Myydään 6-vuotias trakehnertamma. Säkää 168cm, hypätty 120cm, kapasiteettia löytyy. Isä Transcendent, emä Golden Fields, emänisä Gothic Ghost. Emälinja Sundowniin! Tiedustelut numerosta... Soitin heti omistajalle ja sovin koeratsastusajan hänen kanssaan. Olin riemuissani ja kuvittelin jo valmiiksi millaista olisi palata takaisin uuden hevosen kanssa, mutta kun saavuin perille, ei näky vastannutkaan aivan odotuksiani. Tammaa ei selvästikään oltu liikutettu hyvään aikaan, vaan pyöreys kertoi enemmänkin lihomisesta kuin lihaksikkaasta nuoresta... Olin melko typertynyt, joten omistaja puolittain väkisin tuuppasi minut Träumerin selkään. En halunnut koko hevosta silloin. Ratsastin 'kentällä', joka oli oikeastaan isokokoinen tarha. Hevonen oli jokseenkin haluton ja jouduin tekemään paljon töitä saadakseni sen toimimaan millään tavalla. Ei, en halunnut tammaa, en todellakaan. Yritin sanoa nätisti, että kiitos, mutta ei kiitos. Omistaja ei ottanut kuuleviin korviinsa ja lopulta tarjosi tammaa lähes teurashintaan. Miksi? En tiennyt silloin, mutta kun seisoin siinä rautiaan paksukaisen vieressä, tiesin etten tekisi kovin hyvää päätöstä jos ostaisin tarjotun eläimen. Ehkä olen hieman typerä, sillä lopulta sovimme eläinlääkärin tarkastuksesta ja kun selvisi, että Träumerin luusto oli sen ulkoiseen olemukseen verrattuna loistavassa kunnossa, kävin allekirjoittamassa kauppasopimuksen. Eläinlääkäri varoitteli järkeni tavoin, ettei tällainen hevonen olisi oikea hankinta kilpahevosia kasvattavalle, mutta jokin sisälläni sanoi, että minun on ehdottomasti pakko ostaa kyseinen tamma tai tulisin katumaan. Työntekijäni kyllä naureskelivat kun otin uuden ratsuni kuljetusautosta ulos. Se ei ollut siro ja solakka niin kuin aiemmat hevoseni, vaan suoraan sanottuna aivan uskomattoman läski. Hetken aikaa kaduinkin tekoani, mutta tiesin, etten voinut enää palauttaakaan hevosta, ja päädyin sitten taluttelemaan Träumeria pihamaalla, jotta se sai hieman tutustua uuteen kotiinsa. Muista hevosista poiketen laitoin tamman tarhaan pian sen tulon jälkeen, mutta varmistin, ettei sillä ollut ruokaa saatavilla. Tästä alkaisi kuntokuuri!



Tekstit © bill, kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Träumer on virtuaalihevonen! Träumer is a SIM-game horse!


© Päivie & billeriina 2010, Lue lisää! // Takaisin etusivulle
Dark Side Trakehners on virtuaalitalli! Dark Side Trakehners is a SIM-game stable!